keskiviikko 7. tammikuuta 2015

The Young Elites - Marie Lu

Nimi: The Young Elites
Trilogia/sarja: The Young Elites, #1
Kirjailija: Marie Lu
Kustantaja: Putnam
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 355 englanninkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: I am tired of being used, hurt, and cast aside.
      Adelina Amouteru is a survivor of the blood fever. A decade ago, the deadly illness swept through her nation. Most of the infected perished, while many of the children who survived were left with strange markings. Adelina’s black hair turned silver, her lashes went pale, and now she has only a jagged scar where her left eye once was. Her cruel father believes she is a malfetto, an abomination, ruining their family’s good name and standing in the way of their fortune. But some of the fever’s survivors are rumored to possess more than just scars—they are believed to have mysterious and powerful gifts, and though their identities remain secret, they have come to be called the Young Elites.
      Teren Santoro works for the king. As Leader of the Inquisition Axis, it is his job to seek out the Young Elites, to destroy them before they destroy the nation. He believes the Young Elites to be dangerous and vengeful, but it’s Teren who may possess the darkest secret of all.
      Enzo Valenciano is a member of the Dagger Society. This secret sect of Young Elites seeks out others like them before the Inquisition Axis can. But when the Daggers find Adelina, they discover someone with powers like they’ve never seen.
      Adelina wants to believe Enzo is on her side, and that Teren is the true enemy. But the lives of these three will collide in unexpected ways, as each fights a very different and personal battle. But of one thing they are all certain: Adelina has abilities that shouldn’t belong in this world. A vengeful blackness in her heart. And a desire to destroy all who dare to cross her.
      It is my turn to use. My turn to hurt.

Ajatukseni: Marie Lu, thou hast no soul.

Luin noin vuosi sitten Lun dystopisen trilogian (Legend, Prodigy, Champion) ja pidin siitä aivan valtavasti. Prodigy on edelleen sekä yksi parhaista dystopiakirjoista että ehkä mahtavin trilogian keskimmäisistä osa, mitä olen ikinä lukenut. Suosittelen muuten kyseistä trilogiaa erittäin paljon. Oli siis ilmiselvää, että minun täytyi lukea myös tämä Lun uusimman trilogian avausosa, The Young Elites, ja täytyy kyllä sanoa, että olen aika shokissa nyt...

Adelina Amouteru selvisi hengissä vaarallisesta verikuumetaudista, joka tappoi lukemattomia ja jätti selvinneisiin syvät arvet. Adelina menetti vasemman silmänsä ja hänen tummat hiuksensa ja ripsensä muuttuivat hopeanvalkeiksi, ja nyt hänen ulkonäkönsä varoittaa ihmisiä, että hän on malfetto, merkitty. Malfettoja halveksutaan, metsästetään ja poltetaan elävältä, koska he ovat taudista parannuttuaan saaneet yliluonnollisia kykyjä, ja osa malfetoista ovat järjestelmällisesti hakeutuneet yhteen ja muodostaneet ydinryhmiä. Heidän yleisnimityksensä on The Young Elites. Erään yön tapahtumien jälkeen Adelinan sisällä herää voima, joka kietoutuu tiukasti hänen sisällään kyteviin negatiivisiin tuntemuksiin, jotka ovat vuosien saatossa hänen sisälleen patoutuneet kaiken sen kaltoinkohtelun jälkeen. Kun Adelina löytää itsensä eliittien tärkeimmän ydinryhmän, The Daggersien luota, joutuu hän oppimaan hallitsemaan sisällään myrskyäviä voimiaan tai hänet tapetaan. Adelina päättää tulla vahvaksi eikä hän aio enää koskaan alistua siihen kohteluun, jota hän vuosikausia on saanut.

The Young Elites on täysin erilainen, mitä Legend-trilogia. Täysin erilainen. Minua tämän kirjan yleinen sävy jopa säikäytti ennen kuin totuin ja rakastuin siihen silmittömästi (no pun intended). Meinaan, että tämä kirja on synkkä. Ei jälkeäkään siitä kevyestä huumorista, mitä Lun edellisessä trilogiassa löytyi, vaan tämä kirjan sävy on niin tummanpuhuva, että se pakottaa harkitsemaan tarkkaan, onko valmis tälle tarinalle.

Adelina on pelottava päähenkilö. Hän on vihainen, katkera, kostonhimoinen ja synkkä. Vuosien ja taas vuosien ajan kestänyt syrjintä ja halveksunta on jättänyt häneen todella syvät jäljet. Hänessä elää myös voimakasta intohimoa, joka sekoittuu pahuuteen ja tekee hänestä todella arvaamattoman henkilön. Onko Adelina hyvä ihminen? Ei... kai? Onko hän niin syvästi arpeutunut sekä henkisesti että fyysisesti, ettei hänellä välttämättä ole enää koskaan paluuta siltä tieltä, mille hän tämän kirjan lopussa asteli? Jep. Hän ei ansaitse kohtaloaan, mutta nyt kun hän on sillä tiellä, ei häntä voi vihata. Adelina on ainutlaatuinen hahmo, jota ei voi rakastaa oikeista syistä, vaan häntä rakastaa juuri niistä syistä, mitkä tekevät hänestä hirvittävän.

Tapaamme useita äärimmäisen mielenkiintoisia hahmoja: Enzon, malfetto-kruununprinssin, joka haluaa oikeudellisen paikkansa valtaistuimella, Raffaelen, mieskurtisaanin, joka solmii ystävyyssuhteen Adelinan kanssa, mutta jolla on myös synkkiä pelkoja Adelinan sisällä kuohuvista voimista. Lisäksi tapaamme Teren Santoron, inkvisitiovartioston johtajan, joka on ottanut elämäntehtäväkseen metsästää käsiinsä malfetot ja eliitit ja polttaa heidän elävältä uskoen näin tekevänsä jumalien työtä. Jätkä on vintistä niin pimeä, että minua todella hirvittää jatko-osat.

Rakastan sitä, että kirjailijat uskaltavat olla tekemättä hahmoistaan liian kauniita ja antavat heille välillä hyvinkin rujoja arpia. Tällaiset hahmot tuntuvat paljon realistisemmilta mitä sellaiset ah, niin kauniit ja täydelliset kiiltokuvat. Malfetoilla näkyvät arvet verikuumeen jäljiltä ja tauti on tehnyt mutaatioita heissä sekä sisäisesti että ulkoisesti. Adelinan ruhjotut kasvot herättävät ihmisissä inhoa ja pelkoa, sillä he tietävät tuijottavansa malfettoa suoraan kasvoihin. Kauneus on pinnallinen piirre, ja Adelinen tapauksessa sievä ulkonäkö on rikottu, mikä kuvaa hänen hahmoaan täydellisesti.

Yksi asia, joka rakastutti minut tähän kirjaan niin täydellisesti, oli maailma. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Kenettran saarelle, joka muistuttaa hyvin paljon renessanssin ajan Italiaa ja Venetsiaa. Minä rakastan renessanssia sekä Venetsiaa niin paljon, joten ahmin tuota maailmaa niin lumoutuneena ja nälkäisenä. Se oli niin... lumoava. Muuta sanaa en keksi. Maailma oli yksinkertaisesti lumoava.

Yksi elämäni suurimmista haaveista olisi päästä Venetsiaan vuoden alusta karnevaalien aikaan ja kokea tuo juhla kokonaisuudessaan. Olin niin sulaa vahaa, kun tässä kirjassa oli kohtaus, joka kuvasti haaveitani tuosta tapahtumasta niin elävästi. Saatoin sieluni silmin nähdä ne naamiot, ilotulitteet, puvut, kuulla sen musiikin ja haistaa kaikki ne tuoksut ilmassa. Marie Lu on velho kirjoittamaan ja kuvailemaan ympäristöä ja tapahtumia!

Lopussa oli kohtaus, joka oli iski todella lujaa kasvoihin... Ilmeeni:

http://img1.wikia.nocookie.net/__cb20130211050004/friends/images/d/da/Shocked.gif

Olin aivan järkyttynyt. Olin ihan että miiitäää tapahtui?! Eihän se voi mennä näin! Aloin heti kehitellä villejä teorioita, mitä jatko-osissa tapahtuu ja jokainen noista visioista oli toinen toistaan pimeämpi, koska suunta, jonka tämä tarina on ottanut ei todellakaan lupailee mitään aurinkoa ja sateenkaaria. En malta odottaa...

The Young Elites oli niin hyvä! Marie Lu on ottanut kyllä rohkean riskin tarinansa suhteen, sillä tämä on todellakin jotain aivan omaa luokkaansa. Olisi pitänyt kyllä ehkä sittenkin lykätä tämän lukemista myöhemmäksi, koska nyt joudun sitten odottamaan niin tajuttoman kauan jatko-osaa... Ei ole kivaa.

Lukunäyte: Adelina Amouteru, sivu 76
I squeeze my eyes shut and press my hands tightly to my ears in a desperate attempt to block it all out, but the maelstrom grows thicker, a curtain of darkness that threatens to pull me under. Papers fly up from the desk. The glass of Raffaele's lantern shatters.
      Stop. Stop. STOP. I will destroy everything in order to make it stop. I will destroy you. I grit my teeth as my fury swirls around me, seething and relentless, yearning to burst free. Through the whirlwind, I hear my father's harsh whisper.
      I know who you really are. Who will ever want you, Adelina?
      My fury heightens. Everyone. They will cower at my feet, and I will make them bleed.

The Young Elites –trilogia
The Young Elites (2014)
The Rose Society (2015)
3. osa (2016)

8 kommenttia:

  1. Tämä oli lukulistalla jo ennestäänkin, mutta sait minut todella innostumaan! Kuulostaa aivan tajuttoman hyvältä kirjalta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen todella kovasti, mutta varaudu todella synkkään tarinaan ja kieroutuneeseen päähenkilöön ;)

      Poista
  2. Oioioi, tällaisista lukukokemuksista on aina mahtavaa lukea! ^^ Kyllä huomaa, että kirja on tehnyt vaikutuksen. Taisin juuri eilen TBR-listaa kootessani kirjoittaa kaikkien Lun kirjojen nimet listalle. On pitänyt lukea jo aika pitkään, mutta nyt tuli aivan kauhea hinku! :D Kunhan vain pääsen ostoksille... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuren rakkauden vuodattaminen on välillä niin hankalaa, kun mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan niitä heränneitä tunteita tarpeeksi totuudenmukaisesti, mutta yritän aina parhaani! :D

      Suosittelen tätä niin paljon! Kehoitan kyllä ensin tutustumaan Lun Legend-trilogiaan, koska tämä kirja saattaa tosiaan on niin erilainen ja tuo dystopiatrilogia on kokonaan ulkona niin ei tarvitse kauaa jatkoja odotella :D

      Poista
    2. Älä muuta sano! :D Juuri tuota samaa ajattelin tänään kun kirjoitin loppuun bloggausta Valtaistuinpelistä. Kuukausien ajan olen jo yrittänyt siitä kirjoittaa, mutta nyt vasta onnistui. Eikä silti saa sanottua kaikkea.

      Sellaista vähän aioinkin, niin voin sitten rykäistä kaikki kirjat putkeen jos hullaannun niihin :D

      Poista
    3. Oo, Valtaistuinpeli! Niin pitäisi ne kirjat lukea! Odotan mielenkiinnolla, mitä kirjasta sanot :D

      Poista
  3. Olen aina ihan innoissani, jos annat jollekin kirjalle viisi tähteä. :) Aion kuitenkin ensin lukea Legendin ja muut (huomasin, että Legend on kirjastossa äänikirjana, joten ehkäpä lainaan sen seuraavana; tällä hetkellä en voi, koska maksimimäärä elektronisia äänikirjoja on jo lainassa ja ne palautuvat itsestään vasta eräpäivän saavuttua).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ilo kuulla! :D Suosittelen Legend-trilogiaa todella lämpimästi! Yksi parhaita dystopioita, mitä olen lukenut.

      Poista

Jaa mietteesi!