Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea - Jennifer E. Smith

Nimi: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

Alkuteos: The Statistical Probability of Love at First Sight

Kirjailija: Jennifer E. Smith 

Kääntäjä: Joel Kontro

Julkaisuvuosi: 2012 (suomeksi 2012, Otava)

Sivuja: 203 suomenkielisessä pehmeäkantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★★

Takakannesta: Seitsemäntoistavuotiaan Hadleyn vanhemmat ovat eronneet, ja isä on muuttanut Connecticutin-kodista Englantiin. Kesäloman alussa Hadley joutuu matkustamaan Lontooseen isänsä ja uuden äitipuolensa häihin, vaikka mikään ei ole hänestä vastenmielisempää. 

      Sattuman oikusta Hadley tapaa New Yorkin kentällä salaperäisen brittipojan, Oliverin, ja nuoret päätyvät lentokoneessa yllättäen vierekkäisille paikoille. Yli seitsentuntisen lennon aikana Hadley ja Oliver tutustuvat, ja tuntuu kuin he ilmiömäisesti täydentäisivät toisiaan.

      Lentokentän tungoksessa Hadley kuitenkin kadottaa Oliverin. Kiiruhtaessaan kohti vihkikirkkoa Hadleyn mielessä on vain Oliver ja lentokentällä vaihdettu taianomainen suudelma. Hadley ei tiedä edes Oliverin sukunimeä, mutta hänet on pakko löytää.

Ajatukseni: Tämä kirja oli täysin random löytö kirjaston hyllyltä. Ystäväni luki tämän kirjan minua ennen ja hän kehui tätä kovasti. Odotin tältä kirjalta paljon kliseitä ja siirappista teiniromantiikkaa – ja sitä sainkin, mutta nuo kliseet ja siirappisuus eivät häirinneet minua lainkaan. Minusta tämä kirja oli oikein suloinen!

Hadley on 17-vuotias nuori, joka joutuu puoliväkisin matkustamaan Atlantin yli vieraaseen maahan, jonka hänen isänsä on ottanut uudeksi kodikseen toisen naisen takia. Hadley ei ole koskaan tavannut uutta tulevaa äitipuoltaan ja edellisen kerran hän on isänsä nähnyt vuosi sitten. Isälleen katkera ja uutta äitipuoltaan vihaava Hadley myöhästyy kohtalokkaat neljä minuuttia lennoltaan ja joutuu odottamaan myöhempää lentoa. Sitten kohtalo astuu peliin, ja Hadley tapaa Oliverin.

Hadley ja Oliver huomaavat, kuinka hyvin he tulevat juttuun ja kuinka mukavasti jutustelu heillä luistaa. Koko seitsentuntisen lentomatkan ajan nuoret keskustelevat milloin mistäkin hölmöstä aiheesta, vilkuilevat toisiaan syrjäkarein, vaihtavat hymyjä ja nuokkuvat toistensa olkapäitä vasten. Kuinka yllättäen ihastus voikaan syntyä niinkin vaikeissa elämäntilanteissa, joita molemmat nuoret elävät.

Vastoin ennakkoluulojani tämä kirja ei käsittele pelkkää lentomatkaa ja Hadleyn ja Oliverin äkki-ihastusta. Tässä käsitellään myös äkillisestä avioerosta kärsivän nuoren vuorokauden aikaista henkistä kasvua, maailmankatsomuksen avartumista ja omien pelkotilojen tutkiskelua ja niistä selviytymistä. Minä vähän jopa yllätyin, kuinka syvälliseksi tämän kirjan kerronta välillä meni – ja oikein onnistuneesti, sanoisin. Smith teki kirjoituksellaan minun vaikutuksen myös sillä, että hän käyttää erikoista yksikön kolmannen muodon preesenssiä tarinassaan.

Pidin siitä, miten Smith kuvasi Hadleyn sisäistä maailmaa. Hadleyn ajatukset isästään ja uudesta avioliitosta, riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteista olivat oikein onnistuneet – ja itse asiassa vähän tuttuja. Monet avioerolapset varmasti käyvät mielessään läpi samoja asioita ja tuntemuksia, mitä Hadleykin käy tarinan aikana. Isän uusi elämä tekee Hadleystä todella epävarman roolistaan tuossa elämässä ja hänen ahdistuksensa tulevasta avioliitosta on käsinkosketeltavaa. Minusta oli oikein koskettavaa, kun Hadley ja hänen isänsä keskustelevat tilanteesta ja selvittävät välejään. Silmät kostuivat tätä kirjaa lukiessa.

En ehkä menisi kutsumaan Hadleyn ja Oliver äkkiromanssia rakkaudeksi, vaan ihastukseksi. Toisaalta ehkä juuri sitä se rakastuminen ensi silmäyksellä todella on: vahvaa yhteyden tunnetta ja ihastumista toiseen, joka voi aivan yhtä hyvin kehittyä vielä rakkaudeksi, kun pari tutustuu toisiinsa vielä paremmin ja viettävät enemmän aikaa yhdessä – kuka tietää, itse en ole vielä sellaista kokenut.

Rakastin lentokenttää, lentokonetta ja Englantia tapahtumapaikkoina. Olen matkustellut koko pienen ikäni ja olen aina tykännyt lentokentistä. Oliver kuvaa niitä täydellisesti: välitilana, jossa ei ole kotona, muttei vielä perilläkään. Sellaisiahan ne lentokentät todella on. Tämä kirja onnistui kaappaamaan lentokentän tunnelman jotenkin niin ihanan sielukkaasti. Smith kuvasti Hadleyn ja Oliverin hetkiä lentokoneessa hyvin romanttisesti – aivan kuin he olisivat olleet omassa pienessä kuplassaan, jossa vain he kaksi olivat olemassa.

Tämä kirja oli vain niin ihana. Kerrankin oli niin mukava lukea kirjaa, jonka nimenomainen idea on kuvata ihastumista, rakastumista ja oman paikan löytämistä ilman mitään sen kummempia monimutkaisia juonikuvioita. Päätin suhtautua tähän kirjaan kevyesti ja antaa sujuvan kirjoituksen viedä minut mennessään Hadleyn yhden päivän seikkailuun, johon kuului äkkiromanssia, oman paikan löytämistä ja ymmärrystä omasta itsestään ja ihmisistä ympärillään. Suosittelen lämpimästi!

Post Scriptum: Miksi tämän kirjan nimi on käännetty noin hölmösti, etenkin kun kirjaimellista käännöstä käytetään tässä tarinassa?

Lukunäyte: Luku 2, sivu 28

Ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua Hadley osoittaa muutaman portin päässä olevaa deliä, ja poika lähtee kävelemään sitä kohti Hadleyn punaista matkalaukkua ystävällisesti perässään vetäen. Kun he saapuvat delin luo, poika korjaa olallaan olevan laukun asentoa ja alkaa tihrustaa ruokalistaa silmät sirrillään. 

      ”Tämä on hyvä idea”, hän sanoo. ”Lentokoneruoka on kuitenkin täyttä roskaa.”

      ”Mihin olet matkalla?” Hadley kysyy, kun he asettuvat jonon jatkoksi. 

      ”Lontooseen minäkin.”

      ”Oikeastiko? Mikä paikka sinulla on?” 

      Poika ottaa farkkujensa takataskusta kulmasta revenneen ja keskeltä taitetun lentolipun. ”Kahdeksantoista C.”

      ”Minulla on kahdeksantoista A”, Hadley sanoo, ja poika hymyilee. 

      ”Läheltä piti.”