Red Queen - Victoria Aveyard

Nimi: Red Queen

Trilogia/sarja: Red Queen, #1

Kirjailija: Victoria Aveyard

Kustantaja: Harper Teen

Julkaisuvuosi: 2015

Sivuja: 401 englanninkielisessä e-kirja

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: Graceling meets The Selection in debut novelist Victoria Aveyard's sweeping tale of seventeen-year-old Mare, a common girl whose once-latent magical power draws her into the dangerous intrigue of the king's palace. Will her power save her or condemn her?

      Mare Barrow's world is divided by blood—those with common, Red blood serve the Silver- blooded elite, who are gifted with superhuman abilities. Mare is a Red, scraping by as a thief in a poor, rural village, until a twist of fate throws her in front of the Silver court. Before the king, princes, and all the nobles, she discovers she has an ability of her own.

      To cover up this impossibility, the king forces her to play the role of a lost Silver princess and betroths her to one of his own sons. As Mare is drawn further into the Silver world, she risks everything and uses her new position to help the Scarlet Guard—a growing Red rebellion—even as her heart tugs her in an impossible direction. One wrong move can lead to her death, but in the dangerous game she plays, the only certainty is betrayal.

Ajatukseni: Red Queen oli minusta vain sen 2.5 tähden arvoinen lukukokemus.

Maailma on jakautunut puna- ja hopeaverisiin; punaveriset ovat tavallisia ihmisiä ja hopeaveriset eliittiä, jotka omaavat erikoisia voimia ja hallitsevat niiden kautta yhteiskuntaa. Mare Barrow on punaverinen, elää köyhyydessä ja yrittää avustaa perhettään varastamalla ja myymällä tavaraa. Hän tietää, ettei hänellä ole muuta tulevaisuutta kuin joutua vanhempien veljiensä lailla rintamalle jo vuosisadan kestäneeseen sotaan. Mutta sitten Mare kutsutaankin hopeaveristen palatsiin töihin, jossa hän joutuu sitten tilanteeseen joka paljastaa hänestä voimia, jollaisia ei ole koskaan ennen nähty. Hopeat päättävät väärentää hänen henkilöllisyytensä ja ottaa hänet asukkaaksi palatsiin ja kouluttaa hänet käyttämään voimiaan voidakseen vahtia häntä ja hänen ennennäkemätöntä punaveristä voimaansa.

Red Queen eli suomeksi Punainen kuningatar räjäytti pankit vuonna 2015. Valtavasti hypetettiin ja oli vaikea olla kuulematta tästä Aveyardin esikoisteoksesta. Minua ehdottomasti kiinnosti nähdä, mistä tässä oli nyt kyse. Tarinanhan oli väitetty olevan HUIKEA ja lopun petos JÄRISYTTÄVÄ.

Missasinko jotain? Luinko samaa kirjaa, mitä niin monet muut? Miksi minut jätettiin asemalle seisomaan hypejunan rynnistäessä ohitse? Ei, minusta Red Queen ei ollut häävi. Alussa maailma muistutti minua liikaa Nälkäpeleistä, koko tuo erityisvoimakonsepti oli ihan jotain X-Men-kamaa ja varsinkin ensimmäisen puolikkaan ajan en voinut lakata pyörittelemästä päätä, että kuinka mitäänsanomatonta meno oli.

Uuuu Mare tapaa suuuuuloisen pojan! Uuuu Mare pääsee palatsiin töihin! Uuuu Mare onkin erityinen lumihiutale ja niin speshul! Prinsessaleikkejä ja bling blingiä! Uuuu prinssejä! Kauniita miehiä! Kateellisia muijia! Mare the special snowflake!

Siis... 4.10 keskiarvo? Tämä kirja???

En pysty näkemään tuota huikeutta, mitä Goodreadsin yli kaksisataa tuhatta ääntä sekä yli neljän tähden keskiarvo lupailivat. En vain pysty. Kirjan ensimmäinen puolikas oli aika surkea, mutta toisella puolikkaalla toiminnan mukana aloin viihtyä vähän paremmin. Olen varmaan lukenut liikaa näitä koulutamme-sinua-käyttämään-übermegamahtavia-ja-ennennäkemättömiä-voimiasi-kirjoja, sillä HUOKAUS. Osasi olla puuduttavaa luettavaa.

Mutta sitten tosiaan kirjan toinen puolikas, kun toiminta nosti päätään, oli paljon viihdyttävämpi. Vähän enemmän tuota poliittista valtapeliä ja Mare tekee jotain muutakin kuin leikkii prinsessaa. Pääsemme näkemään vähän tuota vastakkaisasettelua kapinallisten ja hopeaveristen välillä sekä käännämme katseemme siihen pidemmän kaavan juoneen, joka tulee kantamaan sitten jatko-osiin. Sitä oli ihan kiva lukea.

Entä sitten se kuuluisa ja shokeeraava käänne?

NOT.

Osasin odottaa tuota pahamaineista käännettä ja ihan rehellisesti sanottuna arvasin sen jo ensimmäisen sadan sivun perusteella. Minusta se oli niin selvää kaikella tapaa, etenkin kun huomioi miten lukijalle hahmot esiteltiin. Red Queen ei riko sitä luihin asti kaluttua kaavaa millään tapaa ja se oli minulle pettymys.

Voinemme siis todeta, ettei Red Queen ollut minun mieleeni. Olen ihmeissäni, että tällä on niin korkea keskiarvo, sillä minun mielestäni tämä ei ollut yhtään mitään ihmeellistä. Samat teemat on pyöritetty myllystä läpi lukemattomia kertoja.

Aion kuitenkin lukea jatko-osan. Olen siitä kiinnostunut, sillä Aveyard osasi jättää loppuun varsin hyvän koukun. Pidän odotukseni kuitenkin hyvin alhaisina, koska toisen osan kirous voi hyvinkin iskeä kyntensä siihen...

Lukunäyte: Chapter 1

This is the true division between Silvers and Reds: the color of our blood. This simple difference somehow makes them stronger, smarter, better than us.

      Samson spits, sending a sunburst of silverblood across the arena. Ten yards away, Cantos tightens his grip on his sword, ready to incapacitate Samson and end this.

      “Poor fool,” I mutter. It seems Kilorn is right. Nothing but a punching bag.

      Cantos pounds through the sand, sword held high, eyes on fire. And then he freezes midstep, his armor clanking with the sudden stop. From the middle of the arena, the bleeding warrior points at Cantos, with a stare to break bone.

      Samson flicks his fingers and Cantos walks, perfectly in time with Samson’s movements. His mouth falls open, like he’s gone slow or stupid. Like his mind is gone.

      I can’t believe my eyes.

      A deathly quiet falls over the arena as we watch, not understanding the scene below us. Even Kilorn has nothing to say.

      “A whisper,” I breathe aloud.

Red Queen | Hopea-sarja

    0.1 Queen Song (2015)

    0.2 Steel Scars (2016)

Red Queen | Punainen kuningatar (2015/2016)

Glass Sword | Lasinen miekka (2016/2017)

King's Cage (2017)

4. osa (2018)