Ihmeiden kabinetti - Douglas Preston & Lincoln Child

Nimi: Ihmeiden kabinetti

Alkuteos: The Cabinet of Curiosities

Trilogia/sarja: Pendergast, #3 (ensimmäinen suomennettu osa)

Kirjailija: Douglas Preston & Lincoln Child

Kääntäjä: Pekka Marjamäki

Julkaisuvuosi: 2002 (suomeksi 2009, Gummerus)

Sivuja: 653 suomenkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★★

Takakannesta: On salaisuuksia, jotka eivät koskaan kuole.

      Pilvenpiirtäjän rakennustyömaalla Manhattanilla tehdään karmaiseva löytö. Työmaan alta paljastuu hautakammio, jossa on 36 ruumista – kaikki murhattu ja silvottu yli sata vuotta sitten, kirurgin tarkkuudella.

      FBI:n erikoisagentti Pendergast ryhtyy omin luvin ratkomaan tapausta, joka on aivan liian pölyttynyt kiinnostaakseen paikallista poliisia. Pendergast värvää puoliväkisin apurikseen nuoren tiedenaisen, Nora Kellyn. Kaksikko uppoutuu 1800-luvun outoon alamaailmaan ja saa vihiä salaperäisestä tiedemiehestä, joka etsi vimmaisesti ikuisen elämän salaisuutta.

      Pendergastin tutkimukset saavat puistattavan käänteen, kun Central Parkista löydetään surmattuna nuori nainen. Tällä on selkärangassaan tismalleen samanlaiset leikkuujäljet kuin kammiosta löydetyillä ruumiilla.

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 4.5 tähteä.

Pendergast-sarja on yksi suosikkini ja olen lukenut kolme viidestä suomennoksesta. Niin hyviä kirjoja. Löysin heinäkuun alussa tarjouksesta Kuoleman asetelman, sarjan toisen osan, joten päätin lukaista kirjat uudelleen ja edetä nyt niihin uusimpiin suomennoksiin, joihin en ole vielä ehtinyt.

Tarinan lähtökohtana on työmaan alta löydetty hautakammio, josta löytyy 36 kirurgisesti silvottua ruumista. Nora Kelly on Luonnonhistoriallisen museon tutkija ja arkeologi, joka huomaa tempautuneensa mukaan tuon sadan vuoden takaisen hautakammion murhamysteeriin eriskummallisen FBI:n erikoisagentti Pendergastin toimesta. Järkyttävät paljastukset ja johtolangat seuraavat toisiaan ja tilanne muuttuu aina vain pahemmaksi, kun Central Parkista löytyy tuore naisen ruumis, jonka alaselästä löytyy samanlaiset jäljet kuin hautakammion ruumiilta. Menneisyys ja nykyisyys nivoutuvat yhteen kun tohtori Kelly ja agentti Pendergast alkavat selvittää murhia.

Valitsin tämän kirjan pari vuotta sitten täysin sattumalta luettavaksi. Selailin äitini suurta kotikirjastoa ja nappailin hyllystä kaikkea mahdollista mielenkiintoista, jotka saattaisin joskus lukea. Silmiini osui nimi Ihmeiden kabinetti, joka herätti heti kiinnostukseni. Takannen läpi silmäiltyäni totesin, että tämän kirjan haluan ehdottomasti lukea ja urakkaan heti ryhdyinkin. Luin kirjan kahdessa päivässä, koska en kyennyt lopettamaan tarinan ahmimista. Se oli jännittävä, pelottava, ilmapiiri ja tunnelma olivat karmivia, hahmot – erityisesti Pendergast – olivat hauskoja, nokkelia, älykkäitä ja kiehtovia. Tarina, mutta vielä enemmän erikoisagentti Pendergast, viettelivät minut täysin.

Erikoisagentti Pendergast on ehdottomasti yksi fiktiivisten hahmojen suosikkini. Hän on todella hyvin rakennettu ja kirjoitettu hahmo, ja olen enemmän kuin mielissäni, että olen päässyt tutustumaan häneen. Pendergast on niin kanssahahmoille kuin lukijoillekin täyden mysteerin mies, joka erikoisine, hyvin vaaleine värityksineen, hienostuneine piirteineen ja etelänaksentillaan kietoo hetkessä pikkusormensa ympärille. Kirjojen edetessä saamme tietää aina vähän enemmän tuosta eriskummalisesta agentista, jonka sekä oma että perhehistoria ovat vailla vertaa.

Naissankarin rooliin tässä osassa pääsee arkeologi ja tutkija Nora Kelly. Nora on hieman hankala hahmo, koska emme pääse tutustumaan häneen kunnolla, sillä hänen oma tarinansa on kerrottu Prestonin ja Childin vuonna 1999 kynäilemässä kirjassa nimeltä Thunderhead. Jos haluaisi tutustua Noraan kunnolla, olisi siis hyvä lukea tuo edellä mainittu teos. En kuitenkaan kokenut tätä kerronnallisena tai taustoitukseen liittyvänä heikkoutena, vaan suomennosten tenkkapoona.

Itse suomennoksesta minulla ei ole mitään valitettavaa, mutta suomennosprosessi pistää vähän hämilleen. Ihmeiden kabinetti on nimittäin englanninkielisen Pendergast-sarjan kolmas osa, mutta ensimmäinen suomeksi käännetty osa. Olen käsittänyt, että kahta ensimmäistä osaa ei käännetty siksi, ettei Pendergast ole päähenkilö vaan lähinnä vierailevan tähden roolissa.

Ymmärrän suomennospäätöksen sinänsä, mutta toisaalta kolmannesta osasta eteenpäin kääntämisen aloittaminen aiheuttaa hämmennystä lukijassa. Pari hahmoa olivat jo kuin puolituttuja, mutta lukija ei kuitenkaan tunne heitä niin kuin vähän oletetaan ja samoin tässä osassa viitattiin useaan otteeseen New Yorkin Luonnonhistoriallisessa museossa tapahtuneisiin muutaman vuoden aikaisiin murhiin, mutta näistä tapahtumista lukija ei tiedä, ellei ole kahta aikaisempaa osaa tai Noran omaa kirjaa lukenut. Lukijalta jää siis periaatteessa kolmen kirjan taustoitus hämärään, joka taasen herättää kummastusta tässä kirjassa mainutuista menneisyyden tapahtumista.

Toivottavasti en saanut tätä kuulostamaan liian pahalta. Tämän kirjan ja edellisten tapahtumat eivät kuitenkaan ole sidoksissa toisiinsa, joten ei sinun täydy suomentamattomia osia lukea eikä sinua nyt ilmaankaan jätetä roikkumaan. Minua tämä homma ei juurikaan haitannut. Uteliaisuus noita paria muuta kirjaa kohtaan kyllä heräsi, mutta en koe välttämättömäksi niiden lukemista. Olen tyytyväinen näinkin.

Tämän suomennoshämmingin lisäksi koin itse tarinassa vain yhden pienen miinuksen, ja se ilmeni ihan lopussa. Loppu oli ehkä hieman liian kaukaa haettu ja erään hahmon motiivi tuntui mielestäni vähän turhan absurdilta. Silloin pari vuotta sitten totesin lopun tuntuneen kuin hätäratkaisulta, johon kirjailijat päätyivät kun eivät enää tienneet, kuinka muuten kirjan loistavaa nousukiitoa päättäisi. Olen edelleen tavallaan samaa mieltä, mutta näin toisella lukukerralla olen enemmän sinut tuon hahmon kahjon ja suurudenhullun idean kanssa.

Tunnelmaltaan tämä kirja oli silkkaa kultaa. Se oli paikoitellen todella hyytävää ja sai kylmät väreet juoksemaan selkäpiitä pitkin. Kirjailijat ovat kehitelleet kasan hauskoja ja persoonallisia hahmoja, joiden silmien kautta pääsemme tarinaa tarkastelemaan ja tutustumaan myös hahmoihin aina eri kantilta. Hykertelin itsekseni, miten eräs ylikomissario kuvaili Pendergastia... Minulla oli todella hauskaa tämän kirjan parissa.

Tarina oli niin hyvin rakennettu ja niin monet hyvin harkitut yksityiskohdat tekivät murhamysteeristä hurjaa luettavaa. Juonta vietiin eteenpäin vauhdikkaasti ja salaisuuksien paljastuessa aina uusia ilmeni, ja se pakotti jatkamaan aina uuden luvun verran lukemista. Kirjaa on suorastaan mahdoton laskea käsistä.

Suosittelen siis erittäin lämpimästi tätä kirjaa! Ei ole väliksi, lukeeko suomentamattomat osat, sillä se ei ole missään nimessä tämän kirjan kannalta välttämätöntä. Luottakaa sanaani ja lukekaa Ihmeiden kabinetti.

Laitan Ihmeiden kabinetin kirjabingossa kohtaan Dekkari ja näin huudan itselleni bingon!

Lukunäyte: luku 3, sivu 27

Nora kohotti katseensa pääkallosta jälleen vieraan kasvoihin. ”Kuka sinä oikein olet?” Hän tarkkaili miestä nyt lähemmin ja pani merkille tämän äärimmäisen vaaleat siniset silmät ja sirot piirteet. Valkoisen ihon ja kasvojen klassisen ulkomuodon ansiosta mies näytti marmorista veistetyltä.

      Mies taivutti päätään kohteliaaseen eleeseen, joka oli jotain nyökkäyksen ja kumarruksen väliltä. ”Erikoisagentti Pendergast liittovaltion poliisi FBI:stä.”

      Nora masentui. Oliko agentin vierailulla jotain tekemistä Utahin vaikeuksien sävyttämän tutkimusretken kanssa? Se olisi jo liikaa. ”Saisinko nähdä virkamerkkiä?” hän kysyi lannistuneena. ”Tai jonkinlaista henkilöllisyystodistusta.”

      Mies hymyili suopeasti, kaivoi puvuntaskusta lompakon ja napsautti sen auki. Nora kumartui tutkimaan virkmerkkiä. Ainakin se näytti aidolta – hän oli nähnyt vastaavia ihan riittävästi puolentoista viime vuoden aikana.

      ”Okei, hyvä on, uskotaan, erikoisagentti -” hän empi. Mikä hitto se nimi olikaan? Hän vilkaisi miehen kättä, mutta virkamerkki oli jo matkalla takaisin puvun uumeniin.

      ”Pendergast”, mies sanoi hänen puolestaan. Sitten agentti lisäsi melkein kuin olisi lukenut Noran ajatukset: ”Vierailullani ei muuten ole mitään tekemistä Utahin tapahtumien kanssa. Nyt on kyse jostain ihan muusta.”

Pendergast –sarja

Relic (1995)

Reliquary (1997)

The Cabinet of Curiosities | Ihmeiden kabinetti (2001/2009)

Still Life with Crows | Kuoleman asetelma (2003/2010)

Brimstone | Tulikivi (2004/2011)

Dance of Death | Veljensä vartija (2006/2012)

The Book of the Dead | Kuolleiden kirja (2006/2013)

The Wheel of Darkness | Pimeyden pyörä (2007/2015)

Cemetery Dance | Kuoleman naamio (2009/2016)

Fever Dream (2010)

Cold Vengeance (2011)

Two Graves (2012)

    12.5 Extraction (2012)

White Fire (2013)

Blue Labyrinth (2014)
Crimson Shore (2015)

The Obsidian Chamber (2016)