The Fill-In Boyfriend - Kasie West

Nimi: The Fill-In Boyfriend

Kirjailija: Kasie West

Kustantaja: HarperTeen

Julkaisuvuosi: 2015

Sivuja: 343 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä 
Tähdet: ★★☆☆☆

Juonikuvaus: When Gia Montgomery's boyfriend, Bradley, dumps her in the parking lot of her high school prom, she has to think fast. After all, she'd been telling her friends about him for months now. This was supposed to be the night she proved he existed. So when she sees a cute guy waiting to pick up his sister, she enlists his help. The task is simple: be her fill-in boyfriend—two hours, zero commitment, a few white lies. After that, she can win back the real Bradley.

      The problem is that days after prom, it's not the real Bradley she's thinking about, but the stand-in. The one whose name she doesn't even know. But tracking him down doesn't mean they're done faking a relationship. Gia owes him a favor and his sister intends to see that he collects: his ex-girlfriend's graduation party—three hours, zero commitment, a few white lies.

      Just when Gia begins to wonder if she could turn her fake boyfriend into a real one, Bradley comes waltzing back into her life, exposing her lie, and threatening to destroy her friendships and her new-found relationship.

Ajatukseni: Alan ikäväkseni tässä jo kyseenalaistamaan osaako West sittenkään kertoa oikeasti hyvää tarinaa. Kaksi kolmesta lukemastani hänen kirjoistaan ovat olleet jo huteja. Auts.

Gia Montgomeryn poikaystävä Bradley jättää hänet juuri ennen prom-tanssiaisia koulun parkkipaikalla todeten Gian olevan liian pinnallinen eikä välitä mistään muusta kuin että pääsee esittelemään tämän ”ystävilleen”. Hätääntynyt Gia suureksi helpotuksekseen näkee parkkipaikalla pojan, jonka suostuttelee esittämään Bradiä yhdeksi illaksi vakuuttaakseen ystävänsä/vihollisensa Julesin siitä, että kyllä Gialla poikaystävä on. Feikki-Bradley jättää kuitenkin Giaan lähtemättömän vaikutuksen ja hän päättää nyt tehdä kaikkensa löytääkseen tuon pojan uudelleen.

Tässäpä on todellinen nyyhkytarina. Jos The Fill-In Boyfriend olisi ollut ensimmäinen lukemani Westin kirja olisin mitä todennäköisimmiten lempannut koko kirjailijan samantien uhraamatta enää ajatustakaan hänen muille teoksilleen. Niin vähän minä koko tästä tarinasta pidin. Kyseessä on nimittäin pinnallinen kertomus pinnallisista hahmoista jotka märehtivät pinnallista scheissea josta kenenkään ei tosielämässä pitäisi välittää.

Siis kuinka epämiellyttävän hahmokaartin West on osannutkaan luoda. Haydeniä ja hänen siskoaan Beciä lukuun ottamatta kaikki muut sietäisivät tulla lukituksi ulkohuussiin ja unohtua sinne. Gia on niin pinnallinen ettei usko ystäviensä pitävän hänestä ilman poikaystävää ja todistaakseen heidän epäluulonsa vääräksi hän päättää valehdella heille ja itkeä sitten jälkeepäin miten ilkeä Jules on ollut häntä kohtaan. Cry. Me. A. River.

Mutta eipä siinä, kyllä tämä Jules-hahmo onkin aika hanurista, sillä West ei kirjoita hänelle tarinaan mitään muuta roolia kuin sen vittumaisen ämmän, joka tormentoi päähenkilöraukkaamme jatkuvasti. Koko tämä draama näiden ”ystävien” välillä oli niin typerää ja päättyi mitä idiooteimpaan ratkaisuun. Onnittelut Gia, sait poikaystävän mutta menetit sitten kaikki ystäväsi siinä samalla.

Toki annan arvoa sille, että Gia kuitenkin hieman kehittyy loppua kohden. Hän alkaa karistaa niitä kaikkein ärsyttävimpiä piirteitään eikä ole enää pinnallinen kuin kusirapakko. Hän alkoi jopa miettiä vähän tulevaisuuttaan ja mitä muuta tekisi elämällään kuin murehtisi typeryyksiä.

En ole ihan varma miksi tämä kirja on edes olemassa, sillä tämä oli niin tajuttoman turha tekele. Voiko tätä edes laskea oikeaksi tarinaksi, kysynpä vain...

Kasie West, en halua luovuttaa suhteesi vielä. Minulla riittää vielä uskoa siitä, että joku teoksesi yltäisi The Distance Between Usin tasolle. The Fill-In Boyfriend ei tullut lähellekään.

Lukunäyte: Chapter 1

“Hi,” I said.

      “Hey.”

      “Do you go here?” If he went to school here and I just hadn’t met him before, this wouldn’t work. Because odds were people would know him.

      “What?”

      “Do you go to school here?”

      “No. We just moved here, but I’m finishing out the year at my old school.”

      Even better. They were new to the area. “You’re here dropping off your brother?”

      “Sister.”

      “Perfect.”

      He raised his eyebrows.

      “You get to be my date.”

      “Uh...” His mouth opened but that’s all that came out.

      “Do you live close? Because you can’t go in there in jeans and a T-shirt. Especially one with a telephone booth on it.”

      His eyes flickered to his shirt and then back to me. “A telephone booth? Seriously?”