Nyt maratoonataan koko viikko

Kirsi esitteli blogissaan aikomuksensa repäistä ja lähteä urhealle viikon mittaiselle lukumaratonille. Aluksi säikähdin tällaista ajatusta ja nostin hiljaa mielessäni hattua tälle voimainnäytökselle, ajatellen samalla ettei minusta olisi siihen. Mutta sitten asiaa hieman pureskeltuani tulinkin toisiin aatoksiin ja päätin haastaa itseni.

Eli viikon mittainen lukumaratoni olisi edessä, ottaen osansa 25.1.-31.1. välisenä aikana. En kuitenkaan aio ottaa minkäänlaisia paineita, sillä päivät istun luennoilla ja vapaa-ajalla työstän saksan oppimispäiväkirjaa. Mutta uskon kyllä löytäväni aikaa myös lukemiselle, ainakin (ja vähintäänkin) iltaisin. Tällä hetkellä sitä intoa lukemiselle kuitenkin löytyy, joten kyllä varmasti löydän aikaa.

Esittelyssä lukupinoni:

Otan rennosti.

Piehtaroin tänä viikonloppuna valtavissa nostalgiahöyryissä aloitettuani katsomaan Roswellia taas kerran (yksi lempisarjoistani ♥) ja siitä mutkien kautta päädyin kuuntelemaan Lotron soundtrackia. En sitten voinut itselleni mitään – pakkohan minun oli aloittaa lukemaan Taru Sormusten Herrasta ja oi voi ♥ En pysty pukemaan sanoiksi millaisia tunteita tämä trilogia minussa herättää. Asdgfkglldkfj, tunteet. Massiiviset, tukahduttavat tunteet. Olen vielä ihan alussa (sivulla 77) enkä aio pitää kiirettä. Kyseessä on yksi kaikkien aikojen suosikkiteoksistani, jonka edellisestä lukemisesta on jo aika monta vuotta. Edellisen lukusession aikana ahmin trilogian vauhdilla, sillä himoitsin edetä tarinassa ja imin itseeni Tolkienin luomaa maailmaa ja sen hurmaavia hahmoja. Tällä kertaa aion kuitenkin ottaa rauhallisemmin ja uppoutua lukemaani eri tavalla kuin viimeksi.

Sudenkorento on toinen urakkani. Vielä pari päivää sitten se näytti niin massiiviselta yli 700 sivun elopainossaan (tai paremminkin -pituudessaan), mutta nyt Lotron rinnalla kirja näyttää aika säälittävältä :D Haluan kovasti edetä tässä sarjassa, mutta olen kohta 200 sivua tätä osaa lukenut eikä alkua lukuun ottamatta mitään huippujännää ole tapahtunut – ainakaan vielä. Mutta koska sitten? 1700-luvun Ranskan hovihörhöily ei oikein innosta, joten voitaisiinko sen ja Clairen ja Jamien überihqun romanssin lisäksi saada myös jotain juonen kannalta ihan oikeasti merkittäviä tapahtumia tähän lisäksi? Tiedän olevani vielä verrattain alussa, mutta olkaa kilttejä ja kertokaa minulle, että tällä osalla on muutakin annettavana. Vaikka en siis Muukalaiseen nyt silmittömästi rakastunut, tämä sarja kokonaisuudessaan minua silti kiehtoo, tosin enemmän vielä ehkä ajatuksen tasolla. Haluan olla osana tätä eeppistä rakkaustarinaa, jonka osat kertovat kahden hahmon tarinan usean vuosikymmenen ajalta. Minä todella haluan saada tuulta purjeisiin ja innostua tästä sarjasta. I have my hopes up!

Ja sitten on Pure. Eeeääh... Kirjaa nyt noin kolmasosan luettuani totean vain, etten ole järin häikäistynyt. Siis juu, on maailma aika synkkä, karu ja varsin omalaatuinenkin, mutta juonesta ei tunnu olevan vielä tietoakaan. Melkein tekisi mieli verrata tätä Veronica Rossin Paljaan taivaan alla -teokseen, vaikka vertaus ei nyt olekaan kovin hyvä. Mutta silti saan vähän samanlaisia viboja. Kenties tämä romanttinen asetelma suojaisan kuvun alla kasvaneen puhtoisen ja viattoman henkilö A:n ja karun ulkomaailman kovettaman henkilö B:n välillä on jo vähän nähty. Puressa tosin sukupuolet ovat tässä asetelmassa käänteiset verrattuna Rossin teokseen. Tämän trilogian käsiin saaminen oli yhdessä vaiheessa melkoisen haastavaa, joten haluaisin nyt oikeasti tykätä näistä kirjoista. Valitettavasti tällä hetkellä en näe tässä kirjassa kuitenkaan mitään erityistä.

Näillä teoksilla aion siis lukumaratonini tulevalla viikolla suorittaa. En pidättele harhaluuloja että saisin mitään mullistavia määriä luettua, vaan sen sijaan aion viihtyä ja lueskella miten mieli tekee, nautiskellen näistä teoksista parhaani mukaan. Kuulostaa hyvältä näin omaan korvaan!

Päivittelen edistymistäni varmaan päivän parin välein täällä blogin puolella. Toivottakaa onnea urakkaan ja jos mahdollista niin haastakaa itsennekin mukaan ;)