Death Sworn - Leah Cypess

Nimi: Death Sworn

Trilogia/sarja: Death Sworn, #1

Kirjailija: Leah Cypess

Kustantaja: Greenwillow Books

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 344 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★☆☆☆

Juonikuvaus: When Ileni lost her magic, she lost everything: her place in society, her purpose in life, and the man she had expected to spend her life with. So when the Elders sent her to be magic tutor to a secret sect of assassins, she went willingly, even though the last two tutors had died under mysterious circumstances.

      But beneath the assassins’ caves, Ileni will discover a new place and a new purpose… and a new and dangerous love. She will struggle to keep her lost magic a secret while teaching it to her deadly students, and to find out what happened to the two tutors who preceded her. But what she discovers will change not only her future, but the future of her people, the assassins… and possibly the entire world.

Ajatukseni: Kaksi tähteä antaa hiukan väärän kuvan suhtautumisesta tähän teokseen. Death Sworn ei ole huono kahden tähden kirja, lähinnä vain liian suppea ja mitäänsanomaton ollakseen sen enempääkään.

Ileni on menettämässä voimansa ja samalla elämänilonsa, joten hän suostuu lähtemään kotikylästään salamurhaajien asuttamaan luolaan opettamaan tappajille taikuutta. Kaksi hänen edeltäjäänsä on kuollut epäilyttävissä olosuhteissa ja Ileni on päättäväinen selvittämään heidän kuolemiensa todelliset syyt, saaden apua Sorinilta, eräältä luolan salamurhaajakokelaalta.

Fantasiannälässäni päätin ottaa työn alle Death Swornin, joka on kiinnostanut minua aina ilmestymisestään lähtien. Korkeaksi fantasiaksi tituleerattuun kirjaan on aina silloin tällöin niin mukavan uppoutua, sillä voi vain heittäytyä kirjan maailmaan ja nauttia kirjailijan lennokkaasta mielikuvituksesta.

No, Death Swornin kohdalla tämä oli hyvin vaikeaa, sillä kirjan maailma oli ihan liian suppea ollakseen mitään muuta kuin erittäin heikosti ja laiskasti laadittu lavaste romanssin taustalla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pelkästään luolaan, josta ulkomaailmaa emme juurikaan pääse näkemään. Cypess nakkelee vain muutamia lauseita sinne tänne kuvailemaan kirjan maailmaa mikä ei riittänyt lähimaillakaan ollakseen edes uskottava.

Ileni oli onneksi ihan sympaattinen päähenkilö. Cypess kuvaa onnistuneesti hänen mielensä myrskyjä, menetyksen ja pettymyksen tunteita, kun hän menettää ennen niin mahtavat taikavoimansa ja sitä myöten paikkansa yhteisössään, perheensä, poikaystävänsä. Ileni ei ole mikään pelkkä uhri, joka kuluttaa kymmeniä sivuja ulisemiseen, vaan hän on määrätietoinen ja päättää tehdä edes jotain hyvää ennen kuin menettää voimansa ja mahdollisesti tapetaan, kuten edeltäjille kävi.

Muut hahmot taasen... Tarkoitan siis niitä persoonattomia pahvinukkeja, joiden roolit tarinassa olivat niin kliseisiä ja mitäänsanomattomia. On Sorin, se komea jätkä joka vetää päähenkilön polvet veteliksi, on Irun, se jätkä jonka tehtävänä on olla ylimielinen mulkku ja ärsyttää päähenkilöparia... Ihan oikeasti, onhan tämä nähty jo miljoona kertaa aikaisemminkin. Sivuhahmoja täytyy kehittää jotta ne olisivat muutakin kuin vain sanoja paperilla.

Olen pettynyt Death Sworniin ja siihen tasoon, mitä kirja fantasiagenressä yritti olla. En tykkää yhtään siitä tunteesta, että koko kirjan ajan vain hapuilen jotain tarttumapintaa tarinaan, hahmoihin tai maailmaan jotten nyt ihan täysin joutuisi pettymään. Tämän kohdalla tuo tarttumapinta oli hyvin hapara, mutta teos oli sentään ihan viihdyttävä ja menevää luettavaa.

Voisin ehkä lukea myös jatko-osan, jos ei tarvitsisi maksaa siitä... Ei minulla ole mitään kovaa paloa saada tietää mitä tulee tapahtumaan, mutta kai se olisi ihan jees se jatkokin lukea jos tilaisuus siihen joskus tulee.

Lukunäyte: Chapter One

That look had driven her to accept the Elders’ mission, to come here to these caves filled with killers, where two of her people had died within the past half year. She had sworn to find out why they died, before she met the same fate, but it was an empty promise. What were the chances that she – a seventeen-year-old with rapidly fading powers – could survive whatever had killed two older, seasoned sorcerers?

      But she hadn’t cared how dangerous it was, or how lonely. All she had cared about was putting physical distance between herself and all the people who thought she was worthless. No one here would look at her with pity.

      Ileni’s lips quirked upward – not much, but it was the first time since the meeting with the Elders that she had seen any humor in her situation at all. The people here wouldn’t pity her because they would be too busy trying to kill her. At least it would be different.

      Now that she was leagues away from that humiliating parting, she could finally be glad that Tellis hadn’t allowed her to refuse the warding stones, his last gift. If Sorin tried to harm her in any way, he would find her better defended than she appeared.

      The stones tumbled against each other as she gathered them into the pack. One down, several hundred to go.

      She pushed the pack under her bed and waited for the assassin to come for her.

Death Sworn –sarja

Death Sworn (2014)

Death Marked (2015)