The Immortal Rules - Julie Kagawa

Nimi: The Immortal Rules

Trilogia/sarja: Blood of Eden, #1

Kirjailija: Julie Kagawa
Kustantaja: Harlequin Teen/Mira Ink

Julkaisuvuosi: 2012

Sivuja: 485 + 12 sivun The Lost Prince sneak peak englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

Haastekirja 14/20

Juonikuvaus: Allison Sekemoto elää tuhoutuneessa maailmassa, jossa vampyyrit ovat ottaneet ihmiskunnan rippeet alaisuuteensa. Ihmiset asuvat vampyyrikaupunkien reunamilla, slummialueilla lähellä muuria, joka suojaa kaupunkia raivotautisilta, molempia rotuja uhkaavilta verenhimoisilta olennoilta. 
      Kun Allison tovereineen lähtevät vaaralliselle ruoanhakureissulle muurin ulkopuolelle, heidän kimppuunsa hyökätään. Paikalle sattunut vampyyri tarjoaa pahasti loukkaantuneelle Allielle valinnan: lopullinen kuolema tai pakokeino. Allie valitsee jälkimmäisen.
      Allie joutuu pakenemaan kaupungista, kun hänen ja vampyyrimuuttajansa joutuvat tukalaan tilanteeseen. Matkallaan raunioituneessa ulkomaailmassa hän kohtaa joukon ihmisiä, jotka etsivät legendaarista kaupunkia, Edeniä, jossa vampyyrejä tai olentoja ei ole. Allie joutuu avaamaan silmänsä ja näkemään toisenlaista elämää, oppimaan ja kyseenalaistamaan arvojaan ja näkemään, minkä puolesta kannattaa elää ja mikä on uhrautumisen arvoista.

Ajatukseni: Pakko myöntää, että minulla on aina heikko kohta vampyyreille. Ne olivat tyyliin ensimmäiset paranormaalit olennot, joihin tutustuin, ja vaikka vampyyrikirjat ovatkin kärsineet eräänlaisen inflaation, minä silti palaan niitä lukemaan, uudelleen ja uudelleen.

The Immortal Rules on kutkuttanut minua jo hyvän aikaa. Julie Kagawaa on nettiviidakossa kehuttu maasta taivaisiin upean maailmanrakennuksen, hahmojen ja juonikuvioiden takia. En ole vielä lukenut The Iron Fey -sarjaa, mutta aikomuksena kyllä on. Jos joku on lukenut, laittakaa mielipidettä sarjasta tulemaan!

Allison Sekemoton maailma on raunioina: Red lung -virus on hävittänyt suuren osan ihmisistä. Vampyyrinverta yritettiin käyttää viruksen parantamiseen, mutta tulokset olivat katastrofaaliset: virus muuntautui ja se teki uhreista rabids, zombiemaisia hirviöitä, jotka vaanivat muurien ulkopuolella. Allie elää rekisteröitymättömänä ihmisenä New Convingtonissa, vampyyrikaupungissa, jossa ruoka on tiukassa ja jengiläisillä on tiukka taistelu reviireistä. Rekisteröimättömänä ihminen on täysin vastuussa omasta selviämisestä eikä ruoka-apua heille anneta. Joten silloin pitää turvautua varasteluun. Kiinni jäädessä on edessä hirttäminen.

Allie elää hylätyssä koulurakennuksessa nelihenkisen porukkansa kanssa. Eräänä päivänä he hiipivät muurin toiselle puolelle ruoanhakureissulle, mutta keikka epäonnistuu ja olennot hyökkäävät heidän kimppuunsa. Allie revitään lähes kappaleiksi, kun paikalle viime hetkellä ilmestyy Kanin, vampyyri, joka antaa Allielle kaksi vaihtoehtoa: lopullinen kuolema tai muuttua vampyyriksi. Uudessa elämässään Allie joutuu kamppailemaan janoaan ja luontoaan vastaan, tunnistamaan heidät, keihin voi luottaa ja tutkiskella omaa sisintään ymmärtääkseen, mikä todella on tärkeää.

Allekirjoitan ehdottomasti väitteen, että Kagawa osaa luoda mahtavan päähenkilön. Allison oli juuri sitä, mistä minä niin kovasti pidän päähenkilössä: rohkea, määrätietoinen, terävä, mutta myös haavoittuva ja inhimillinen (myös vampyyrinä). Allie on oppinut elämään vahvin selviää -periaatteella ja vaikka hän on tiukasti oman kantansa pitävä, hän silti oppii ja ymmärtää uusia asioita ja kasvaa henkisesti. Kaikkein parasta Alliessa oli se, että vaikka hän tietää ja näkee tuhoutuneen ja sortuneen maailman ympärillään, hän tietää, että se on paha ja viisainta on aina pelastaa oma nahkansa, kaikesta tästä huolimatta hän ajattelee, että ihmisten täytyy yrittää pitää kiinni sivistyksestä (lukutaidosta yms.), jotta he voisivat rakentaa uutta, parempaa maailmaa, sillä ilman ihmisyyttä heillä ei ole enää mitään. Ja kun heillä ei ole mitään, he ovat lopullisesti menettäneet itsensä vampyyreille. Minä niin rakastin Allieta.

Kanin oli ehdottomasti mielenkiintoinen hahmo. Hän ei ollut mikään yksi kulma kolmiodraamassa, ei ollenkaan. Hän oli salaperäinen mentorityyppinen hahmo Allielle, joka opetti hänelle vampirismin salat ja kuinka juodaan verta suonesta tappamatta ja mitä todella tarkoittaa olla elävä kuollut, hirviö. Kanin oli Allien ohella lempihahmoni koko kirjosta.

Zeke oli se Allien ihastuksenkohde. Minulla on hieman ristiriitaiset tuntemukset hänestä: toisaalta hän oli aivan loistava, mutta toisaalta aivan liian hyvä dystopiseen/post-apokalyptiseen tarinaan. Jotenkin minusta tuntui pahalta hänen puolestaan. Koko maailma on sortunut ympäriltä, ja Zeke kumppaneineen epätoivoisesti etsivät legendaarista Edeniä samalla, kun heidän pieni ryhmänsä menettää jäseniä raivotautisille olennoille. Zeke oli lempeä ja rohkea ja hän haluaa luottaa ihmisiin. Zeke oli vain liian hyvä elämään sellaisessa maailmassa (en meinaa mitenkään ivallisesti). Pidin kuitenkin hänen ja Allisonin romanssista, koska sitä ei kiirehditty.

Minä pidän ystävyydestä kirjoissa. Minusta on todella mukavaa, että tyttöhahmojen välillä on aitoa ja uskollista ystävyyttä, joka ei kaadu mihinkään mustasukkaisuusdraamaan tai kaksinaamaisuuteen. Pidän myös siitä, että tyttö ja poika voivat olla ystäviä ilman mitään kolmiodraamoja tai salaisia tunteita. Tässä kirjassa on hahmo, jolla ei ollut mitään muuta roolia kuin olla inhottava mustasukkainen ämmä, joka raivostutti minua loputtomiin. On aika turhaa heittää tarinaan mukaan hahmo, jos tällä ei ole mitään muuta tekemistä kuin häiritä päähenkilöparin romanssia ja kyräillä päähenkilöä. Olisin halunnut, että Allien ja tämän hahmon välillä olisi voinut olla ystävyyttä, ei draamaa.

Allekirjoitan kyllä ehdottomasti myös väitteen siitä, että Julie Kagawa on mestari luomaan uskomattoman maailman, joka on raaka, vaarallinen ja tunteeton. Tämän kirjan maailma oli päähenkilön lisäksi juuri se, mistä niin kovasti tässä tykkäsin. Pidin kovasti Kagawan tyylistä kuvata miljöötä ja maisemia – se oli niin elävää ja näin tapahtumat kirkkaasti mielessäni. Kagawa kirjoitti Allielle mahtavan äänen, joka kantaa voimakkaana ja vaikuttavana viimeisille sivuille asti.

Ainoa miinus tuon tyhjänpäiväisen hahmon lisäksi oli juoni. Tämä kirja jakautui neljään osaan, joista kahden ensimmäisen aikana olin aivan haltioitunut ja ajattelin, että tämä kirja on tasan varma viisi tähteä. Mutta kolmannen osan alettua tarina muuttui luonteeltaan lähinnä sellaiseksi nomadilais-/western-tyyppiseksi kansanvaellukseksi, jossa vaeltavat ihmiset etsivät runsaampaa maata, jossa voisi elää rauhassa. Minulle tuli lukiessa ihan mieleen elokuva September Dawn, vaikka niillä ei nyt olekaan oikeastaan mitään samaa. Se ei vain mielestäni ollut ihan niin jännittävää. Loppu oli kuitenkin sitten taas silkkaa nousukiitoa.

Vampyyrikirjana tämä oli oikein hyvä. Vampyyrit olivat verenhimoisia hirviöitä, mutta kaikki ei kuitenkaan ole niin mustavalkoista. Siksi Kanin ja Allie olivat aivan loistavia hahmoja. Luen mielelläni jatko-osan, The Eternity Curen. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi vampyyreistä ja post-apokalyptisistä maailmoista ja tarinoista nauttiville nassukoille!

Lisäpisteitä tämä kirja saa siitä, että tämän kansi on aivan upea!

Lukunäyte: Chapter 3, sivut 46-47

The vampire just looked at me. Long enough for me to regret taunting him, which was a stupid thing to do from the start. I almost didn't care. I wouldn't grovel and beg, if that's what he was looking for. Vampires had no soul, no emotions and no empathy to appeal to. If the bloodsucker wanted to drain me dry and leave me here to rot, there wasn't anything I could say that would stop him.
      But I'd give him one hell of a fight.
      ”Interesting,” the vamp finally mused, almost to himself. ”I forget, sometimes, the complexities of the human race. We've reduce so many of you to animals – savage, cowardly, so willing to turn on each other to survive. And yet, in the darkest places, I can still find those who are still, more or less, human.”
      He wasn't making any sense, and I was tired of talking, of waiting for him to make his move. ”What do you want, vampire?” I challenged again. ”Why are we still talking? If you're going to bite me, just get on with it already.” Though don't expect me to lie down and take it. You'll have a pocketknife shoved through your eye socket before I'm done, I swear.

Blood of Eden –trilogia

    0.5 Dawn of Eden (2013)

    0.5 'Til The World Ends (2013)

The Immortal Rules (2012)

The Eternity Cure (2013)

The Forever Song (2014)