lauantai 2. toukokuuta 2015

The Promise of Amazing - Robin Constantine

Nimi: The Promise of Amazing
Kirjailija: Robin Constantine
Kustantaja: Balzer + Bray
Julkaisuvuosi: 2013
Sivuja: 371 englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: Wren Caswell is average. Ranked in the middle of her class at Sacred Heart, she’s not popular, but not a social misfit. Wren is the quiet, “good” girl who's always done what she's supposed to – only now in her junior year, this passive strategy is backfiring. She wants to change, but doesn’t know how.
      Grayson Barrett was the king of St. Gabe’s. Star of the lacrosse team, top of his class, on a fast track to a brilliant future – until he was expelled for being a “term paper pimp.” Now Gray is in a downward spiral and needs to change, but doesn’t know how.
      One fateful night their paths cross when Wren, working at her family’s Arthurian-themed catering hall, performs the Heimlich on Gray as he chokes on a cocktail weenie, saving his life literally and figuratively. What follows is the complicated, awkward, hilarious, and tender tale of two teens shedding their pasts, figuring out who they are – and falling in love.

Ajatukseni: Amazonin daily dealsit ovat hyvin vaarallisia sellaiselle, joka yrittää nyt välttää kirjojen hankkimista että saa edelliset luettua alta pois. Olen onnistunut yrityksessäni varsin hyvin, mutta silloin tällöin on joku dollarin kirja lipsahtanut omaan kokoelmaan. The Promise of Amazing on yksi niistä.

Wren Caswell pitää itseään keskivertona kaikessa – niin koulussa, ulkonäössä kuin kiinnostuksenkohteissa. Hän ei usko itsestään mitään sen suurempaa tai näe tulevaisuudelleen oikein mitään suuntaa, kunnes hän pelastaa Grayson Barrettin tukehtumiselta ja ajautuu romanssiin tämän kanssa. Grayson sai kenkää koulustaan jäätyään kiinni koevastauksien myyntibisneksestä ja on nyt välitilassa tietämättä oikein itsekään, mihin suuntaan lähteä. Wrenin tapaaminen muuttaa hänen näkemystään monista asioista ja innostaa häntä muuttamaan elämänsä suuntaa ja parantaa tapansa. Ongelmia kuitenkin syntyy, kun Graysonin menneisyys alkaa ottaa heitä kiinni ja uhata lopullista välirikkoa nuorten kyyhkyläisten välillä.

The Promise of Amazing on peruskaikkea. Perushahmot, perusjuoni, perusromanssi... Kepeä, nopeasti luettu kirja, joka ei tarjoa mitään uutta, mutta jonka lukee ihan mielellään huumorimielellä. Toisin sanoen täysin samantyyppinen, mitä lukemattomat muutkin ja tulee lopulta katoamaan harmaaseen massaan.

Jos voisin, vaihtaisin tämän kirjan nimeksi The Promise of Bullshit. Nimittäin sen tason huttua tässä pyöriteltiin ja niin innokkaasti Grayson sitä omaa hautaansa tässä kaivoi, ettei turhautumisellani ollut rajoja. Ehkä se on se idealisti joka minussa puhuu, mutta eikö olisi paljon helpompaa välttää turha draama ja kertoa vain totuus? Tai no toki, täytyyhän kirjalla olla se likapyykkimylly pyörimässä että jotain sisältöä saataisiin, mutta c'moon.

Ehkä olen vain liian suoraviivainen ihminen useimmille YA-contemporarylle enkä kykene asettamaan itseäni hahmojen asemaan. Olen in real life täysin kyllästynyt kaikkeen turhaan draamaan ja vältän sitä parhaani mukaan, joten minun täytyy varmaan opetella nakkaamaan suoralta kädeltä aivot narikkaan kun alan näitä lukemaan. Säästyisinpähän kipeiltä silmiltä niiden taukoamattoman pyörittelyn jälkeen.

Päähenkilömme Wren ja Grayson ovat ihan jees. Wrenillä on enemmän sympaattisia hetkiä ja Graysonia taas tekisi mieli hieman ravistella, sillä niin innokkaasti hän omaa hautaansa on kaivamassa. Tekisi mieli paljastaa yksi kohta tästä sillä se oli niin tajuton aivopieru, mutta en halua pilata kenenkään iloa. Sanon vain etten oikeasti pysty kuvittelemaan, että kukaan pitäisi hyvänä ideana sitä mitä Grayson teki!

Huumoria tästä kirjasta kyllä ihan kivasti löytyy. Sain hymyillä hahmojen hetkille ja taisin jopa nauraa pariin otteeseen. Myös tahatonta komiikkaa The Promise of Amazing tarjoili sylikaupalla. Romanssipuoli meinasi kallistua uhkaavasti instaloven puolelle, mutta ei se minua niinkään haitannut. Se oli hupaisaa luettavaa yhtä kaikki ja sopi riittävän hyvin kirjan yleiseen hupsuuteen.

The Promise of Amazing on hyvin geneerinen kirja, joka ei poikkea kliseiden polulta hetkeksikään. Jos lukee contemporary-kirjoja yhtään enemmän, on myös tämän kirjan lukenut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tämä olisi ihan sysihuono kirja – ei suinkaan, tämä oli ihan ok ja viihdyttävä omalla tasollaan.

Kokeilkaa pois, jos kirja vastaan jossain kävelee!

Lukunäyte: One, Wren
I dropped my tray and wrapped my arms around him from behind. The words fist, thumb in, right above the navel came out from the recesses of my brain, and I squeezed upward several times to no avail. Someone yelled for help. There was desperate movement around me, but I continued pushing my fist into Gray’s abdomen until I felt his body release. Just as the band finished playing “The Girl from Ipanema,” a gooey mass tumbled out of his mouth and landed with a splat on the cocktail table in front of him. Someone groaned. Gray gripped the table, head down, and coughed. Sound. A good sign. My arms fell from around his waist, and I stepped back.
      His navy-blue jacket stretched taut across his back with each breath. Brown-suit guy put a glass of water in front of him, but Gray waved it off. He stood up straight and turned toward me, mouth dropped open like he had something to say.
      His dark brown eyes held mine for a second. Open. Honest. Longing. As if the hot-dog-tossing tool was just some mask he’d put on for the party. A wave of recognition coursed through me. Did I know him? No. I’d never seen him before... but... I took a step toward him.
      He blinked and lurched forward.
      ”Are you okay?” I asked.
      Then he hurled all over my black Reeboks.

2 kommenttia:

  1. Eeei hitsi, toi takakansiteksti ja kirjan kansi (<3) on niin ihania, että harmittaa ettei tämä ollut mielestäsi niin hyvä. Nappaan tämän toki mukaan jos kirjastossa näen, mutta minusta tuntuu että olisin melko samoilla linjoilla kanssasi juonikuvioiden perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi kyllä tosiaan on symppis (vaikka yleensä contemporary-kannet eivät oikein kolahda minulle)! Sanoisin, että tämä kirja tarjosi juuri sen mitä se yrittikin. Constantine ei kovinkaan korkealle tarinansa kanssa kurota ja siinä kontekstissa The Promise of Amazing onnistui saavuttamaan haluamansa. Kepeä romanssi, jonka lukee nopeasti :)

      Poista

Jaa mietteesi!