Rubiininpuna - Kerstin Gier

Nimi: Rubiininpuna

Alkuteos: Rubinrot

Trilogia/sarja: Rakkaus ei katso aikaa, #1

Kirjailija: Kerstin Gier

Kääntäjä: Riitta Virkkunen

Julkaisuvuosi: 2009 (suomeksi 2012, Gummerus)

Sivuja: 344 suomenkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★☆

Takakannesta: Joskus on todella raskasta elää perheessä, jossa on paljon salaisuuksia. Sitä mieltä on varmasti ainakin 16-vuotias Gwendolyn, kun hän eräänä päivänä sinkoutuu ajassa taaksepäin vuosisadan vaihteen Lontooseen. Pian hän huomaa olevansa itse perheensä suurin salaisuus. Muinaisen ennustuksen selvittäminen on Gwendolynin käsissä. Ensin hänen vain pitäisi ottaa selville, keneen hän voi luottaa – historiassa tai nykyhetkessä. Eikä kukaan varoittanut häntä rakastumisesta...

Ajatukseni: Olipas jännä lukea jotakin erilaista siitä, mitä normaalisti kaluan läpi. Minulla oli viikonlopulle suuret suunnitelmat: kävimme viettämässä pitkän viikonlopun mökillä veljien, kissan ja isän kanssa, ja minulla oli mukana runsas arsenaali luettavaa. Ajattelin, että lukaisen erään nimeltämainitsemattoman kirjan päivässä tai parissa ja ehdin sitten lukea loput kolme kirjaa ennen kuin palaamme kotiin. Mutta toisin kävi. Jätin toistaiseksi kesken sen ”nopeasti luetun” kirjan ja minun oli pakko lukea jotakin muuta, ennen kuin revin hiukset päästä ja vaivuin syvään epätoivoon.

Silloin kuvaan astui Rubiininpuna, jonka olin juuri ennen lähtöä kirjastosta randomilla lainannut. Sysättyäni tuskaisesti syrjään sen nimeltämainitsemattoman kirjan omaa mielenterveyttä varjellen siinä kello yhdeltä yöllä, päätin sitten lukea muutaman sivun Rubiininpunaa ennen kuin alkaisin nukkumaan. Kirjahan osoittautui hauskaksi, erilaiseksi ja jännäksi! Siinähän se parituntinen hujahti ohi, kello tikitti jo neljää yöllä ja yli puolet kirjasta oli jo luettu. Loput luin seuraavana päivänä automatkalla.

Gwendolyn Shepherd on 16-vuotias nuori, joka elää varsin eriskummallisessa perheessä, jossa aikamatkailu ja salaisuudet ovat jokapäiväistä elämää. Kaikki odottavat, että Gwendolynin serkku Charlotte aloittaa ensimmäisen matkansa, mutta sitten tulee mutkia matkaan ja Gwendolyn hujahtaa lähes vuosisadan verran ajassa taaksepäin ja löytää itsensä 1900-luvun alun Lontoosta. Kaikki heittäytyy päälaelleen, kun Gwendolynille paljastuu, että aikamatkaajageeni onkin serkun sijasta hänellä, ja hänen syntymänsä ympärille on kudottu omituinen salaisuuksien verkko. Gwendolyn alkaa parhaan ystävänsä Leslien ja ylimaallisen komean, mutta myös ylimaallisen ylimielisen Gideonin kanssa selvittämään, mitä on tekeillä, sekä menneisyydessä että nykyisyydessä. Salaisuuksien vyyhtiin liittyvät salaperäinen kreivi monta sataa vuotta menneisyydessä, kadonneet rakastavaiset sekä kummallinen ennustus, jossa povataan kahdennelletoista aikamatkaajalle, Gwendolynille, merkittävää roolia kaiken keskellä.

Tämä kirjahan oli todella viihdyttävää luettavaa, ja kaikkein vähiten ennalta-arvattavaa. Välillä minulla ei ollut haisuakaan, mitä oli tekeillä ja mihin suuntaan tarinaa vietiinkään. Se oli sekä positiivinen että negatiivinen juttu: tarina oli yllätyksellinen ja nopeatempoinen, mutta välillä hieman liian epäselvä. Alussa Gwendolyn selvittää usean sivun ajan perhettään ja sukuaan sekä kotitalonsa pohjapiirrustusta ja lukemattomia huoneita. Meinasi mennä vähän sekaisin, kuka oli kuka, missä mennään ja mistä puhuttiin.

Minä pidin Gwendolynistä. Hän oli hauska, hurmaava, sympaattinen ja teräväkielinen teini, jolla on luotettava paras ystävä, jolle hän on jakanut sukunsa kummallisen salaisuuden. Tässä oli sitä ystävyyttä, mistä minä pidän. Gwendolyn luottaa Lesliehen ja on uskoutunut tälle, ja Leslie auttaa sen minkä pystyy häntä. Minusta on mukavaa lukea oikeaa ystävyyttä kaiken sen tyttödraaman keskellä, mitä on tullut tässä viime aikoina luettua. Pointsit siitä.

Tässä kirjassa oli laaja hahmokirjo, ja olen vielä vähän hämilläni kaikkien hahmojen rooleista ja sukulaisuuksista. Gideon de Villiers on 18-vuotias nuorukainen, jolla on komean ulkonäön lisäksi vielä ylimielinen ja ylenkatsova luonne. En vielä tämän kirjan aikana lämmennyt hänelle, mutta ehkäpä sitten seuraavassa ja kolmannessa osassa, kun pääsen lähemmin tutustumaan häneen. Romanssi syttyi vain vähän liian nopeasti Gwenin ja Gideonin välille.

Huumori kukoisti mukavasti tässä kirjassa. Tässä käytettiin hauskaa kieltä, nykyaikaisia sanontoja ja terävää sanailua, joka jaksoi naurattaa minua loppuun saakka. Gier onnistui liimaamaan minut kiinni tähän kirjaan enkä saattanut laskea tätä käsistä kun kerran vauhtiin pääsin – niin mielenkiintoisia juonikoukeroita ja mysteerejä ja monenkirjavia hahmoja tämä kirja tarjoili.

Minusta tämä kirja jäi niin lyhyeksi. Lyhyessä ajassa tapahtui paljon kaikkea, mutta juonellisesti se ei tuntunut pääsevän vielä kunnolla vauhtiin. Olisin helposti voinut lukea Rubiininpunaa vielä reilut sata sivua lisää. Mutta eikös se ole periaatteessa ole vain ja ainoastaan hyvä asia: kirja oli niin hyvä ja koukuttava, että olisi halunnut kirjan jatkuvan vielä reippaasti pidemmälle.

Luen erittäin mielelläni jatko-osan. Se on ilmeisesti vasta ilmestynyt, joten kirjastoon matka käy ja lainaan Safiirinsinen heti, kun vain löydän hyllystä.

Lukunäyte: Luku 1, sivut 29-30

Mr Bernard sulki ulko-oven. Vilkaisin vielä nopeasti hänen ohitseen kadun toiselle puolelle. Hattupäinen mies oli siellä edelleen. Näinkö väärin vai kohottiko hän juuri kättään, ikään kuin tervehtiäkseen jotakuta? Mr Bernhardia tai kenties minua? 

      Ovi painui kiinni enkä pystynyt työstämään ajatustani loppuun saakka, sillä yhtäkkiä vatsaani palasi taannoinen vuoristoratatunne. Kaikki sumeni silmissäni. Polveni antoivat myöten ja minun oli otettava tukea seinästä, jotten olisi kaatunut.

      Seuraavassa hetkessä tunne oli taas tiessään. 

      Sydämeni takoi tuhatta ja sataa. Jokin oli vinossa. Ilman vuoristorataa ketään ei voinut huimata kahta kertaa parin tunnin sisällä.

      Ellei sitten... äh, höpön pöpön! Todennäköisesti kasvoin liian nopeasti pituutta. Tai minulla oli... hmm... aivokasvain? Tai ehkä vain yksinkertaisesti nälkä. 

      Niin, sitä sen täytyi olla. En ollut syönyt mitään sitten aamupalan. Lounashan oli päätynyt rinnuksilleni. Huokaisin helpotuksesta.

      Vasta nyt huomasin, että Mr Bernhardin pöllönsilmät tutkivat minua tarkkaavaisesti.

Rakkaus ei katso aikaa –trilogia

Rubinrot | Rubiininpuna (2009/2012)

Saphirblau | Safiirinsini (2009/2013)

Smaragdgrün | Smaragdinvihreä (2010/2014)