Of Poseidon - Anna Banks

Nimi: Of Poseidon

Trilogia/sarja: The Syrena Legacy, #1

Kirjailija: Anna Banks

Kustantaja: Feiwel & Friends

Julkaisuvuosi: 2012

Sivuja: 324 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★☆☆☆☆

Juonikuvaus: Galen, a Syrena prince, searches land for a girl he's heard can communicate with fish. It’s while Emma is on vacation at the beach that she meets Galen. Although their connection is immediate and powerful, Galen's not fully convinced that Emma's the one he's been looking for. That is, until a deadly encounter with a shark proves that Emma and her Gift may be the only thing that can save his kingdom. He needs her help--no matter what the risk.

Ajatukseni: Of Poseidonilla on huomioitavan korkea pisteytys Goodreadsissä: 4.06 ja ääniä on annettu lähemmäs 34 000. Aika huikea suoritus. Tämä on niitä hetkiä kun mietin, että miten voi olla näin oppositiossa jonkin kirjan suhteen... Mutta epäsuositut mielipiteethän ovat juuri niitä parhaita, eiksjeh? ;)

Emma McIntosh on viettämässä mukavaa lomapäivää Floridassa ystävänsä Chloen kanssa, kun hän kirjaimellisesti törmää todella hyvännäköiseen poikaan. Samana iltana Emma kokee todellisen tragedian, mikä nakkaa hänen elämänsä uuteen järjestykeen. Galen puolestaan on varma, että Emma kuuluu hänen kansaansa – merenväkeen nimeltä Syrena – violettien silmiensä takia. Hän päättää jäljittää tytön ja selvittää, mitä tämä tekee eläessään kuivalla maalla ihmiseksi muuntuneena sen ollessa syrenoille ehdottoman kiellettyä. Mutta Emman taustoissa onkin jotain aivan erikoista meneillään, jota hän alkaakin Galenin kanssa sitten selvittämään eikä kumpikaan voi estää tunteiden alkamasta ottaa valtaa järkevästä ajattelusta.

Olen niin äärimmäisen pettynyt. Olin halunnut lukea tämän kirjan jo vaikka kuinka kauan sen ollessa niin suosittu Goodreadsin puolella ja kun tämä tuli alennukseen Amazoniin latasin kirjan heti. Luulin, että olisin saamassa hyvin ainutlaatuista ja omaperäistä mytologiaa, jännittävän tarinan ja mukavaa vedenalaista miljöötä (vähän niin kuin Kat Fallsin Veden alla -kirjassa), mutta mitä kävikään? En saanut mitään noista! Sain ainoastaan romanssia sen pahimmassa muodossa: instalovea...

Alusta asti en klikannut ollenkaan kirjoituksen kanssa. Banks yritti tuottaa todella humoristista ja persoonallista tekstiä, mutta minun korvaani se särähti lapsellisena ja yliyrittämisenä. Paras termi sille on juvenile. En osannut suhtautua hahmoihin vakavasti kirjoituksen saadessa hahmot kuulostamaan niin lapsellisilta.

Emmalle aletaan heti alussa lypsää sympatiaa eräällä täysin tokeenihahmon kuolemalla. Hän on Mary Sue, reppana joka on niin erityinen lumihiutale valkeine hiuksineen, violetteine silmineen ja vaaleine ihoineen ettei ketään toista hänen kaltaistaan olla ennen kohdattu. Galen unohtaa hetkellä velvollisuutensa Syrena-prinssina ja ryhtyy jostain käsittämättömästä syystä feikkisuhteeseen Emman kanssa (vaikka se suhde onkin ihan oikea) vakuuttaakseen Emman äidin ettei halua vain sänkyyn tämän kanssa (koska tässähän on järkeä...). Galenin täytyy saada tietää, miksi Emma on niin erityinen ja miksi tuntee niin valtaisaa, sähköistä vetovoimaa tähän.

Galen puolestaan on seksistinen aasi, joka näkee naiset vain aivottomana hormoonimerenä, joiden rooli maailmassa on vain synnyttää lapsia ja olla hyvä vaimo. Seuraava lainaus kiteyttää hänen suhtautumisensa naissukupuoleen:

He scours his memory for a sweet-natured Syrena who would take care of him, who would do whatever he asked, who would never argue with him.

Koko tuo Syrena-maailma on niin seksistinen, jossa naista ei arvosteta ollenkaan. Esimerkkinä tästä: Galenin sisko Reyna on tehnyt heidän parhaalle ystävälleen Torafille selväksi, ettei koskaan halua pariutua kenenkään kanssa. Mitä Toraf tekee? Järjestää heille pariutumisseremonian ilman Reynan läsnäoloa ja täysin tämän tietämättä. Sitten Reynan suuttumukselle vain nauretaan ja teko perustellaan sillä, että Reyna leikkii vain vaikeasti tavoiteltavaa. Siis mitä vittua nyt ihmiset oikeasti????? Eikä Galen ole yhtään sen parempi! Hän nauraa sisarensa vastustukselle ja antaa Torafille vihreän valon tehdä tällaisen teon! Monet mieshahmot ajattelevat, että naisen rooli on tuottaa jälkeläisiä ja olla mukisematta täyttämässä aviomiehensä toiveet. Ja jos he väittävät vastaan? Nyrkin ja hellan väliin siitä! Kun Emma kehtaa panna Galenille vastaan tämä leimaa hänen mielipiteensä mitättömiksi ja nauraa päälle.

Kirjassa tuli vastaan kohta, joka sai minulta karvat nousemaan pystyyn: aloin huomata kuinka Galen alkoi muistuttaa enenevissä määrin Christian Greyta. Christian. Vitun. Greyta. Aluksi olin varma että kuvittelin sen vain, mutta sitten tuli vastaan seuraava kohtaus:

Emma on jättänyt Galenin ja päättää mennä treiffeille erään täysin mukavan ja kohteliaan pojan kanssa. Mustusukkainen Galen puolestaan stalkkaa Emmaa ja Markia ja uhkaa vielä hakata Markin tämän kehdatessa pyytää Emmaa treiffeille:

”Mark provoked me, too. He put his hand on your leg. We won’t even talk about the kiss on your cheek. Don’t think I didn’t hear you give him permission either.”

Minä inhoan Galenia. Jätkä on täydellinen kusipää enkä yhtään liioittele sanoessani niin. En taatusti kuvitellut tuota yhtäläisyyttä ja arvatkaa olinko mielissäni siitä. Arvasitte oikein: En. Todellakaan. Ollut. Hyi. Hyihyihyihyihyi!

Ja voisivatko YA-kirjailijat ystävällisesti lopettaa naissukupuolen vähä-älyistämisen, kiitos? Minua kyrsii niin kovasti, miten tytöt kuvataan kuolaavana, aivottomana ja pinnallisena lammaslaumana, joka paimentaa joukolla yhden hyvännäköisen mulkvistin perässä ja että yksikin katse tältä mulkulta niin naiset kaikkialla lakoavat kuin heinä. Tämä kaikki tietysti alleviivaa sankarin jumalaista ulkonäköä ja päähenkilön erityisyyttä kun tämä sankari on valinnut juuri hänet, mutta tämä on todella paskamainen tapa kuvata naisia. Ja NAISKIRJAILIJAT tekevät tätä! What is happening??? Olkaa hyvä ja lopettakaa tämä, ktnxby!

Of Poseidon ei ollut hyvä. Kirjassa ei ollut edes mitään juonikaarta, vaan kaikki kulminoitui tasan ja vain yhteen asiaan: romanssiin. Se ainoa mysteerikin oli alusta asti niin ilmiselvä etten edes kulmiani kohottanut lopun ”suuren” salaisuuden paljastuessa.

Joo, että tällaista.

Lukunäyte: Chapter 5

I give Galen the opportunity to leave first. I open my binder, shuffle around some blank notebook paper, and make a show of tightening the straps of my backpack. He doesn’t move. Fine. I stand, snatch up my things, and glide past him. The lava rallies at my wrist when he grabs it, like he’s branding me with his touch.

      ”Emma, wait.”

      He remembers my name. Which means he remembers that I nearly knocked myself out on his bare chest. I wish I had applied the porcelain foundation this morning – it might have covered up at least some of my blush.

      ”Hi,” I say. ”I didn’t think you’d remember me.” I’m aware of a few stares coming from the back of the class – some of his fans have stayed behind and are patiently waiting their turn. ”Well, welcome to Middle Point. You probably have to get to class, so I’ll see you later.”

      He grips harder when I try to pull away. ”Wait.”

      I glance down at his hold and he releases me. ”Yes?” I say.

      He looks down at his desk, runs a hand through his black hair. I remember that Galen’s gift is not small talk. Finally, he looks up. The confidence has returned to his eyes. ”Do you think you could help me find my next class?”

The Syrena Legacy –trilogia

    0.4 The Stranger (2013)

    0.5 Legacy Lost (2012)

Of Poseidon (2012)

Of Triton (2013)

    2.5 Girls Day Out (2014)

    2.6 Human Date

Of Neptune (2014)