Bridge to Terabithia - Katherine Paterson

Nimi: Bridge to Terabithia

Kirjailija: Katherine Paterson

Kustantaja: Trumpet Club

Julkaisuvuosi: 1977 (tämä versio 1996)

Sivuja: 142 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Jess Aarons' greatest ambition is to be the fastest runner in his grade. He's been practicing all summer and can't wait to see his classmates' faces when he beats them all. But on the first day of school, a new girl boldly crosses over to the boys' side and outruns everyone.
      That's not a very promising beginning for a friendship, but Jess and Leslie Burke become inseparable. Together they create Terabithia, a magical kingdom in the woods where the two of them reign as king and queen, and their imaginations set the only limits. 

Ajatukseni: Bridge to Terabithia eli Silta salaiseen maahan on todella kaunis ja mielikuvituksellinen, mutta myös sydäntä särkevän surullinen tarina kahdesta ystävästä, Jessistä ja Lesliestä, jotka löytävät metsästä salaisen maailman, Terabithian, jossa he ovat valtiaita. Tuo maailma yhdistää heitä ja luo heidän välilleen rikkumattoman ystävyyden, kunnes tragedia repii heidät erilleen. Surun murtamana toinen ystävyksistä joutuu jatkamaan yksin Terabithian tarinaa ja yrittää vaalia rakkaan ystävänsä muistoa.

Nappasin tämän mukaan kirjastosta hetken mielijohteesta. Olen nähnyt elokuvan lukemattomia kertoja ja pakko kyllä sanoa, että siinä on aivan ihana filmatisointi, joka noudattaa uskollisesti kirjan juonta ja onnistuu vangitsemaan tarinan sadunomaisen hengen kauniisti. Kyynel tulee silmään joka kerta, kun tähän tarinaan sukellan, joko elokuvan tai sitten nyt tämän kirjan muodossa.

Bridge to Terabithia käsittelee tärkeitä aiheita lapsen silmin. Ystävyys, mielikuvitus, kuolema, suru, selviytyminen – näitä kaikkea löytyy tästä tarinasta. Erityisesti minua kosketti se, kuinka hienosti Katherine Paterson osasi punoa kaikki nämä teemat yhteen niin luonnollisella, mutta myös lempeällä tavalla. Kuolema koskettaa oli minkä ikäinen tahansa, ja Paterson osasi niin koskettavasti kertoa tunnemyrskystä, jonka parhaan ystävän menettäminen kymmenvuotiaan sisällä aiheutti.

Pidin molemmista päähenkilöistä, Jesse 'Jess' Aaronsista ja Leslie Burkesta. Jess on ainoa poika neljän siskon keskellä eikä hän ole oikein koskaan saanut kunnollista lämmintä halausta isältään. Jessin päivät kuluvat samaa kaavaa aina: juoksemista, piirtämistä, maatilatöitä ja yksin oloa. Häntä on aina pidetty outona eikä hän tunne oloaan kotoisaksi edes perheensä kesken. Kaikki muuttuu, kun Jess tapaa uuden tytön, räväkän Leslien, joka on niin erilainen että melkein silmiin pistää. He täydentävätkin toisiaan, ja Leslie saa Jessistä esiin aivan uuden puolen, joka uskaltaa unelmoida, käyttää mielikuvitustaan ja päästää taiteellisuutensa valloilleen. Heidän ystävyytensä oli niin kaunista luettavaa!

Tämä kirja on kirjoitettu alun perin 70-luvun lopulla, mutta ajan hammas ole negatiivisella tavalla iskenyt tähän sen pahemmin. Oikeastaan ajankulu näkyi vain kirjan kielessä. Se oli välillä aika vanhahtavaa ja kirjailija käytti kieltä, joka ei kieliopillisesti ollut oikein. Lisäksi tekstissä toistui sana Lord – tyyliin Lord sitä, Lord tätä, Lord tuota. Sellainen tilanteenpäivittelysana se oli. Mutta hei, sen ajan hengessä, voisi kai sanoa!

Suosittelen lukemaan tämän! Kannattaa aivan erityisesti katsoa myös elokuva, mikäli et ole sitä vielä nähnyt! Molemmat ovat niin hienoja ja suloisia teoksia, että kyyneliltä on vaikea välttyä.

Lukunäyte: Chapter 4, Rulers of Terabithia, sivu 49

”We need a place,” she said, ”just for us. It would be so secret that we would never tell anyone in the whole world about it.” Jess came swinging back and dragged his feet to stop. She lowered her voice almost to a whisper. ”It might be a whole secret country,” she continued, ”and you and I would be the rulers of it.”

      Her words stirred inside of him. He'd like to be a ruler of something. Even something that wasn't real. ”O.K.,” he said. ”Where could we have it?”

      ”Over there in the woods where nobody would come and mess it up.”

      There were parts of the woods that Jess did not like. Dark places where it was almost like being under water, but he didn't say so.

      ”I know” – she was getting excited – ”it could be a magic country like Narnia, and the only way you can get in is by swinging across on this enchanted rope.” Her eyes were bright. She grabbed the rope. ”Come on,” she said. ”Let's find a place to build our castle stronghold.”