Nimi: Across the Universe: Matka alkaa
Alkuteos: Across the Universe
Trilogia/sarja: Across the Universe #1
Kirjailija: Beth Revis
Kääntäjä: Outi Järvinen
Julkaisuvuosi: 2011 (suomeksi 2012, Otava)
Sivuja: 397 suomenkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★★☆☆
Kansiliepeestä: Hyinen matka kohti tuntematonta alkaa.
Avaruusalus Varjelus lähtee viemään tiedemiehistä ja asiantuntijoista koostuvaa retkikuntaa kohti kaukaista planeettaa. Mukana aluksella ovat myös 300 vuodeksi syväjäädytetyt Amy ja hänen vanhempansa.
17-vuotias Seuraaja on asunut Varjeluksella koko ikänsä ja hänelle Aurinko-Maa on vain kaukaista historiaa. Kun Seuraaja valmistautuu tulevaan tehtäväänsä aluksen johtajana, hän löytää alukseen kätketyt ihmiset – ja punatukkaisen Amyn.
Kun Amy herää 50 vuotta liian aikaisin, niin selviää, että myös muiden syväjäädytettyjen henki on uhattuna.
Ajatukseni: Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran tammikuussa 2012, kun suomennos oli uunituore. Silloin tömäsin tähän Suomalaisen verkkosivuilla ja kaunis kansi kiinnitti huomioni heti. Se on niin kaunis! Ensimmäisellä lukukerralla tämä kirja oli niin hyvä, ensimmäinen laatuaan, mitä olin lukenut ja valvoin koko yön tämän parissa. Mutta näin toisella lukukerralla... Ainakaan minun kohdallani tämä kirja ei kestänyt uusintalukua niin hyvin.
Varjelus on valtaisa avaruusalus, joka on kolmisatavuotisella matkalla kohti uutta planeettaa, Kentaurin tähtijärjestelmästä löytynyttä uutta Maata. Seuraaja on teinipoika ja aluksen tuleja johtaja, joka kohtaa uteliaalla tutkimusmatkallaan kokonaisen kerroksen täynnä jäädytettyjä ihmisiä. Nämä ihmiset ovat niitä, joiden on tarkoitus rakentaa uusi elämä uudelle maapallolle, paitsi yksi heistä on merkityksetön. Nuori Amy kiinnittää Seuraajan huomion heti punaisine hiuksineen ja vaaleine ihoineen eikä Seuraaja saa silmiään irti tuosta jäädytetystä olennosta. Sitten Amy sulatetaan 50 vuotta liian aikaisin ja todellinen painajainen on hänelle alkamassa. Joku sulattaa jäädytettyjä ihmisiä ja jättää heidät hukkumaan lasisiin arkkuihinsa eikä Amylle ja Seuraajalle jää muuta vaihtoehtoa kuin alkaa metsästää tuota tappajaa suuren aluksen metalliseinien sisällä.
Luin tämän uudestaan siksi, että halusin tapahtumien olevan tuoreessa muistissa kun luen jatko-osan, Miljoona aurinkoa. No, ne tapahtumat taisivatkin olla erittäin hyvässä muistissa, koska en sitten millään oikein jaksanut keskittyä tämän lukemiseen tietäen jatkuvasti, mitä tulisi tapahtumaan. Tällä kertaa minua myös pisti silmään aika moni sellainen juttu, mitä en ollenkaan huomannut ensimmäisellä lukukerralla. Ei tämä huono missään nimessä tälläkään kertaa ollut, mutta ei myöskään maata jalkojeni alla järistellyt.
Ensimmäinen ongelmani ilmeni alun hitaudessa. Se oli niin hidas ja tylsä, ainakin Seuraajan osuuksissa. Meinasin vähän väliä hyppiä kappaleita yli, koska tiesin, ettei niissä nyt mitään mullistavan tärkeää infoa ollut. Tiedän, etten ole nyt ihan reilu tätä kirjaa kohtaan, koska keskittymiseni lukiessa ei ollut muutenkaan mitenkään loistavaa – luin tätä muun muassa samalla kun katsoin MM-finaalia ja jännitin Argentiinan puolesta. Yritän nyt yhdistää ensimmäisen ja toisen lukukerran tunnelmia, koska se tuntuu reilummalta kuin pelkästään jälkimmäisestä puhuminen – ensimmäisellä lukukerralla minä tosiaan pidin tästä niin paljon.
Seuraaja ärsytti minua hieman. Hän ajatteli liikaa minulle-kaikki-tänne-heti-nyt-ajatusmaailmalla. Kun Seuraaja alussa pauhaa aluksen johtajalle, Vanhimmalle, että hänen täytyy saada tietää kaikki ja hänen täytyy saada tietää nyt heti, minä pyörittelin silmiäni ja mietin itsekseni, että miten noin impulsiiviselle ja alakerralla vähän liikaa ajattelevalle teininulikalle voi kertoa oikeasti mitään tärkeää. Ei sillä, kyllä hän välillä ihan järkeviäkin ratkaisuja teki ja osasi olla hurmaava, mutta silti hän ei loistanut aina edukseen.
Amy sen sijaan herätti minussa enemmän myötätuntoa. Herätä nyt 50 vuotta liian aikaisin ja saada tietää, että tulee loppuelämänsä elämään avaruusaluksen metalliseinien sisällä. Aivan kamala ajatus. Hänen kohtalonsa ahdisti minua niin suuresti. Beth Revis on onnistunut tuomaan Amyn pelokkaan ja yksinäisen äänen hienosti esille. En tällä kertaa oikein lämmennyt näille kahdelle yhdessä. Seuraaja eteni aivan liian nopeasti. Liian nopeasti, kuulitko! Anna tytölle nyt vähän enemmän tilaa ottaen huomioon, mitä hän on läpikäynyt...
Pidin kovasti kuitenkin maailmasta, jonka Beth Revis on rakentanut Varjeluksen sisälle. Olen edelleen sitä mieltä, että avaruusalukseen sijoittuvat tarinat ovat kiehtovia, mutta todella karmivia. Sain lukiessa kylmiä väreitä ympäristön ja avaruusmatkan kuvailusta, koska niinkin kiinnostunut kuin avaruudesta olenkin ja luen paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, se on silti niin suuri ja valtava ja pelottava. Se on niin... loputon ja itse on täysin mitätön. En tuntenut oloani laisinkaan mukavaksi Revisin kuvaillessa maailmaansa, ja siksi se toimikin niin hyvin.
Kansi saattaa antaa tästä tarinasta vähän väärän kuvan. Tämä ei ole mikään painovoimaton suutelutarina, vaan enemmänkin murhamysteeri avaruusaluksen sisällä. Ensimmäisellä lukukerralla en ollenkaan keksinyt, kuka sulatti ihmisiä, mutta nyt se tuntui enemmän ilmiselvältä. Mysteeri viihdytti minua kuitenkin tälläkin kertaa ja sitä oli jännä seurata.
En siis pitänyt tästä kirjasta niin paljon, mitä ensimmäisellä kerralla. Tämä on edelleen mielestäni hyvä kirja, muttei ihan niin hyvä. Se on kyllä myös oma vikani, koska olin niin kärsimätön ja halusin vain päästä loppuun voidakseni jatkaa jatko-osaan (jota en ole lukenut).
Laitan tämän kirjan kirjabingossa ruutuun Kannen perusteella valittu, koska kannen vuoksi minä sen alun perinkin luin.
Mahtavia uutisia! Päätin eilen extemporena lähteä lokakuussa Kreikan Thessalonikiin katsomaan Cirque de Soleilia! Minä vain päätin, että sinne lähden. Ostin jo liputkin. Suunnittelin tekeväni jonkun matkan, kun en opiskelemaan päässyt ja nyt suunnitelma on lyöty lukkoon. Olen niin innoissani, etten malta nahoissani pysyä! Kaksi ja puoli kuukautta! Ta-ta-tada-dada-da-da-daa-daa~
Lukunäyte: 12, Seuraaja, sivu 81
Luin tämän uudestaan siksi, että halusin tapahtumien olevan tuoreessa muistissa kun luen jatko-osan, Miljoona aurinkoa. No, ne tapahtumat taisivatkin olla erittäin hyvässä muistissa, koska en sitten millään oikein jaksanut keskittyä tämän lukemiseen tietäen jatkuvasti, mitä tulisi tapahtumaan. Tällä kertaa minua myös pisti silmään aika moni sellainen juttu, mitä en ollenkaan huomannut ensimmäisellä lukukerralla. Ei tämä huono missään nimessä tälläkään kertaa ollut, mutta ei myöskään maata jalkojeni alla järistellyt.
Ensimmäinen ongelmani ilmeni alun hitaudessa. Se oli niin hidas ja tylsä, ainakin Seuraajan osuuksissa. Meinasin vähän väliä hyppiä kappaleita yli, koska tiesin, ettei niissä nyt mitään mullistavan tärkeää infoa ollut. Tiedän, etten ole nyt ihan reilu tätä kirjaa kohtaan, koska keskittymiseni lukiessa ei ollut muutenkaan mitenkään loistavaa – luin tätä muun muassa samalla kun katsoin MM-finaalia ja jännitin Argentiinan puolesta. Yritän nyt yhdistää ensimmäisen ja toisen lukukerran tunnelmia, koska se tuntuu reilummalta kuin pelkästään jälkimmäisestä puhuminen – ensimmäisellä lukukerralla minä tosiaan pidin tästä niin paljon.
Seuraaja ärsytti minua hieman. Hän ajatteli liikaa minulle-kaikki-tänne-heti-nyt-ajatusmaailmalla. Kun Seuraaja alussa pauhaa aluksen johtajalle, Vanhimmalle, että hänen täytyy saada tietää kaikki ja hänen täytyy saada tietää nyt heti, minä pyörittelin silmiäni ja mietin itsekseni, että miten noin impulsiiviselle ja alakerralla vähän liikaa ajattelevalle teininulikalle voi kertoa oikeasti mitään tärkeää. Ei sillä, kyllä hän välillä ihan järkeviäkin ratkaisuja teki ja osasi olla hurmaava, mutta silti hän ei loistanut aina edukseen.
Amy sen sijaan herätti minussa enemmän myötätuntoa. Herätä nyt 50 vuotta liian aikaisin ja saada tietää, että tulee loppuelämänsä elämään avaruusaluksen metalliseinien sisällä. Aivan kamala ajatus. Hänen kohtalonsa ahdisti minua niin suuresti. Beth Revis on onnistunut tuomaan Amyn pelokkaan ja yksinäisen äänen hienosti esille. En tällä kertaa oikein lämmennyt näille kahdelle yhdessä. Seuraaja eteni aivan liian nopeasti. Liian nopeasti, kuulitko! Anna tytölle nyt vähän enemmän tilaa ottaen huomioon, mitä hän on läpikäynyt...
Pidin kovasti kuitenkin maailmasta, jonka Beth Revis on rakentanut Varjeluksen sisälle. Olen edelleen sitä mieltä, että avaruusalukseen sijoittuvat tarinat ovat kiehtovia, mutta todella karmivia. Sain lukiessa kylmiä väreitä ympäristön ja avaruusmatkan kuvailusta, koska niinkin kiinnostunut kuin avaruudesta olenkin ja luen paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, se on silti niin suuri ja valtava ja pelottava. Se on niin... loputon ja itse on täysin mitätön. En tuntenut oloani laisinkaan mukavaksi Revisin kuvaillessa maailmaansa, ja siksi se toimikin niin hyvin.
Kansi saattaa antaa tästä tarinasta vähän väärän kuvan. Tämä ei ole mikään painovoimaton suutelutarina, vaan enemmänkin murhamysteeri avaruusaluksen sisällä. Ensimmäisellä lukukerralla en ollenkaan keksinyt, kuka sulatti ihmisiä, mutta nyt se tuntui enemmän ilmiselvältä. Mysteeri viihdytti minua kuitenkin tälläkin kertaa ja sitä oli jännä seurata.
En siis pitänyt tästä kirjasta niin paljon, mitä ensimmäisellä kerralla. Tämä on edelleen mielestäni hyvä kirja, muttei ihan niin hyvä. Se on kyllä myös oma vikani, koska olin niin kärsimätön ja halusin vain päästä loppuun voidakseni jatkaa jatko-osaan (jota en ole lukenut).
Laitan tämän kirjan kirjabingossa ruutuun Kannen perusteella valittu, koska kannen vuoksi minä sen alun perinkin luin.
Mahtavia uutisia! Päätin eilen extemporena lähteä lokakuussa Kreikan Thessalonikiin katsomaan Cirque de Soleilia! Minä vain päätin, että sinne lähden. Ostin jo liputkin. Suunnittelin tekeväni jonkun matkan, kun en opiskelemaan päässyt ja nyt suunnitelma on lyöty lukkoon. Olen niin innoissani, etten malta nahoissani pysyä! Kaksi ja puoli kuukautta! Ta-ta-tada-dada-da-da-daa-daa~
Lukunäyte: 12, Seuraaja, sivu 81
”Äkkiä!” Lääkäri huutaa. ”Meidän täytyy saada kansi pois ennen kuin hän repii putket irti!”
En vaivaudu kysymään miksi; minä vain kiirehdin arkun toiselle puolelle ja autan nostamaan painavan lasikannen pois. Tyttö on jo kiskonut putkia ulos ja ne kelluvat vedessä hänen päänsä ja kaulansa ympärillä, mutta hän jatkaa edelleen vetämistä; osa on vielä sisällä kurkussa. Hän yökkää, ja keltaista sappinestettä ja kalpeanpunaista verta sekoittuu veteen hänen kasvojensa ympärillä.
Ponnistamme Lääkärin kanssa vielä kerran, ja kansi nousee arkun päältä. Lääkäri nojautuu taaksepäin niin että kansi irtoaa otteestani, ja än puoliksi heittää, puoliksi pudottaa lasikannen sementtilattialle. Se on liian paksu ja painava hajotakseen sirpaleiksi, se vain lohkeaa kahteen epäsäännölliseen palaan.
Sinikiilteisen veden alla tyttö saa lopulta revittyä viimeisenkin putken kurkustaan, ja minä näen johtojen päässä pienet sähkölaitteet. Tytön silmät ovat ammollaan ja hän tuijottaa suoraan ylös meihin. Hänen suunsakin on auki, täydellinen, veden täyttämä ympyrä.
”Mitä ihmettä hän tekee, yrittää hän juoda tuon kaiken?” Lääkäri kysyy upottaessaan kätensä vereen.
Minä astun kauhuissani taaksepäin. ”Ei”, minä kuiskaan. ”Hän huutaa.”
Across the Universe –trilogia
0.5 As They Slip Away (2013)
Across the Universe | Across the Universe: Matka alkaa (2011/2012)
A Million Suns | Miljoona aurinkoa (2012/2013)
Shades of Earth (2013)
Tämä on jo jonkin aikaa kiinnostanut minua juuri siksi, etten ole paljon mitään tällaista lukenut. Kuitenkin avaruus ja avaruusalukset kiehtovat, joten varmasti luen tämän jossakin välissä.
VastaaPoistaMinäkin haluaisin jonnekin ulkomaille, mutta taitaa jäädä tänäkin vuonna vain haaveeksi. Hyvää matkan odotusta! :)
Suosittelen lukemaan, sillä ainakin ensimmäisellä lukukerralla tämä oli todella hyvä ja viihdyttävä kirja!
PoistaKiitos :D Olen jo melko pitkään suunnitellut jotain reissua mikäli en yliopistoon pääse ja tässä se reissuni nyt on. En ole käynyt ulkomailla sitten lukion toisen luokan, että on kyllä kiva lähteä hengittämään Välimeren ilmaa!