Nimi: Goliath
Trilogia/sarja: Leviathan, #3
Kirjailija: Scott Westerfeld
Kuvittaja: Keith Thompson
Kustantaja: Simon Pulse
Julkaisuvuosi: 2011
Sivuja: 543 englanninkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★★
Juonikuvaus: Alek and Deryn are abroad the Leviathan when the ship is ordered to pick up an unusual passenger. This brilliant/maniacal inventor claims to have a weapon called Goliath that can end the war. But whose side is he really on?
While on their top-secret mission, Alek finally discovers Deryn's deeply kept secret. Two, actually. Not only is Deryn a girl disguised as a guy...she has feelings for Alek.
The crown, true love with a commoner, and the destruction of a great city all hang on Alek's next – and final – move.
Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 4.5 tähteä.
Työseminaarin pienoistutkielma on vihdoin palautettu ja viimeinkin ehdin tekemään jotain myös täällä blogin puolella! Hurraa!
Nyt on sitten Leviathan-trilogiakin loppuun luettu. Onpa ihan haikeaa heittää hyvästit koko tälle maailmalle ja hahmoille, joiden parissa olen saanut viettää todella vauhdikkaita ja humoristisia hetkiä.
Darwinistinen ilmalaiva Leviathan on matkalla Venäjälle noutamaan erästä tärkeää henkilöä. Saavuttuaan Siperian Tunguskalle miehistö kohtaa järkyttyvän näyn: metsää on laonnut kilometrien säteellä ja keskellä kaikkea on joukko ihmisiä pulassa. Yksi heistä on Nikola Tesla, joka väittää kehittäneensä aseen joka lopettaisi koko sodan. Leviathan lähtee toimittamaan huippusalaista tehtävää, joka johdattaa heidät Japanin kautta aina Amerikkoihin asti. Alekin henkilöllisyys Itävalta-Unkarin kruununperijänä on paljastunut, kun taas Deryn yrittää edelleen pitää sukupuolensa salassa peläten totuuden saattavan enemmän kuin hänet itseänsä vaaraan. Kun Alek saa lopulta tietää parhaan ystävänsä salaisuuden, joutuvat nämä kaksi nyt kamppailemaan kasvavia tunteita vastaan, sillä millainen tulevaisuus voisi tavallisella tytöllä ja kuninkaallisella pojalla olla?
On niin nautinnollista lukea kirjaa, joka on taattua laatua viihdyttävyydeltään ja jonka hahmot ovat niin rakastettavia. Molempien päähenkilöiden kehityskaaret trilogian aikana ovat olleen niin upeita – eritoten Alekin! Hän oli Leviathanin alussa pikkumainen hemmoteltu prinssi, joka ei oikein kyennyt ajattelemaan muita tai näkemään maailmaa oman piirinsä ulkopuolelle. Mutta se mitä hän Goliathin lopussa on... Hän on kypsynyt ja aikuistunut niin paljon. Se on kyllä ollut todellinen työvoitto hahmolle.
Kun se kauan odottamani hetki Alekin saadessa tietää Derynin salaisuuden koitti niin johan sain nauraa vedet silmissä. Kaksi kirjaa olin sitä odottanut eikä hetki ollenkaan pettänyt minua! Alek ja Deryn ovat niin täydellisiä toisilleen. He aloittivat Leviathanissa hyvin epätodennäköisen liittolaisuuden, olivat toistensa parhaita ystäviä sekä uskottuja Behemothissa ja lähenivät aina entisestään Goliathissa. Juuri tällaisia rakkaustarinoita minä haluan lukea! Sille on pohjat, pystyn näkemään miksi he rakastuvat toisiinsa ja kuinka paljon he toisiaan arvostavat... Nämä kaksi ovat virallisesti lempiparituksieni listalla!
Historiaa rakastava sieluni on saanut paljon hunajaa tältä trilogialta. Minusta on ihana lukea kirjoja, joiden tapahtumat sidotaan jollain tavalla johonkin aitoon historialliseen tapahtumaan tai henkilöön. Niin tässäkin. Tunguskan räjähdys, Nikola Tesla ja hänen suuruudenhullut ajatuksensa, Pancho Villa joukkoineen Meksikossa, elokuva-aikakauden nousu... Jep, paljon mistä nauttia.
Ainoa vika Goliathissa oli se, että itse tarina ei olisi tarvinnut näin massiivista loppua. Vierailemme niin monissa paikoissa, kuten Venäjällä, Japanissa, Yhdysvalloissa ja Meksikossa, minkä vuoksi meno hidastuukin merkittävästi puolivälin tienoilla. Meno muuttui toiminnasta enemmän diplomaattiseksi valtiovierailuksi, vaikka toki se realistista olikin kun sodasta ja politiikasta puhutaan.
Herra Westerfeld, on ollut ilo asioida kanssanne. En ollenkaan pidä mahdottomana, että tutustun tulevaisuudessa muihinkin teoksiinne.
Lukunäyte: Eleven, sivut 138-139
Alek drummed his fingers on the table a moment, then shook his head. ”I can't tell you.”
Deryn's nerves twitched a bit. There was something odd about the way Alek was looking at her, not just exhaustion and nerves. He'd been tense all night, but now there was something stormy in his eyes.
”What do you mean you can't tell me?” she asked. ”What's wrong, Alek?”
”I need to ask you a simple question,” he said slowly. ”Will you listen to every word? And answer me truthfully?”
She nodded. ”Just ask.”
”All right, then.” He took a slow breath. ”Can I trust you, Deryn?” Really trust you?”
”Aye. Of course you can.”
Alek breathed out a sigh as he stoop up. He turned without another word and walked from the room.
Deryn frowned. What in blazes was he...?
”Can I trust you, Deryn?” repeated Bovril, then it sprawled across the table, chuckling to itself.
Something coiled, tight and hard, in her chest. Alek had called her Deryn.
He knew.
Leviathan –trilogia
Leviathan (2009)
Behemoth (2010)
Goliath (2011)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa mietteesi!