Glow - Amy Kathleen Ryan

Nimi: Glow

Trilogia/sarja: Sky Chasers, #1

Kirjailija: Amy Kathleen Ryan
Kustantaja: Macmillan

Julkaisuvuosi: 2011

Sivuja: 385 englanninkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: Teini-ikäiset Waverly ja Kieran uskovat, että heidän tulevaisuutensa on kirjoitettu tähtiin. 

      He ovat ovat osa ensimmäistä avaruudessa syntynyttä sukupolvea.

      He ovat rakastuneita. 

      He eivät ole koskaan nähneet vierasta... ennen kuin eräänä päivänä heidät revitään erilleen ja yhtäkkiä he löytävät itsensä taistelemasta henkensä edestä.

Rakas kissani - ihan vain söpöilyksi :)

Ajatukseni: Viimeset pari päivää ovat olleet melkoisen erikoiset ja lukemisesta ei ole tullut oikein mitään. Isoveli nimittäin keräsi kimpsut ja kampsut ja muutti kaverinsa kanssa vuokralle isämme asuntoon ja isä muutti naisystävänsä luokse. Paljon muutoksia viimeisen parin päivän aikana tapahtunut. Pakko myöntää, että on ihmeen hiljaista täällä kotona, etenkin kun äitikin oli viikonlopun reissussa. Kissa on huomannut, että veli on häippässyt nyt omille teilleen eikä se tee mitään muuta kuin joko istuu veljen huoneessa hylätyn lipaston päällä ja naukuu tai seuraa minua joka paikkaan ja pyörii jaloissa ja naukuu. Kissaparka. Ja kyllä tuntuu itsestäkin oudolta. Tosin sitä en voisi veljelle koskaan myöntää, koska sehän kävisi ylpeyteni päälle ja egoni kokisi kolahduksen :D No mutta, anyway, elämä on.

Mutta itse asiaan. Luin tässä viikon aikana Amy Kathleen Ryanin Glown. Avaruusalukseen sijoittuvan seikkailuromanssitarinan olen aikaisemmin lukenut Across the Universen muodossa, josta myös pidin kovasti. Avaruus on aina kiehtonut minua, mutta harvemmin luen avaruusseikkailua, koska en ole mikään tekniikan ja fysiikan ihmelapsi enkä aina ymmärrä hardcore-scifi–kirjojen teknologiaa. Minua häiritsee, jos en ymmärrä jotain. Siksi olenkin lykännyt isäni kovasti suosittelemien Alastair Reynoldsin ja Vernor Vingen kirjojen lukemista. Joskus hamassa tulevaisuudessa on sitten kunnon avaruus-scifin aika.

Glow kertoo kahdesta avaruusaluksesta, Empyreanista ja New Horizonista, jotka ovat matkaamassa avaruuden halki New Earthiin, Uuteen Maahan. Ilmeisesti vanha maapallo ei enää kelpaa, koska siellä vissiinkin... tapahtui jotakin. Mitä siellä maassa tapahtuikaan? Minulta meni vissiin se kohta ohi. Nämä kaksi alusta ovat kuitenkin olleet matkalla eli neljäkymmentä vuotta ja ovat noin puolivälissä matkaa. Alukset ovat valovuoden matkan päässä toisistaan eivätkä ne ole koskaan todella nähneet toisiaan muista kuin kuvista. Aluksissa ihmiset elävät melko lailla samanlaista elämää, mitä maassakin eläisivät, eli nuoret opiskelevat, ihmiset hoitavat maatiloja, kasvattavat erilaisia ruokakasveja ja hoitavat eläimiä, jotta mahdollisimman paljon eri lajeja selviäisi New Earthiin. Lisäksi ihmisillä on elintärkeä tehtävä: heidän tulee synnyttää lapsia mahdollisimman paljon, jotta he voivat asuttaa New Earthin.

Yhtäkkiä kaikki muuttuu Empyreanilla, kun New Horizon ilmestyy lähietäisyydelle. Matkustajat eivät tiedä, mitä on tekeillä ja he ottavat sisarusaluksen vastaan iloisesti, mutta aluksen kapteeni on tilanteesta todella huolissaan ja ilmiselvästi salaa jotakin olennaista. Äkkiä Empyreanilla alkaa soida hälytykset. Ja sitten helvetti on irti.

Glow kerrotaan kahden päähenkilön, 15-vuotiaan Waverlyn ja hänen poikaystävänsä Kieranin näkökulmista. Tarina on jaettu viiteen osaan, jotka vuorottelevat näiden kahden hahmon välillä. Waverly on aluksen vanhin tyttö ja Kieran on aluksen kapteenin luotettu apulainen, joka juontaa tv-lähetyksiä maahan matkan etenemisestä ja aluksen kuulumisista. Kaikki aluksella odottavat Waverlyn ja Kieranin menevän naimisiin ja hankkivan lapsia mahdollisimman nopeasti, sillä mitä nuorempi tyttö on, sitä hedelmällisempi ja hänellä on paremmat mahdollisuudet synnyttää terveitä lapsia.

Waverly oli todella hyvä päähenkilö. Hän oli vahva, älykäs ja toimelias eikä hän luovuttanut, näyttipä tilanne sitten kuinka epätoivoiselta tahansa. Hänen näkökulmansa tarinassa oli todella mielenkiintoinen, paljon mielenkiintoisempi kuin Kieranin. Koko kirja olisi voinut olla Waverlyn näkökulmasta, koska se oli paljon intensiivisempää kerrontaa. New Horizonin tapahtumat olivat jännittäviä ja täynnä toimintaa.

Waverlyn ja Kieranin suhde ei tuntunut jotenkin kovinkaan aidolta. Kieran kosii Warvelyä heti kirjan alussa ja ensimmäinen asia, mitä Waverly ajattelee on, että miksei Kieran mene naimisiin jonkun häntä kauniimman tytön kanssa. Toisaalta Waverly oli aito teini epäröidessään ensimmäisessä suhteessaan. Kuinka usein ensimmäinen seurustelusuhde todella kestää ja kuinka usein ensimmäisessä suhteessa olevien kannattaa mennä naimisiin ihan teininä? Ei kovinkaan usein. Ei usein ollenkaan. Joten Waverly oli tavallaan aidontuntuinen epäröidessään Kieranin suhteen.

Tässä kirjassa on sitä kuuluisaa kolmiodraamaa. Suhtautumiseni kolmiodraamaan on hyvin kaksipiippuinen. Jos kolmiodraama on todella pinnallista ja valtaa täysin koko kirjan ja se on ainoa kantava teema tarinassa, en todellakaan ole fani, mutta jos se on hyvin kirjoitettua, tukee pääjuonta eikä peitä kaikkia muita elementtejä alleen, se on ihan okei. Tämän kirjan kolmiodraama oli... nääh. En pitänyt kummastakaan pojasta. Osapuolet viettivät lähes koko kirjan erillään toisistaan, joten kyseessä oli ehkä enemmänkin kaukokolmiodraama ja se oli vähän kuin se ja sama, en hirveästi välittänyt siitä.

Kieran oli aika tylsä ja ihmeen naiivi. Hän on sen kolmiodraaman valoisa, lempeä ja lämmin poika, joka pyritään kuvaamaan nimenomaan sinä ystävällisenä, hellyyttä kaipaavan unelmana, mutta hän jäi ihmeen tylsäksi hahmoksi. Annan Kieranille pointsit kuitenkin siitä, ettei hän lopussa luovuttanut ja antanut periksi kiusaajaluonteiselle kusipäälle eli Sethille. Toinen osapuoli, Seth, taasen on se hämyisä, salaperäinen, devil-may-care–tyyppinen jätkä, jollaisen haluavat ne, joilla on haaveet saada vaurioitunut, haavoittunut paha poika itselleen jonka voivat sitten muuttaa, ”parantaa” hyväksi ja rakastavaksi kumppaniksi. Seth oli inhottava. Ilkeämielinen, suoraan sanottuna. Hän halusi tuhota Kieranin usuttamalla koko Empyreanin tätä vastaan ja yrittää ampua tämän avaruuteen vain koska heillä on erimielisyyksiä ja mustasukkaisuusdraamaa Waverlystä. Se, mitä Seth teki oli kamalaa eikä hänellä ollut mitään oikeaa syytä edes siihen! Tämä saattaa saada sympatiaa aikaan Kierania kohtaan, mutta kirjan epilogissa Kieran ei ollut kyllä yhtään sen parempi, sillä uskonnollinen fanatismi alkoi asettua tähän. Niin, kumpikaan poika ei ollut mitenkään hurraamisen arvoinen.

Minulla meni jonkin aikaa alusta ennen kuin pääsin tarinaan mukaan, mutta sitten kun kaikki toiminta alkoi, olin liimautunut kiinni kirjan sivuihin. Toimintakohtaukset olivat todella intensiivisesti kirjoitettuja enkä voinut laskea kirjaa käsistäni, kun sellainen kohtaus oli meneillään. Sitten siinä puolivälin tienoilla tarinan eteneminen vähän hidastui, kunnes taas loppupuolella loikkasi uuteen upeaan nousuun. Erityisesti New Horizonin tapahtumat olivat jännittäviä, ja siksi oli hiukkasen harmi, että kirjan viimeinen osa oli kirjoitettu Kieranin näkökulmasta. Empyreanin touhun olisi voinut tiivistää kolmen osan sijasta kahteen, sillä ilman aikuisia aluksella olevien poikien touhu muistutti hyvin paljon Kärpästen Herraa – se oli aika ennalta-arvattavaa ja liian kiusaajahenkistä minun makuuni: valtataistelua johtajan asemasta, syrjintää, pahoinpitelyä, yhden suoranaista kiduttamista.

Minä en pidä uskonnollisesta fanatismista tosielämässä, mutta kirjallisuudessa, etenkin tässä kirjassa se loi loistavan jännitteen ilmapiiriin ja hyvän pohjan pelottaville tapahtumille seuraavassa osassa. New Horizonin asukkaat ovat enemmän tai vähemmän tiedottomia kulttijohtajansa todellisista motiiveista ja touhuista, mutta Empyreanin tyttöjen ateismi antaa heille etulyöntiaseman nähdä älyttömän uskonnollisen aivopesun lävitse, jota New Horizonin johtaja, pastori Anne Mather teki aluksensa matkustajille. Kulttielementti teki Waverlyn osista jännittäviä.

Glow oli kokonaisuudessaan hyvä kirja, mutta miinusta tämä sai siitä, etten tykännyt kummastakaan pojasta ja välillä tässä kirjassa oli hieman pitkäveteisiä kohtauksia. Kirja loppui kuitenkin sen verran hyvään kohtaan, että luen mielelläni jatko-osan, Sparkin, mikäli kirjasto hankkii senkin hyllyyn. Ostamaan en kuitenkaan sitä lähtisi. Jos tämä kirja kiinnostaa, ainakin oululaisille on sellaisia hyviä uutisia kuin että tämä löytyy kirjastosta.

Lukunäyte: IN THE GARDEN, sivu 35

The children crouched on the floor along the base of the stage, hugging themselves, hands gripping ankles, elbows on knees. They cowered away from the men. 

      She tried to make sense of it: me holding guns in a room full of children. A part of her considered that she ought to feel afraid.

      ”Don't worry,” the man with the scar said. ”This is a rescue mission.” 

      ”Then why do you need that?” Waverly pointed at the gun.

      ”In case something goes wrong,” he said in a lilting way, as though he were talking to a girl much younger than Waverly. 

      ”What would go wrong?” she asked.

      His smile was thin. ”I'm glad we understand each other.” 

      He jerked his gun at her, gesturing for her to enter the room. The way he turned his back on her showed that he did not expect, would not tolerate, disobedience.

      Her breath labouring, she looked down at Serafina, took hold of her small sweaty hand, and obeyed.

Sky Chasers –trilogia

Glow (2011)

Spark (2012)

Flame (2014)