I Was Here - Gayle Forman

Nimi: I Was Here

Kirjailija: Gayle Forman

Kustantaja: Viking

Julkaisuvuosi: 2015

Sivuja: 270 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta 
Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: Cody and Meg were inseparable.

      Two peas in a pod.
      Until... they weren’t anymore.

      When her best friend Meg drinks a bottle of industrial-strength cleaner alone in a motel room, Cody is understandably shocked and devastated. She and Meg shared everything—so how was there no warning? But when Cody travels to Meg’s college town to pack up the belongings left behind, she discovers that there’s a lot that Meg never told her. About her old roommates, the sort of people Cody never would have met in her dead-end small town in Washington. About Ben McAllister, the boy with a guitar and a sneer, who broke Meg’s heart. And about an encrypted computer file that Cody can’t open—until she does, and suddenly everything Cody thought she knew about her best friend’s death gets thrown into question.

      I Was Here is Gayle Forman at her finest, a taut, emotional, and ultimately redemptive story about redefining the meaning of family and finding a way to move forward even in the face of unspeakable loss.

Ajatukseni: Gayle Formanin kirjat (tai ainakin nämä kaksi mitä olen lukenut) ovat minulle jonkinasteinen tenkkapoo, sillä en millään tunnu löytävän yhteistä säveltä näiden kanssa. Niin tunteella latautuneita kirjoja, mutta jättävät minut sivurajalle seisomaan.

Codyn paras ystävä Meg on tehnyt itsemurhan ja jättänyt koko lähipiirinsä täysin järkyttyneen tyhjiön reunalle. Cody ei pysty ymmärtämään, mitä tapahtui ja kuinka hän ei nähnyt merkkejä Megin aikomuksesta tappaa itsensä. Codyn mennessä Megin collegeen pakkaamaan hänen huoneensa, löytää hän Megin kannettavalta tietokoneelta epäilyttävän, koodisuojatun tiedoston. Cody päättää ryhtyä jäljittämään Megin askelia ja ottaa selvää, mitä todella tapahtui ja mikä ajoi Megin niin lopulliseen ratkaisuun.

I Was Here käsittelee rankkaa aihetta – itsemurhaa ja läheisten selviytymistä – joten kannattaa varautuneesti tämä kirja lukea. En olisi itsekään tätä lukenut ellei olisi kirjastosta löytynyt, sillä mikään mukava aihe ei ole kyseessä. En myöskään pidä siitä tunteesta, jossa kyseenalaistan että olenko tosiaan näin tunnevammanen kun kirja ei välttämättä iskekään suoraan tunteisiin.

Meh, rankasta aiheestaan huolimatta minusta tämä kirja oli aika kuivakka. Sama fiilis tuli kun luin If I Stayta, että kyllä nyt varmasti pitäisi silmien hikoilla kyyneliä, mutta kun ei vain kolahda. Ai että etteikö tämä olisi myös ollut aika pitkäveteistä luettavaa, erityisesti keskivaiheilla. Viidesosa jos kirjasta olisi editoitu pois niin olisin todennäköisesti onnistunut löytämään enemmän tarttumapintaa tähän tarinaan.

Yksi suurimmista ongelmistani oli se, että emme pääse tutustumaan hahmoihin oikein mitenkään. Kyllä, Cody on yllättäen menettänyt parhaan ystävänsä ja kyllä, hän on surun murtama, mutta emme pääse tutustumaan häneen millään tavalla kun koko hänen hahmonsa rakentuu tuon tragedian ympärille. Olisin nähnyt mielelläni enemmän takaumia Codyn ja Megin ystävyydestä, jotta olisin paremmin ymmärtänyt sen laatua ja vähemmän Codyn ailahtelevaa romanssia tyypin kanssa, joka oli suuressa roolissa tönäisemässä Megin lähemmäs kuilun reunaa. Ei Ben huono ihminen ollut, mutta vieroksuin heidän romanssiaan.

Kun Cody ryhtyy jäljittämään Megin verkkojalanjälkeä aloin jo luulla, että hänen kuolemassaan olisi jotain muutakin ollut meneillään. Että ehkä se ei ollutkaan itsemurha, vaan joku teki sen päätöksen Megin puolesta. Odotin jo hieman hämmentynein fiiliksin, että olisiko tämä sittenkin jokin trilleri tai vastaavaa ja hetken aikaa Forman johdatteli minua harhaan. En tiedä, mitä tästä ajattelin. Melkein ihan toivoin, että tämä kirja olisi ollut sittenkin trilleri.

Mutta tällä kirjalla oli myös hetkensä. Kun Cody viimein löytää äitinsä kanssa yhteisen sävelen, kun hän viimein vuodattaa ulos kaikki tunteensa, kun hän viimein pääsee sinuiksi kaiken kanssa... Ja kissat. Alussa Cody löytää Megin kissanpennut ja inhosin niin syvästi ajatusta, että Cody vain hylkäisi ne johonkin eläinkotiin, mutta onneksi ne saivat hyvän kodin. Se oli minulle tärkeämpää kuin mikään muu. Jep, eläimet ovat heikko kohtani enkä voi sietää niiden kaltoinkohtelua. Mutta koska kissat saivat hyvän kodin, annan tähden pelkästään sille.

I Was Here ei aiheeltaan välttämättä sovi kaikille, mutta uskoisin Gayle Formanin fanien pitävän tästä kirjasta. Minulle I Was Here oli vähän niin ja näin, mutta ei tämä laisinkaan ole mistään huonoimmasta päästä. Keskivertoinen YA contemporary, joka varmasti kyllä löytää lukijansa.

Lukunäyte: Chapter 9, sivut 55-56

I see some people are crying. I made them cry. I've become toxic. Drink me and die. ”I'm sorry,” I say before I bolt.

      I run off the grassy area, back to the road, heading out of the park, toward the main street. I need to get out of here. Out of Tacoma. Out of Meg's world.

      I hear footsteps behid me. It's probably Alice or possibly Stoner Richard, but I have nothing to say to them, so I keep running, but whoever's behind me is faster than I am.

      I feel a hand on my shoulder. I spin around. His [Ben's] eyes, this time, look the color of a sky after sunset, almost violet. I've never seen someone whose eyes change colors, like some moon ring to the soul. If he even has a soul.

      We stare at each other for a minute, catching our breath.

      ”I can tell you things. If you want.” His voice has that growl, but there's also a hesitancy.

      ”I dont want to know those things.”

      He shakes his head. ”Not that. But I can tell you things. If you want. About her [Meg's] life here.”