Lament - Maggie Stiefvater

Nimi: Lament

Trilogia/sarja: Books of Faerie, #1

Kirjailija: Maggie Stiefvater

Kustantaja: Scholastic

Julkaisuvuosi: 2008

Sivuja: 356 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★☆☆☆☆

Juonikuvaus: Sixteen-year-old Dee is a cloverhand – someone who can see faeries. When she finds herself irrisistibly drawn to beautiful, mysterious Luke, Dee senses that he wants something more dangerous than a summer romance.

      But Dee doesn't realize that Luke is an assassin from the faerie world.

      And she is his next target.

Ajatukseni: Helmikuu ei ole minun lukukuuni. Lament ei tehnyt siitä yhtään parempaa.

En edelleenkään voi sanoa olevani kovinkaan ihastunut keijuihin. Olen kyllä kiinnostunut lukemaan enemmän keijukirjoja, mutta en vielä ole lämmennyt niille täysin. Mutta hei, ehkäpä se kolmas kerta joskus hamassa tulevaisuudessa toden sanoo.

Olen lukenut Maggie Stiefvaterin Wolves of Mercy Falls -trilogian ensimmäisen osan, Väristyksen pari vuotta sitten. Muistan kokeneeni kirjan melkoisen pitkäveteisenä ja aika tylsänä, mutta se ei ollut mitään tämän kirjan rinnalla. Lamentissa ei ollut mitään muuta meneillään kuin romanssi, jota kehysti kummallinen keijukaiskyhäelmä.

Heti alussa tutustumme Deirdre 'Dee' Monaghaniin, joka puhuu tarinan ensimmäiset kymmenen sivua halusta oksentaa ennen harppuesitystään suuren yleisön edessä. Kun Dee vihdoin pääsee pytyn ääreen, ilmestyy tyttöjen vessaan kuin tyhjästä jumalaisen komea poika, Luke Dillon, joka auttaa sankaritartamme vatsalaukkunsa tyhjentämisessä. Tämä sessio luo heidän välilleen rikkumattoman yhteyden, jota ei katkaise edes Luken tehtävä salamurhata Dee. Heidän välilleen roihahtaa tajuttoman voimakas rakkaus kolme päivää tapaamiseen jälkeen ja he ovat yhdessä valmiita taistelemaan ilkeää keijukaiskuningatarta vastaan.

Vieläkin eeppisemmän tästä rakkaustarinasta tekee se, että mukana on myös kolmiodraamaa. Nimenomaan sitä laatua, missä päähenkilö on itse rakastunut ihan äskettäin hänen elämäänsä astuneeseen tyyppiin ja päähenkilön paras ystävä on rakastunut päähenkilöön. En välttynyt silmien pyörittelyltä enkä leukoja repiviltä haukotuksilta tässäkään tapauksessa.

Minä inhosin suunnilleen kaikkia hahmoja. Dee kohteli kaikkia todella huonosti: hän haukkuu työkaveriaan horoksi, lähes valitsi vasta tapaamansa Luken elämän kuolevan parhaan ystävänsä, Jamesin, elämän sijasta, kohteli Jamesia muutenkin kuin kynnysmattoa ja yleisesti ottaen ei antanut minkäänlaista arvoa omalle perheelleen. Taisin missata sen kohdan, missä minun olisi pitänyt alkaa pitää Deestä. Luke oli täysin tyhjänpäiväinen hahmo ja James pelkkä sivun täyte, kehitetty vain, jotta voisimme kutsua romanssia kolmiodraamaksi.

Tarina oli erittäin tasapaksu ja mitään sanomaton. Joka kerta, kun hahmoille paljastettiin jotain todella shokeeraavaa, kuten sen, että keijuja on olemassa tai että Luken tehtävä on saada Deen päänahka vyölleen, hahmot ottavat sen sellaisella ”okei, siistiä, miten vain”-asenteella. Niin, miksipäs mikään tuollainen saisi aikaan minkäänlaista reaktiota. Mikään ei yllättänyt tai järkyttänyt hahmoja – ei edes kuolema.

Minulla ei ole hirveästi sanottavaa tästä kirjasta. Luin tätä yli viikon sellaisella vahvalla aivot narikkaan -fiiliksellä. Annan positiivista palautetta kuitenkin tämän kirjan kannesta. Siitä minä pidän.

Olen pahoillani tästä hiljaisuudesta, mutta en ole saanut juurikaan luetuksi ja kaikenlaisia juttuja on meneillään nyt, joita joudun todella vakavasti mietiskelemään ja hoitamaan. Yritän kuitenkin palailla lukemisen pariin mahdollisimman nopeasti!

Lukunäyte: Chapter one, sivut 14-15

He held out a handful of paper towels and smiled disarmingly. ”Hi. I'm Luke Dillon.” He had one of those soft voices that oozed self-control, a voice you couldn't imagine raised. It was, even in the context of a barf-filled bathroom, amazingly sexy.

      ”Luke Dillon,” I repeated, trying not to stare. I took the towels with a still-trembling hand and wiped my face. He had been hazy in the dream, like all dream people, but this was definitely him. Lean as a wolf, with pale blond hair and eyes even paler. And sexy. The dream seemed to have left that bit out. ”You're in the girls' bathroom.”

      ”I heard you in here.”

      I added, in a voice more wavery than I wanted, ”You're blocking me in the cubicle.”

      Luke moved to the side to let me out and turned on one of the taps so I could wash my face. ”Do you need to sit down?”

      ”No – yes – maybe.”

Books of Faerie –trilogia

Lament (2008)

Ballad (2009)

Requiem (2015)