lauantai 29. maaliskuuta 2014

Kauhun ja kauneuden valtakunta - Libba Bray

Nimi: Kauhun ja kauneuden valtakunta
Alkuteos: A Great and Terrible Beauty
Trilogia/sarja: Gemma Doyle, #1
Kirjailija: Libba Bray
Kääntäjä: Laura Honkasalo
Julkaisuvuosi: 2003 (suomeksi 2007, WSOY)
Sivuja: 360 suomenkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★★★☆

Takakannesta: Gemma Doyle on 16-vuotias, kun hänen lapsuutensa päättyy dramaattisesti. Perhe ja koti Intiassa vaihtuvat Lontoon liepeillä sijaitsevaan Spencen sisäoppilaitokseen. Viktoriaanisen ajan Englanti tiukkoine käyttäytymissääntöineen ja yhteskuntaluokkineen saa Gemman tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi. Voimakkaat mielipiteet ja terävä kieli eivät kuulu vallitseviin hyveisiin, ja sisäoppilaitoksen tehtävä on muokata kasvattinsa ajan naisihanteen mukaiseksi. Menneisyydestä jäävät muistoksi vain piinaava syyllisyys äidin kuolemasta ja kuin tyhjästä ilmestyvät salaperäiset näyt.
      Gemma kiinnostuu mystisestä salaseurasta, Neitokunnasta, johon hänen äidillään on ollut yhteys: hän löytää oven tuntemattomiin valtakuntiin, missä hän ystävineen on vapaa maanpäällisistä huolista. Mutta kun portit on kerran aukaistu, mahtavat voimat pääsevät valloilleen... Pystyykö Gemma hallitsemaan pelottavia kykyjään, joista hän ei ole ollut tietoinen? Ja antavatko ne vastauksia menneisiin tapahtumiin vai johtavatko kohti tuntemattomia vaaroja?

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 3.5 tähteä.

Pidin Kauhun ja kauneuden valtakunnasta enemmän kuin aluksi luulin tulevani pitämään. Ensimmäiset sata sivua eivät olleet mitenkään päätä huimaavan jännittäviä, mutta siitä eteenpäin tarina muuttui koukuttavammaksi ja mielenkiintoisemmaksi. Eilen en millään saattanut laskea kirjaa käsistä ja siinähän ne pari sataa viimeistä sivua lennähtivät ohi ihan huomaamatta.

Gemma Doyle oli 16-vuotias, kun hän todisti äitinsä murhan. Hän jättää kotinsa Intiassa ja muuttaa Englantiin vain kirjautuakseen sisään syrjäiseen Spencen sisäoppilaitokseen, jossa muovataan tytöistä nuoria naisia valmiina avioliittoon viktoriaanisen ajan naisihanteen mukaisesti. Samaan aikaan Gemma alkaa kokea kummallisia asioita, kuten näkyjen näkemistä ja äänten kuulemista. Muistot äidin kohtalosta aiheuttavat hänelle syyllisyydentuntoa ja tekevät sopeutumisesta Spenceen vaikeaa. Gemma saa kuitenkin ystäviä, joiden kanssa hän alkaa tehdä tuttavuutta salaperäisen Neitokunnan kanssa. He kokevat aitoa taikaa mystisissä valtakunnissa ja saavat nauttia voittamattomuuden tunteesta. Mutta kun pelottavia asioita alkaa tapahtua, joutuvat tytöt – ja eritoten Gemma – miettimään uudestaan tekojaan ja millaisia seurauksia niillä voi olla.

Tosiaan, jopa yllätyin, miten paljon päädyinkin tykkäämään tästä kirjasta. Pidin siitä, että tarina sijoittui viktoriaaniseen aikaan, 1800-luvun lopulle, mutta samalla kiristelin hampaita lukiessani senaikaisten tyttöjen käytösnormeista ja siitä, että avioliitto on kaikkein tärkeintä, mitä tyttö voi elämässään saavuttaa. Nainen on käytännössä pelkkä kynnysmatto ja koriste aviomiehensä käsikynkässä ilman oikeaa sanan- tai päätäntävaltaa, koska liika vapaus sekoittaisi naisparkojen päät. Avioliitoton nainen ja vielä sellainen, joka kykenee itsenäiseen ajatteluun? Mikä suunnaton häpeä! Voi juma niitä tuonaikaisia arvoja...

Bray kirjoitti sinänsä uskottavasti tuosta ajankohdasta, mutta ei aukottomasti tai täysin totuudenmukaisesti. Eikä siinä mitään, jollakin tavalla pitää asioita hieman väritellä, että se palvelisi tarinan tarkoitusperiä paremmin. En liiemmin häiriintynyt epäkohdista, kuten teinityttöjen öisistä seikkailuista metsässä, välillä hyvinkin seksuaalisesta kielenkäytöstä tai nenäkkyydestä. Annoin niiden mennä ohitse ja päätin nauttia tarinasta.

Gemma oli päähenkilönä miellyttävä. Hän ei purematta niele Spencen sisäoppilaitoksen oppilailleen syöttämää hienon naisen käytösetikettiä, hän kieltäytyy lähtemästä mukaan pinnalliseen tavoitteenani-on-vain-saada-hyvä-aviomies-kaakatuksiin ja toimii enemmissä määrin oman päänsä mukaan. Minä pidin Gemmasta, vaikka hänelläkin oli omat angstiset rasittavat hetkensä.

Minusta on aina niin mukava lukea tyttöjen välistä aitoa ystävyyttä, joka ei katkea turhuuksiin, kuten mustasukkaisuuteen, sinä-veit-poikaystäväni-lätinään tai muuten vain selkäänpuukotuksiin ja kaksinaamaisuuksiin. Nuorten aikuisten kirjoihin tarvitaan enemmän aitoa ystävyyttä saman sukupuolisten välillä! Tässä kirjassa minusta tuntui, että Gemman ja tyttöjen välille voisi syntyäkin ihan oikeasti ystävyyttä ja hyvät pohjat sille annettiinkin.

Eniten tässä kirjassa pidin tapahtumaympäristöstä. Bray kuvaili ympäristöä todella hyvin ja pystyin näkemään mielessäni Spencen, metsän, valtakunnat ja muun. Yliluonnollinen osuus tässä kirjassa oli myös mielenkiintoinen. Mukana on paha olento, Kirke, joka vaanii Gemmaa, valtakunnat, jotka ovat maailma maailmojen välissä ja salaisuuksia, jotka vaativat tulla selvitetyiksi. Kyllä tässä myös sitä romanssinpoikasta löytyy, mutta se tuntui olevan enemmän seksuaalista jännitettä kuin ihastumista ja rakastumista.

Kaiken kaikkiaan minulla jäi hyvä maku suuhun. Trilogian kahta muuta osaa ei ole suomennettu, mikä ihmetyttää hiukan, mutta onneksi kirjastosta kuitenkin löytyy jatkot englanniksi ja pääsen lukemaan Rebel Angelsia hetimmiten. Suosittelen tätä niille, joita kiinnostaa historiallinen fantasia!

Lukunäyte: 2. luku, sivut 18-19
Gemma.
      Tummanpunainen verilammikko leviää hänen elottoman ruumiinsa alle. Veri imeytyy pölyisiin halkeamiin maassa. Veri tuo mieleeni Kalin, pimeän jumalattareen, joka haluaa vuodattaa verta ja murskata luita. Kali tuhoaja. Suojeluspyhimykseni. Suljen silmäni, jotta näky katoaisi.
      Tämä ei ole totta. Tämä ei ole totta. Tämä ei ole totta.
      Kun avaan silmäni, äiti on edelleen siinä. Hän tuijottaa minua syyttävästi. Minulle on ihan sama, vaikka et enää ikinä tulisi kotiin. Se oli viimeinen asia, jonka sanoin äidilleni. Ennen kuin pakenin hänen luotaan. Ennen kuin hän lähti perääni. Ennen kuin näin hänen kuolemansa. Käsivarteni ja jalkani ovat turtia. Vajoan maahan niin että äitini veti tahraa parhaan leninkini helman ikuisiksi ajoiksi. Huuto, joka on ollut vankina sisälläni, purkautuu ilmoille lujaa kuin yöjuna.
      Samalla hetkellä taivas repeää ja sade kuohuu maahan. Se hukuttaa alleen kaikki äänet.

Gemma Doyle –trilogia
A Great and Terrible Beauty | Kauhun ja kauneuden valtakunta (2003/2007)
Rebel Angels (2005)

14 kommenttia:

  1. Harmi, että niitä kahta muuta kirjaa ei ole suomennettu. Kirjan kansikuva ja aihe ovat kiinnostavia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi se tosiaan on, että kääntäminen lopetetaan kesken sarjan :\ Minuakin viehätti tässä kirjassa kansi kaikkein eniten :)

      Poista
  2. Ai tälle on jatko-osiakin? Minulta on mennyt ohi. Luin tämän kirjan joskus monta vuotta sitten ja muistan silloisen nuoremman minäni pitäneen tätä aika pelottavana. Loppukin jäi varsin avoimeksi mikä tuntuu nyt varsin järkevältä kun olemassa on kerran kaksi muutakin osaa. Olen vain sen verran tottunut ajattelemaan tätä yksittäisenä kirjana että taidan jättää jatko-osat sikseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kaksin kappalein jatkoja löytyy :D Minä sain tietää niiden olemmaolosta vasta, kun vilkaisin kirjaston sivuilta tämän kirjan saatavuutta. Ei hirveästi ole mainostusta jatkot saaneet etenkin kun kääntäminen lopetettiin kesken. Miksihän lie lopettivat... Ikävää, että sarjat jätetään näin ilmaan vain leijumaan.

      Poista
  3. Minäkin olen tämän joskus lukenut ja vieläpä muutaman kerran, sillä mielestäni tämä oli (ainakin silloin) todella hyvä kirja. Ehkä pitää vielä kerran tarttua tähän ja jospa sitten yrittäisi lukea myös jatko-osat englanniksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukaise ihmeessä uudemman kerran ja jatka sitten jatkoihin, mikäli käsiin saat - voivat olla kovinkin hyvä ja antavat varmasti jonkinlaisen kokonaisemman päätöksen tapahtumille :)

      Poista
  4. Tämä kansi on kyllä mielenkiintoinen, sen takia tämän aikoinaan kirjastosta nappasin. Mutta muistan tosiaan vain, että alkuasetelma oli kiinnostava ja loppu sekava. Taisi mennä minultakin silloin ohi, että tähän on jatko-osia! Ehkä tämä pitäisi ottaa uusintalukuun, jos kehut toista osaakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on kyllä hieno ja siihen alun perin iskin silmäni. Minulla oli toisin päin, että alku tuntui sekavalta eikä niin kiinnostavalta, mutta loppu taas hyvältä ja koukutti :D Aloitan ihan piakkoin Rebel Angelsin ja luulen, että saan sen nopeasti luettua, mikäli kerronta sujuu yhtä vauhdikkaasti kuin tämän loppupuoli.

      Poista
  5. Minä pidin tästä, kun luin joskus nuorempana. Ennen kuin pääsin yliopistoon, joka tapauksessa. Äitini sitten meni kastelemaan kirjaston kirjan ja se piti korvata. Onpahan sitten kotikodin (eli äidin luona) hyllyssäkin tämä. Harmittaa, kun niin monia sarjoja aloitetaan suomentamaan, mutta sitten homma jätetään ensimmäisen tai toisen osajn jälkeen kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän trilogian lisäksi ainakin Locke Lamora -sarja on jäänyt kesken, mikä harmittaa minua kovasti, koska kyseessä on todella hyvä sarja :\ En tiedä, mikä järki on jättää jatkot kääntämättä - liekö ei tarpeeksi ole ollut lukijoita tai yksinkertaisesti muut käännösprojektit ovat menneet edelle. Yhtä kaikki se on lukijalle kuin isku vasten kasvoja, kun kääntäminen jätetään kesken. Saisivat hoitaa homman loppuun asti kerta on aloitettukin.

      Poista
  6. Muistan lukeneeni tämän yläasteella ja minulla oli suunnilleen samoja ajatuksia. Aluksi ei oikein napannut, mutta loppujen lopuksi ihan hyvä kirja, joka jätti harmittelemaan, ettei muita osia ole suomennettu.

    Minäkin pidin siitä, että tässä oli oikeaa ystävyyttä, eikä selkäänpuukotusta.

    Muistaakseni sisäoppilaitos oli kuvattu jotenkin tosi kolkoksi. Ja muistan sen, kuinka tytöt pöllivät kirkosta ehtoollisviiniä ja menivät metsään seikkailemaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenpa jälkijunassa tämän lukeneiden joukossa, kun vasta nyt tähän tartuin :D

      Ystävyyttä saisi olla kirjoissa enemmänkin, nimeomaan aitoa sellaista. On mukava lukea sellaista tarinaa, missä tytöt ovat uskollisia ystäviä toisilleen eikä mitään kaksinaamaista mustasukkaisuusdraamaa.

      Minä niin pidin sisäoppilaitoksen kuvauksesta, koska se ei ollut liian kotoisaa vaan nimenomaan hämyä ja salaperäistä. Ehtoollisviinin sijaan he huomasivatkin ryövänneen papin henkilökohtaisen armonjuoman, viskin, mutta alas meni yhtä kaikki - oli huvittavaa lukea heidän toilailujaan :D

      Poista
  7. Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pitääpä varmaan lisätä listalle :D Ja tosiaan ihan ihme juttu ettei sarjoja käännetä loppuun asti :/ Todella kurjaa lukijoiden kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lukemaan! :) Erityisesti niille, jotka eivät kirjoja englanniksi lue, kääntämisen kesken jättäminen on todella harmillista ja kurjaa. Monesti jatkot myös vaipuvat vain unholaan ja tarina jää kesken. Turhan usein tätä tapahtuu.

      Poista

Jaa mietteesi!