torstai 4. kesäkuuta 2015

Kuoleman asetelma - Douglas Preston & Lincoln Child

Nimi: Kuoleman asetelma
Alkuteos: Still Life with Crows
Trilogia/sarja: Pendergast, #4 (toinen suomennettu osa)
Kirjailija: Douglas Preston & Lincoln Child
Kääntäjä: Pekka Marjamäki
Julkaisuvuosi: 2003 (suomeksi 2010, Gummerus)
Sivuja: 616 suomenkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★★
10. A mystery or thriller
Kirjankansibingo: Siluetti

Takakannesta: Tällä kertaa kukaan ei ole turvassa.
      Kuolema kulkee Medicine Creekin elokuisilla maissipelloilla. Kansasilaisen pikkukaupungin šeriffi Dent Hazen löytää ensimmäisen ruumiin. Nenätön, huuleton ja korvaton nainen on aseteltu maissikasvuston keskelle raivattuun kehään, ja ruumista ympäröi intiaaninuoliin seivästettyjen varisten vartio.
      Kun Hazenin pakeille ilmestyy mustapukuinen, kalmankalpea, syvän etelän murretta puhuva herrasmies, joka esittäytyy FBI:n erikoisagentti Pendergastiksi, kelpo šeriffillä on epäilyksensä. Niinpä Pendergast värvää avukseen kylän toisen kummajaisen, mustiin pukeutuvan teinitytön nimeltä Corrie Swanson. Kaksikon tutkimukset vievät heidät syvälle paikkakunnan menneisyyteen, intiaanien ja valkoisten välillä käytyyn veriseen taisteluun – ja takaisin 2000-luvulle, geenimuunteluun erikoistuneen elintarvikeyrityksen tarkoin varjeltujen salaisuuksien äärelle.
      Mutta pelloilla ääneti kulkeva viikatemies ei lepää. Maissintähkien keskeltä löytyy yhä uusia lakoon tallattuja kehiä ja niiden keskeltä sama, kammottava kuoleman asetelma.

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 4.5 tähteä.

Voi Pendergast, miten paljon minä sinusta pidänkään. En voisi olla iloisempi, että kolme vuotta sitten otin Ihmeiden kabinetin äitini hyllystä ja aloin lukea. Kirja vei minut täysin mennessään, lumosi minut ja liimasi kiinni sivuihin enkä kyennyt laskemaan sitä käsistäni hetkeksikään. Kannoin kirjaa kaikkialle, sillä en raaskinut missata pienintäkään rakosta edetä paria sivua. Heti loppuun päästyäni ryntäsin kirjastoon hakemaan jatko-osan, Kuoleman asetelman. Nämä kirjat ovat aivan tajuttoman hyviä.

Kansasin pienessä maissipeltojen ympäröimässä tuppukylässä Medicine Creekissä korppikotkat liihottelevat jonkin yllä. Kun paikallinen seriffi Dent Hazen menee vilkaisemaan, mikä kiinnittää lintujen huomion, tekee hän järkyttävän löydön: maissin keskelle on raivattu aukio, jonka keskellä makaa tunnistamattomaksi silvottu nainen ympärillään vanhoja cheyenne-intiaanien nuolia. Pian kaupunkiin ilmestyy mustapukuinen, hyvin kalpea mies, joka esittelee itsensä FBI:n erikoisagentti Pendergastiksi. Pelko leviää Medicine Creekissä, kun ruumiita omituisten asetelmien keskellä ilmestyy lisää. Pendergast on päättäväinen murhaajan kiinnisaamisesta ja pestaa avustajakseen kaupungin hylkiön, 18-vuotiaan goottityttö Corrie Swansonin. Murhaajan jäljittäminen kuljettaa Pendergastin syvälle Medicine Creekin menneisyyteen ja puheet kaupunkilaisten kesken kammottavasta kirouksesta nostavat päätään.

Pendergastit ovat kaikkien aikojen suosikkikirjojani ja Jeffery Deaverin Luunkerääjä sai minut halajamaan taas rakkaiden kirjojen pariin. Kyseessä on siis toinen kertani Kuoleman asetelman parissa ja ilokseni totesin, että hyvin myös kesti sen. Kirjan mysteeri on niin vetävä, tunnelma aivan huikea, tapahtumaympäristö todella tehokas ja hahmot loistavasti kehitettyjä ja persoonallisia.

Erikoisagentti Pendergast... Olen hehkuttanut tyyppiä jo vaikka kuinka paljon, mutta minun täytyy hehkuttaa häntä vielä lisää, sillä hän on lumonnut minut täysin. Pendergast on täyden mysteerin mies, jonka taustoja valotetaan lukijalle hitaasti. Sarjan edetessä saamme aina vähän enemmän tietää hänestä, mikä ylläpitää mielenkiintoa hahmoa kohtaan. Pendergastia voidaan kenties kritisoida liian mahtavana hahmona, mutta minä en näe sitä niin. Kyllä, hän on todella älykäs ja todellinen multitalentti, mutta mikään yli-inhimillinen hän ei ole. Hän on paremminkin paljon kokenut ja nähnyt, joista viljelee hyödyllistä tietotaitoa elämäänsä. Pendergast on harvinaislaatuisen hyvin kehitetty, vahva ja mielenkiintoinen hahmo, jonka taustoista haluan saada tietää enemmän.

(Tai ehkä olen vain puolueellinen, sillä rakastan hahmoa aivan valtavasti.)

Kuoleman asetelmassa tapahtumaympäristö on parasta antia tässä kirjassa. Medicine Creek on pieni tuppukylä keskellä puolikuollutta Kansasia, jota ympäröi valtavat maissipellot ja kuiva hiekka kilometri tolkulla. Preston ja Child onnistuvat herättämään eloon tuon tunkkaisen ja kuivan ympäristön ja lukiessa sitä suorastaan tunsi tomun iholla ja eristäytyneisyyden ympärillä. Tapahtumaympäristö on erittäin onnistunut, tunnelmasta puhumattakaan.

Preston ja Child ovat velhoja kirjoittamaan todellisia painajaiskuvia. He terrorisoivat lukijaa, polttavat verkkokalvoille jäätäviä mielikuvia tapahtumista ja ahtaanpaikankammoisille antavat aihetta hengenahdistukseen viedessään lukijan hyvin syvälle maan alle. En koskaan unohda erästä kohtausta, jonka luin keskellä yötä mökillä ukkosen aikaan tai kun kaverini kanssa käveltiin yöllä eräällä metsäpolulla keskustellen tästä kirjasta ja kuullessamme yhtäkkiä omituisia ääniä metsiköstä. En koskaan unohda niitä mielikuvia, jotka kirja läiskäisee silmille tai niitä ääniä, joita melkein alkaa itsekin kuulla. Nämä kaksi kirjailijaa ovat kerta kaikkiaan loistavia työssään.

Yksi asia, josta aivan erityisesti Pendergasteissa pidän on tanssahtelu realismin ja yliluonnollisuuden välillä. Nämä kirjat eivät ole yliluonnollisia, mutta antavat vaikutelman sellaisesta. Aivan kuten edellisessä osassa, tässäkin annetaan lukijalle omituisia tiedonjyväsiä ja puhutaan vanhasta kirouksesta, joka vainoaisi Medicine Creekiä. Puhutaan aavesotureista ja löydetään vanhoja cheyenne-intiaanien välineitä lähes täydellisessä kunnossa. Ruumiit on silvottu alkeellisilla työvälineillä ja niiden ympärille on rakennettu erikoisia muodostelmia. Todellisuuden kyseenalaistaminen tehostaa kirjan tunnelmaa ja mysteeriä ja tekevät tästä sarjasta todella vetävää luettavaa.

Olen kolme vuotta miettinyt kummasta pidän enemmän, tästä vai Ihmeiden kabinetista. Kirjat ovat keskenään hyvin erilaisia, joten vertaaminen on vaikeaa, mutta kyllä se on nyt fifty-fifty. Jaettu ykkössija näiden välillä.

Jos et ole vielä Pendergasteja lukenut, tartu kirjoihin nyt heti. Siis ihan niin kuin nyt heti. Nämä kirjat ovat niin hyviä. Suosittelen kaikkia kokeilemaan.

Olin huolissani, että sarjan kääntäminen olisi lopetettu kun viime vuonna ei uutta Pendergastia ilmestynyt, mutta ilokseni uusi suomennos on tulossa tänä syksynä. Olen helpottunut, sillä haluan kerätä sarjan suomeksi ja kovakantisina. Kolme osaa löytyy jo omasta hyllystä ja kaksi pitää vielä etsiä käsiin. Siinä onkin urakka, sillä ainakin Tulikiven kaikki kovakantiset painokset on loppuunmyyty. Pitää mennä kirppareilta kirjaa metsästämään kun antikvariaateista ei sitä ole löytynyt. Veljensä vartijasta on taannoin otettu ihan uudet painokset, joten pääsen viimein sen lisäämään kokoelmaani. Suosittuja nämä Pendergastit :D

Lukunäyte: Luku 4, sivut 38-39
Miten ihmeessä kuulit murhasta?”
      Pendergast pysähtyi. ”Minulla on virastossa eräs kollega, joka valvoo eri poliisilaitosten viestiliikennettä. Saan heti tiedon, jos jossain päin maata tapahtuu rikos, joka käyttää tietyt tunnuspiirteet. Mutta kuten sanoin, tuloni syyt ovat henkilökohtaiset. Sain nimittäin äskettäin päätökseen erään peri uuvuttavan tutkimuksen New Yorkissa. Pohjimmiltaan minua kuitenkin kiinnostavat, eräät tämän tapauksen, hm, mielenkiintoiset piirteet.”
      Kylmät väreet kulkivat pitkin Tadin selkäpiitä, kun hän kuuli omituisen painotuksen miehen viimeisessä lauseessa.
      ”Millaisista piirteistä mahtaa olla kyse?” Seriffin äänesä kuulsi selvästi sarkastinen sävy.
      ”Sellaisista, jotka sopivat sarjamurhiin.”
      ”Jassoo. Minä kun luulin, että täällä on sattunut vain yksi murha.”
      Agentti kääntyi hitaasti ympäri. Hänen viileänharmaiden silmiensä katse kohdistui terävästi seriffi Hazeniin. ”Pitää paikkansa – tähän mennessä”, hän sanoi hiljaa.

Pendergast –sarja
Relic (1995)
Reliquary (1997)
The Cabinet of Curiosities | Ihmeiden kabinetti (2001/2009)
Still Life with Crows | Kuoleman asetelma (2003/2010)
Brimstone | Tulikivi (2004/2011)
Dance of Death | Veljensä vartija (2006/2012)
The Book of the Dead | Kuolleiden kirja (2006/2013)
The Wheel of Darkness | Pimeyden pyörä (2007/2015)
Cemetery Dance | Kuoleman naamio (2009/2016)
Fever Dream (2010)
Cold Vengeance (2011)
Two Graves (2012)
    12.5 Extraction (2012)
White Fire (2013)
Blue Labyrinth (2014)
Crimson Shore (2015)
The Obsidian Chamber (2016)

2 kommenttia:

  1. Tämä oli minun ensimmäinen kosketukseni Pendergastiin ja olikin sitten aika vaikuttava kosketus. Loistava kirja ja Pendergast on aivan mahtava.

    Pidin myös Tulikivestä, mutta myöhemmät osat ovatkin vielä lukematta jostain syystä. Ehkä nyt kesällä jaksaisi taas tarttua vähän paksumpiinkin kirjoihin kun olen niitä puolitietoisesti jo jonkin aikaa vältellyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole lukenut Tulikiveä pidemmälle. Johtui siitä, että Tulikiven jälkeen Veljensä vartija antoi odottaa itseään niin kauan, että aloin haluamaan lukea Ihmeiden kabinetin uudelleen. Nyt sitten voisi lukea koko sarjan läpi, kun Pimeyden pyöräkin ilmestynee syksyllä. Huomaan tehneeni vähän samaa :D

      Poista

Jaa mietteesi!