Switched - Amanda Hocking

Nimi: Switched

Trilogia/sarja: Trylle, #1

Kirjailija: Amanda Hocking
Kustantaja: Pan Macmillan

Julkaisuvuosi: 2010 (tämä versio 2012)

Sivuja: 293 + 40 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★☆☆☆☆

Juonikuvaus: Wendystä on aina tuntunut siltä, ettei hän kuulu joukkoon. Hän ei tulee toimeen ihmisten kanssa, hänet on erotettu tähän asti jokaisesta koulusta ja ainoat, jotka tuntuvat olevan hänen puolellaan ovat hänen isoveljensä ja tätinsä. 

      Mutta kun salaperäinen ja komea Finn Holmes kertoo Wendylle totuuden hänen syntyperästään, kaikki palaset loksahtavat paikoilleen: Wendy on vaihdokas ihmisperheessään ja hänen todellinen verenperintönsä on peikkoyhteiskunnassa, Föreningissä, Tryllejen luona.

      Wendy jättää ihmiselämänsä ja lähtee Finnin mukaan Tryllejen luokse. Wendy tapaa todellisen äitinsä ja saa tietää olevansa erityinen kaltaistensa joukossa. Mutta kun hänen ympärillään alkaa tapahtua omituisuuksia, Finn on lopulta ainoa, johon hän voi luottaa.

Omistajaansa tullut: löytää rentoutusta kirjojen keskeltä :D

Ajatukseni: Ihan suoraan sanottuna? Tämä kirja ei onnistunut vakuuttamaan tai kiinnostamaan minua tippaakaan. Kyllä tämän päivässä luki, mutta missään vaiheessa tarina ei onnistunut nappaamaan minua mukaansa tai saamaan edes uteliaaksi tapahtumista eivätkä hahmotkaan jaksaneet ihastuttaa. Yksi tähti ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aion kirota tämän kirjan alimpaan helvettiin – ei, se vain tarkoittaa sitä, ettei tämä kiinnostanut yhtään. Siksi kiitän jumaltähtiä siitä, että löysin tämän kirjastosta sen sijaan että olisin ostanut.

Wendy oli kuusivuotias, kun hänen äitinsä tarttui keittiöveitseen ja yritti tappaa hänet sylkien suustaan samalla syytöksiä, joiden mukaan Wendy ei ole hänen lapsensa eikä ihminen laisinkaan. Wendy pelastuu tipalla, äiti joutuu mielisairaalaan. Yksitoista vuotta myöhemmin Wendy tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja hänen elämänsä on enemmän tai vähemmän raiteiltaan. Hänen ruskea tukkansa on yksi kiharapilvi, hän ei pidä kengistä ja hän osaa tunkeutua muiden mieliin ja manipuloida heidän ajatuksiaan.

Wendyn kouluun on tullut uusi oppilas, Finn Holmes, joka ei tee muuta kuin tuijottaa Wendyä ja seuraa tätä. Kun Wendyn kimppuun hyökätään, Finn on paikalla pelastamassa hänet, ja lopulta poika kertoo Wendyn olevan peikko, Trylle, jonka oikea paikka on Föreningissä, Minnesotassa. Wendy päättää lähteä Finnin mukaan maailmaan, joka on hänen oikea kotinsa. Wendy saa kuulla olevansa kuningatar Eloran tytär, koko Föreningin prinsessa ja tuleva kruununperijä. Wendyn tulee oppia prinsessuuden salat komean Finnin johdolla ja yrittää samalla ymmärtää tunteitaan poikaa kohtaan.

Peikkoja? Ei vampyyreitä, ihmissusia tai näitä perinteisiä, vaan peikkoja? Amanda Hocking todella on pyrkinyt iskemään kyntensä uusiin fantasiaolentoihin, mutta että peikkoja? Olen pahoillani, mutta en millään pystynyt kuvittelemaan mielessäni yhtäkään hahmoa muunlaisina kuin niinä leluina, joilla on värikkäät tukat tai vihreäsävyisinä limaniskoina, jotka vaanivat lapsia siltojen alla. Ja mikä on kaikkein ironisinta tässä? Se, että Hockingin peikot ovat kauniita, elengantteja, älykkäitä ja rikkaita. Nämä adjektiivit ja sana peikko eivät millään vain yhdisty minun mielessäni. Siksi Switched oli niin tahattoman koomista luettavaa.

Wendy Everly oli aika rasittava päähenkilö. Hänestä sai todella itsekeskeisen kuvan, kun hän käy läpi sitä miten paljon hänen perheensä on saanut kärsiä hänen takiaan, mutta silti hän kylmänviileästi lemppaa heidät ja lähtee röllilandiaan puolituntemattoman Finnin kanssa. Wendy ei ole kovinkaan järkyttynyt kuullessaan olevansa vaihdokas (eli hänet on vaihdettu syntymän jälkeen ihmisvauvaan) ja olevansa syy sille, miksi hänen ihmisperheensä on palasina, vaan hänen suurimmat intressinsä ovat vaikea, kontrolloimaton kihara tukkapilvensä, prinsessastatuksesta iniseminen ja epätoivoiset yritykset saada Finn tuntemaan häntä kohtaan samoin kuin hän tuntee Finniä kohtaan. Wendy oli todella tylsä, ärsyttävä ja hän vain valitti koko ajan.

Finn oli pelkkä persoonaton pahvinukke, joka ei ollut sen puoleen hurmaava kuin kiinnostavakaan. Hän oli niin tyhjänpäiväinen hahmo, jolla on hyvin paljon edwardcullenmaisia luonteenpiirteitä: hän stalkkaa ihastustaan aktiivisesti, hän on yliluonnollisen komea taikaolento, hän tarkkailee ihastustaan tämän nukkuessa ja tietämättä, hän on älykäs, osaa soittaa pianoa, hän puhuu lässyttäen ja arvoituksin ja niin edelleen. Finnissä ei ole yhtään mitään, mihin tarttua ja mistä yrittää välittää.

Wendyllä ja Finnillä ei ollut minkäänlaista kemiaa, enkä voi ymmärtää, miksi Wendy muka rakastui Finniin. Ihan alussa Wendy toteaa, että Finnin stalkkaaminen on liian karmivaa, ettei hän voisi kiinnostua pojasta, mutta heti kohta Wendy päättääkin, että onkin ihastunut tähän. He eivät vietä oikeastaan yhtään aikaa yhdessä eikä Finn näyttänyt missään vaiheessa tuntevan samoin Wendyä kohtaan. Siis lukijan silmin. Mutta Hocking yrittää vakuuttaa, että he ovat rakastuneita. Mutta oi voi, heidän romanssinsa on todella kiellettyä, koska prinsessan ei sovi sekaantua alempiarvoisiin peikkoihin. Voi tätä surkeaa elämää!

Wendyn äiti Elora oli kylmäkiskoinen, ilkeä akka, joka sättii ja moittii tytärtään jatkuvasti, kun tämä ei osaa käyttäytyä kuin prinsessa ilman koulusta ja opetusta. Hän on todella kylmä tytärtään kohtaan ja kohtelee tätä kuin roskaa, jonka avulla voi tämän ihmisperheeltä lypsää perintörahat itselleen. Kukaan ei kerro Wendylle yhtään mitään prinsessana olemisesta tai peikkopolitiikasta tai mistään muustakaan, ja kun Wendy ei osaa käyttäytyä etiketin mukaisesti automaattisesti, hänelle huudetaan. Eikä Wendy kertaakaan pidä puoliaan vaan nielee kaikki haukut hiljaa ja pyytää vielä anteeksi. Wendyllä ei ollut ollenkaan selkärankaa! Koko peikkopoppoosta ainoat siedettävät hahmot olivat Rhys ja Tove, kaikki muut olivat täysin jonninjoutavia pahvipatukoita.

Ylipäätään en ymmärtänyt, miksi Elora päätti edes lähettää ainoan tyttärensä ja kruununperijän ihmisperheeseen. Wendy on ainoa elossaoleva kruununperijä, joten mitä jos Wendyn ihmisäiti olisi onnistunut yrityksessään tappaa hänet? Sehän olisi tarkoittanut kuningattaren sukulinjan sammumista. Ihme riski. Kaikki tuo informaation salaaminen Wendyltä oli naurettavaa. Kuinka hän voi hallita, jos hänelle ei kerrota yhtään mitään? Muistan yhden kohtauksen, missä Tove kysyy Wendyltä, onko hänelle kerrottu jo mitä oli tekeillä, ja kun Wendy vastaa kieltävästi, Tove on ihan: "Höhöhö, no en minäkään sitten kerro sinulle mitään! So long, sucker!" Trolololol, kirjaimellisesti.

Switched oli sekä juonellisesti että maailmanrakennuksellisesti todella heikkoa ja ohutta. Tässä kirjassa ei tapahtunut oikeastaan yhtään mitään. Kirjailijalle huomautus: jos hahmolla on tylsää ja päätät kuvailla sitä tylsyyttä, on varmaa, että myös lukijalla on tylsää. Tämä kirja ei todellakaan ollut mitenkään tapahtumarikas. Lopun suuri huipennus oli loppujen lopuksi aika lattea. Peikkojen valtakunnasta, Föreningistä, olisi voitu tehdä todella jännitävä ja uniikki, mutta mitä vielä, koko peikkoilu oli todella vähäistä ja köyhää. Peikot eivät edes vaikuttaneet peikoilta, ja kun Wendy ei opi mitään peikoista, ei myöskään lukija opi mitään. Koko peikkohöskä oli vain niin tuulesta temmattu ja maailma suppea, etten yksinkertaisesti vain osannut kiinnostua tästä koko kirjasta.

Tämä kirja aiheutti vain niin paljon tahatonta komiikkaa. Finnin, Finniä, Finnistä, tyypin nimi oli aika surkuhupaisa näin suomalaisittain. Koko peikkoilu toi minulle mieleen Norjan ja Ruotsin tarustot, ja viihdytin itseäni muun huumorin puutteessa lausumalla hahmojen nimiä ja sanoja hyvin ruotsalaisittain. Tämä siis nauratti ensimmäiset 150 sivua, kunnes vitsi vanheni ja homma muuttui taas puuduttavan tylsäksi.

Minulle ei jäänyt tästä kirjasta käteen käytännössä yhtään mitään. Jatko-osat luen ehkä, koska minulla on molemmat nyt kirjastosta lainassa. Mutta se on vahva ehkä. Todennäköisesti en ainakaan tämän saman lainan aikana niitä lue.

Lukunäyte: Chapter 3, Stalker, sivu 30

A figure was crouched outside my window, my secondstory window. Admittedly, a small roof was right outside of it, but a person standing on it was about the last thing I expected to see. On top of that, it wasn't just anybody. 

      Finn Holmes looked hopeful, but not at all ashamed or frightened at having been caught peeping into my room. He knocked gently at the glass, and belatedly I realized that's what had woken me up.

      He hadn't been peeping intentionally; he'd been trying to get my attention so I could let him into my room. So that was slightly less creepy, I supposed. 

      For some reason, I got up and went over to the window. I caught sight of myself in my mirror, and I did not look good. My pajamas were of the sad, comfy variety. My hair was a total mess, and my eyes were red and puffy.

      I knew I shouldn't let Finn in my room. He was probably a sociopath and he didn't make me feel good about myself. Besides, Matt would kill us both if he caught him in here.

Trylle –trilogia

Switched (2010)
    1.5 The Vittra Attacks (2012)

Torn (2010)
    2.5 One Day, Three Ways (2012)

Ascend (2011)
    3.5 Ever After (2012)
    3.5 Fresh Water (2012)