Opal - Jennifer L. Armentrout

Nimi: Opal

Trilogia/sarja: Lux, #3

Kirjailija: Jennifer L. Armentrout

Kustantaja: Entangled Teen

Julkaisuvuosi: 2012

Sivuja: 325 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä 

Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: After everything, I’m no longer the same Katy.

      I’m different... And I’m not sure what that will mean in the end. When each step we take in discovering the truth puts us in the path of the secret organization responsible for torturing and testing hybrids, the more I realize there is no end to what I’m capable of. The death of someone close still lingers, help comes from the most unlikely source, and friends will become the deadliest of enemies, but we won’t turn back. Even if the outcome will shatter our worlds forever.

      Together we’re stronger... and they know it.  

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 3.5 tähteä. 

Kirjasarjan maratoonaaminen ei ole ehkä ihan se minun juttuni. Yleensä tarvitsen hieman (tai joskus enemmänkin... monet jatko-osat kirkuen kaipaavat lukemista) aikaa pureskella edellisen osan tapahtumat läpi ennen jatko-osaan tarttumista ja joskus minun pitää ihan kunnolla nollata ajatukseni ennen sarjan jatkamista.

Tämän sarjan kohdalla kävi nyt niin, että ensimmäinen osoittautui niin hupaisaksi kirjaksi, että jatkoin heti toiseen ja vielä kolmanteenkin osaan, koska en voinut lopettaa lukemista. Luin viikon aikana kolme kirjaa viidestä ja noin tuhat sivua tätä tarinaa, enkä missään nimessä sano katuvani. Mutta nyt kolmannen osan jälkeen tarvitsen hengähdystauon.

Dawson on elossa ja palannut takaisin perheensä luokse. Jos Katy ja kumppanit luulivat, että Dawson olisi ainoa menneisyyden haamu, joka hyppää takaisin elävien kirjoihin, he ovat väärässä: Blake on myös palannut. Blake lyö kovan kovaa vasten ja tekee heille uhkavaatimuksen: Katyn, Daemonin ja kumppaneiden täytyy auttaa Blakea saamaan takaisin Chris, Luxen, jonka kanssa Blakella on samanlainen alieniside, mikä Katyllä ja Daemonilla. Chrisin lisäksi Blake tarjoaa mahdollisuutta saada takaisin Beth, Dawsonin tyttöystävä. Vastalahjana Blake lupaa olla paljastamatta Katyn uusia voimia puolustusministeriölle. Syntyy siis sopimus, jossa jokainen yrittää saada haluamansa ja samalla suojella rakkaimpiaan uhalta, joka vaanii heitä joka puolelta. 

Toinen osa, Onyx, jäi niin jännään kohtaan, että olin todella innoissani tästä osasta. Odotin huippua, intensiivistä, nopeaa ja jännittävää juonta, ripauksen koskettavaa draamaa ja hauskoja, komedisia hetkiä, mutta... Mutta en täysin saanut haluamaani. Edellisestä osasta jäi niin monia juonikuvioita odottamaan jatkoa (Dawsonin paluu, Deen ja Katyn ystävyyden mureneminen, Will...), mutta näitä ei oikein kunnolla edes käyty läpi. 

Nyt kun kyseessä on sarjan kolmas osa, luulisi, että panokset ovat jo niin korkealla ettei toimintaa voisi puuttua ja se olisi nonstoppia. Siksi olin vähän pettynyt, että toiminnan sijaan tässä osassa keskityttiin lähinnä Katyn ja Daemonin pehmopornoromanssiin ja lukemattomiin suutelukohtauksiin, jotka alkoivat ihan rehellisesti sanottuna kyllästyttää ties kuinka monennen suutelusession jälkeen. Oikeasti, osa noista kohtauksista oli pidempiä mitä ne muutaman toimintakohtaukset. Tämä vaivasi minua, etenkin kun niin paljon muutakin tärkeämpää oli meneillään.

Armentrout on hyvä kertomaan tarinaa ja hänen kirjoituksensa on nokkelaa ja persoonallista. Katyn kertojanääni on hauska, omaleimainen ja itseironinen eikä hän pelkää sanoa asioita suoraan. Armentroutin kirjoitusta on mukava lukea ja tuon humoristisuuden vuoksi olenkin osaksi jaksanut ahmia kolme hänen kirjaansa peräkkäin.

Tämä on kuitenkin yksi syy siihen, miksi kaipaan pientä hengähdystaukoa näistä kirjoista. Kaipaan jotain... uutta. Kaipaan erilaisia kertojanääniä ja näkökulmia ja uusia tarinoita. Tässä on syy sille, miksi en yleensä maratoonaa sarjoja. Kuulostaa pahemmalta mitä tarkoitan, jos sanon, että kyllästyn. En kyllästy, vaan paremminkin alan kaipaamaan vain uusia hahmotuttavuuksia ja erilaisia tarinoita.

Sitten tuli loppu. Ja loppu oli taas kerran todellinen koukku. Tämän Armentrout osaa todella hyvin. Koukut. Katy-Daemon-ähkystä huolimatta haluan lukea kaksi viimeistäkin osaa todella kovasti. En kuitenkaan ihan heti niihin tartu, vaan pidän nyt määrittelemättömän, vaikkakin lyhyen tauon ja luen jotain muuta tässä välissä.

Hyvä kirja kyseessä on ja tuon lopun vuoksi olen valmis antamaan tälle osalle kolme puoli tähteä. Heikompi kuitenkin mitä edellinen osa. 

Lukunäyte: Chapter 2, sivu 15

I stared down at the dead man, dressed like he was prepared to join the rebel alliance on the Hoth system. My thoughts were a little hazy at first, which was why it took me a few seconds to realize, dressed like that, he'd really blend in with the snow. Except for all the red streaming from his head...

      My already pounding heartbeat skyrocketed. ”Daemon...?”

      He pivoted, slipping back into his human form as he wrapped an arm around my waist, pulling me back from the carnage.

      ”He's a-an Officer,” I stuttered, smacking at his arms to get free. ”He's with the–”

      Dawson suddenly stood in the doorway, his eyes glowing much like Daemon's were. Two bright lights, like polished diamonds. ”He was sneaking around outside by the tree.”

      Daemon's arm loosened. ”You... you did this?”

Lux –sarja

    0.5 Shadows (2012)

Obsidian (2011)
    1.5 Oblivion (2015)

Onyx (2012)

Opal (2012)

Origin (2013)

Opposition (2014)