The Vanishing Season - Jodi Lynn Anderson

Nimi: The Vanishing Season

Kirjailija: Jodi Lynn Anderson

Kustantaja: Harper Teen

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 258 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★☆☆☆☆
Kirjankansibingo: Luonto

Juonikuvaus: Girls started vanishing in the fall, and now winter's come to lay a white sheet over the horror. Door County, it seems, is swallowing the young, right into its very dirt. From beneath the house on Water Street, I've watched the danger swell.

      The residents know me as the noises in the house at night, the creaking on the stairs. I'm the reflection behind them in the glass, the feeling of fear in the cellar. I'm tied—it seems—to this house, this street, this town.

      I'm tied to Maggie and Pauline, though I don't know why. I think it's because death is coming for one of them, or both.

      All I know is that the present and the past are piling up, and I am here to dig.I am looking for the things that are buried.

      From bestselling author Jodi Lynn Anderson comes a friendship story bound in snow and starlight, a haunting mystery of love, betrayal, redemption, and the moments that we leave behind.

Ajatukseni: Aivan valtava pettymys. The Vanishing Season kiinnitti huomioni mielenkiintoisella juonikuvauksellaan, joka antoi kuvan erilaisesta ja tunnelmallisesta kummitustarinasta, johon sekottuisi myös murhamysteeri. Oliko kirja sitä? Ei. Ei todellakaan ollut.

Maggie muuttaa pikkukaupunkiin ja tutustuu pian naapuriinsa Paulineen ja tämän lapsuudenystävään Liamiin, joiden kanssa hän alkaa viettää paljon aikaa. Samaan aikaan kaupungissa liikkuu murhaaja, joka metsästää tyttöjä ja jättää heidän ruumiitaan ihmisten löydettäväksi. Maggien tietämättä heidän talossaan asustaa myös aavemainen olemus, joka tarkkailee häntä ja hänen ystäviään, pohtii omaa olemustaan ja tarkoitustaan kaikkien noiden tapahtumien keskellä.

The Vanishing Seasonia ei olisi tällaisenaan pitänyt julkaista. Tarinalla olisi riittänyt potentiaalia niin paljon enempään, mutta sen sijaan näin laiha versio julkaistiin täysin ennen aikojaan. Juoni oli täysin hakusessa ja tarinankin olemassaolo voidaan kyseenalaistaa hyvin rajusti. Kummitustarina tämä ei ole eikä todellakaan mikään murhamysteeri. Pariin otteeseen vain viitattiin kadonneisiin tyttöihin eikä ”mysteeri” edes ratkea kunnolla.

Minua turhautti niin paljon. Minua turhautti, että lukiessa piti ikään kuin jahdata sitä olematonta punaista lankaa yrittäessä saada tarttumapintaa edes jostakin. Kerronta oli niin ponnetonta, että olisi tehnyt mieli vain jättää koko tekele kesken. Kirja ei tuntunut oikein missään vaiheessa tietävän, mitä yritti olla. 'Hengetön' lienee paras sana kuvaamaan tätä kirjaa alleviivaten samalla sen ironisuutta.

Päähenkilömme Maggie on niin selkärangaton kynnysmatto, että olisi tehnyt mieli ravistella häntä. Hän antaa ”ystäviensä” kävellä ylitseen mennen tullen ja käydä vielä pyyhkimässä jalkansakin, hän ei puolusta itseään vaan antaa kaiken anteeksi. Voi juma että ärsytykselläni ei ollut rajoja. Tämä on myös loistava esimerkki siitä, kun kirjailija ei oikein tuntuisi tietävän, mitä hahmoillaan tekisi tai kuinka heitä käyttäisi tarinassaan. Hän vain nakkelee randomeita elementtejä yhteen ja pakottaa hahmot mukaan miettimättä ollenkaan, heidän roolejaan kokonaisuuteen nähden. Lukeminen tuntui niin väkinäiseltä ja vaikealta kaiken tämän takia.

Huokaus... Olen niin pettynyt. Odotin niin kovasti tämän kirjan lukemista ja olin ihan mielissäni, että kirjasto hankki tämän kokoelmiinsa. On niin ikävä joutua pettymään teokseen, joka on kiinnostanut kovasti pitkän aikaa. Olen vain nyt iloinen, etten tullut hankkineeksi tätä itselleni, sillä siinä olisi rahat menneet hukkaan.

Jodi Lynn Andersonin kirjoitusta on kehuttu kauniiksi ja tunnelmanomaiseksi, mutta siihen en nyt osaa sanoa mitään puoleen tai toiseen, sillä en juurikaan keskittynyt kirjoitukse tarkkailuun. Haluaisin kyllä lukea hänen toisen teoksensa, Tiger Lilyn, joka on mukaelma Peter Panista (Peter Pan on ihana!). Anderson on niitä kirjailijoita, joita en haluaisi hylätä yhden ikävämmän lukukokemuksen jälkeen. Jos löydän Tiger Lilyn jostain, aion antaa sille vielä mahdollisuuden.

Lukunäyte: Chapter 2, 20-21

Maggie crawled into bed that night feeling more at home than she had the night before. Knowing one person made more of a difference than she would have guessed. She liked Pauline already. It usually took her longer to form an opinion of people.

      Unable to sleep, she peered out into the dark yard. Across the field yellow light from the white house's windows shone through the rain, giving off a comforting sense of safety and the feeling that someone else was out there in the world besides just her and her parents.

      Maggie dreamed that night about the lake, black and shining in the dark, with angels spreading their wings on its surface. Open and closed, open and closed like the wings of moths.