Tähtiin kirjoitettu virhe - John Green

Nimi: Tähtiin kirjoitettu virhe

Alkuteos: The Fault in Our Stars

Kirjailija: John Green

Kääntäjä: Helene Bützow

Julkaisuvuosi: 2012 (suomeksi 2013, WSOY)

Sivuja: 340 suomenkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★☆

Takakannesta: ”Minä olen kranaatti. Haluan vain pysyä kaukana kaikista ja lukea kirjoja ja ajatella ja olla teidän kahden kanssa, koska en mahda mitään sille, että te joudutte kärsimään. Te olette pakostakin mukana.”

      Kilpirauhassyöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan muutaman lisävuoden. Elämä tuntuu soljuvan sormien lomitse, kunnes hän tapaa Augustuksen.

      ”Olisi etuoikeus, jos sinä särkisit sydämeni.”

      Poika on päättänyt voittaa omakseen tytön, jonka sydämen on siihen saakka täyttänyt muuan arvoituksellisesti kesken jäänyt romaani.

      Maailma ei ole toiveidentoteuttamistehdas.

      Hazelin elämän käsikirjoitus menee uusiksi. Vaikka kirjallisia salaisuuksia ratkova matka Amsterdamiin osoittautuu pettymykseksi, Hazel ja Augustus löytävät toisistaan sen, mitä eivät ole vielä ehtineet menettää.

      Joskus tuntuu siltä, että maailmankaikkeus haluaa tulla huomatuksi.

Ajatukseni: Havahduin tähän tarinaan vasta, kun näin elokuvan trailerin noin viikko sitten. Olin toki kuullut ja nähnyt kohinan, jonka tämä kirja sai aikaan pitkin blogimaailmaa, mutta olin vain etäisesti kiinnostunut tästä. Traileri sai mieleni muuttumaan ja äkkiä paloin halusta lukea tämän tarinan, joka on saanut niin monien ihmisten kyynelkanavat erittäin aktiivisiksi.

Tarina taitaa ollakin tuttu hyvin monelle, joten kertaan sen tässä vain lyhyesti: 16-vuotias Hazel Lancaster on elänyt parantumattoman kilpirauhassyövän kanssa jo kolme vuotta. Hazel elää lyhyeksi jäävää elämäänsä lukien lempikirjaansa, katsellen televisiota vanhempiensa kanssa ja pysytellen omissa oloissaan, mutta kun hän tapaa syöpäsairaiden lasten ja nuorten vertaistukiryhmässä elämäniloisen, syvällisiä mietiskelevän Augustus Watersin, Hazel herää maailmaan aivan uudenlaisella tavalla. Nuo kaksi samansieluista nuorta löytävät toisistaan elämänsä rakkauden, jota kuitenkin varjostaa parantumaton sairaus ja vääjäämätön kuolema.

Toivottavasti en vaikuta emotionaalisesti vajavaiselta ihmiseltä jos sanon, etten itkenyt oikeastaan ollenkaan muutamaa kyyneltä lukuun ottamatta. En ole itkevää tyyppiä, ja näin äkkiseltään mieleeni nousevat vain Harry Potterit ja His Dark Materialsit joita lukiessani vollotin huoneeseeni tekojärven. Tähtiin kirjoitettu virhe povasi jo lähtökohdiltaan tragediaa ja kuolemaa, mutta siltikään en ihan päässyt siihen valtaisan surun tunnetilaan. Sen sijaan luin tätä kirjaa kovalla mielenkiinnolla etenkin loppua kohden, hahmoja analysoiden ja antaen tarinan soljua eteenpäin omalla painollaan ilman sen suurempia tunnekuohuja.

Hahmot olivat erityisen mielenkiintoisia tässä kirjassa. Minusta kumpikaan, Hazel eikä Augustus, olleet varsinaisesti hahmoja, joista lukijan on helppo pitää. Ajatusmaailmani kummankaan heidän kanssaan eivät täysin kohdanneet: Hazel katselee maailmaa pessimistis-realistisin silmin, sillä hän on elänyt sairautensa kanssa jo monta vuotta ja on hyvin tietoinen siitä, mitä se lopulta tulee aiheuttamaan. Augustus taasen on jo kerran parantunut omastaan ja on päättänyt nauttia elämästään niin paljon kuin ikinä pystyykään, jopa niin pitkälle, että ylisuunnittelee romanttisimmatkin teot. Hazel ajattelee lasin olevan puolityhjä ja Augustus ajattelee sen olevan puolitäysi.

Ehkei Green tarkoittanutkaan, että lukijan tarvitsisi välttämättä pitää hahmoista tai osata samaistua heihin. Ei varmaankaan kovinkaan usein lukija osaa samaistua syöpäsairaisiin nuoriin, mutta se ei tainnut ollakaan pointtina tässä. Luulen, että Greenin tavoite oli luoda vakaat hahmot, jotka olivat kasvaneet sellaisiksi vankan elämänkokemuksen myötä sairauden kanssa, ja vaikka tämä vakaus ja sairauden tuoma kokemus tekeekin hahmoista kentien luotaan pois työntäviä, he ovat silti loistavia juuri sellaisinaan.

Oli mukava seurata, kuinka Hazel ja Augustus löysivät toisistaan sielunkumppanit ja kuinka Hazel muuttui tarinan myötä. Heidän yhteinen matkansa Amsterdamiin selvittämään Hazelin lempikirjan, Viistoa valoa, lopun jättämiä kysymyksiä oli herttainen heidän kokemastaan pettymyksestä huolimatta. Kun tarina kääntyi yllättäen päälaelleen, aloin arvostaa hahmoja aina vain enemmän.

Tähtiin kirjoitettu virhe on katkeransuloinen rakkaustarina kahdesta kovia kokeneesta nuoresta, jotka löytävät toisensa elämänsä pimeimpinä hetkinä ja näkevät äkkiä valoa tunnelin päässä. He avaavat silmänsä nähdäkseen maailman uudella tavalla, oppivat arvostamaan asioita eri tavalla kuin ennen ja löytävät itsestään voiman kannatella toista, kun he sitä kipeimmin tarvitsevat.

Jännä, Tähtiin kirjoitettu virhe oli melkoisen tunnepohjainen kirja, mutta silti olen ihan kuivin silmin ja tyytyväinen tähän tarinaan. Vaikken aluksi ollutkaan ihan varma enkä oikein tuntenut mitään, sen puolivälietapin jälkeen tunsin palan nousevan kurkkuun ja lukeminen alkoikin sujua paljon tukahtuneemmalla tunnelmalla.

Suosittelen lukemaan tämän kirjan. Suosittelen todella. Ja elokuvaa odotellessa!

Lukunäyte: Kuudes luku, sivut 112-113

”Kylläpä sinä olet tänään teini-ikäinen”, äiti sanoi. Se tuntui ärsyttävän häntä.

      ”Etkö sinä sitä juuri halunnut? Että olisin teini-ikäinen.”

      ”No en ihan tuollainen teini-ikäinen, mutta isä ja minä olemme tietysti iloisia siitä, että sinusta on tulossa nuori nainen, joka saa uusia kavereita ja käy treffeillä.”

      ”Minä en käy treffeillä”, minä sanoin. ”En halua treffeille kenenkään kanssa. Se on kauhea ajatus ja hirveää ajanhukkaa ja –”

      ”Kulta pieni”, äiti sanoi. ”Mikä on nyt hätänä?”

      ”Olen niin kuin. Niin kuin. Olen niin kuin kranaatti. Olen kranaatti, ja jossakin vaiheessa minä räjähdän ja haluaisin minimoida vahingot, käsitätkö?”

      Isä kallisti vähän päätään kuin torattu koiranpentu.

      ”Minä olen kranaatti”, sanoin uudestaan. ”Haluan vain pysyä kaukana kaikista ja lukea kirjoja ja ajatella ja olla teidän kahden kanssa, koska en mahda mitään sille, että te joudutte kärsimään. Te olette pakostakin mukana. Voisitteko vain hyväksyä sen? Minä en ole masentunut. Minun ei tarvitse käydä enää missään. Enkä voi olla tavallinen teini-ikäinen, koska olen kranaatti.”