Nimi: If There's No Tomorrow
Kirjailija: Jennifer L. Armentrout
Kustantaja: Harlequin Teen
Julkaisuvuosi: 2017
Sivuja: 384 englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★★★★
Juonikuvaus: Lena Wise is always looking forward to tomorrow, especially at the start of her senior year. She's ready to pack in as much friend time as possible, to finish college applications and to maybe let her childhood best friend Sebastian know how she really feels about him. For Lena, the upcoming year is going to be epic—one of opportunities and chances.
Until one choice, one moment, destroys everything.
Now Lena isn't looking forward to tomorrow. Not when friend time may never be the same. Not when college applications feel all but impossible. Not when Sebastian might never forgive her for what happened.
For what she let happen.
With the guilt growing each day, Lena knows that her only hope is to move on. But how can she move on when her and her friends' entire existences have been redefined? How can she move on when tomorrow isn't even guaranteed?
Ajatukseni: If There's No Tomorrow meni suoraan tunteisiin. 4.5 tähteä.
Eräänä iltana alkoholihuurteisen illanistujaisen jälkeen Lena nousee ystäviensä kanssa autoon, jonka kuljettaja vakuuttaa olevansa ajokuntoinen. Seuraava asia, minkä Lena tietää on, että hän on sairaalassa teho-osastolla ja että hänen ystävänsä ovat kuolleet. Kuinka Lena voi jatkaa elämäänsä tietäen, että olisi kenties voinut estää tuon yön tapahtumat, tai kuinka hän voi enää katsoa silmiin ketään tietäen, mitä he ajattelevat?
Keskinkertaisen The Problem with Foreverin jälkeen vähän kyseenalaistin, että raaskisinko lukea enää Armentroutin contemporary-kirjoja. En halua olla pitämättä hänen kirjoistaan, sillä hänestä on tullut minulle yllättävä liittolainen; olin aikaisemmin niin varma, etteivät hänen teoksensa olisi yhtään minuun kolahtavia, kunnes otin luettavaksi hänen Lux-sarjansa ja yllättäen tykästyin todella paljon. Nyttemmin pidän häntä lähes tulkoon yhtenä suosikkikirjailijanani.
Selailin tässä taannoin kirjaston e-kirjalistaa ja törmäsin tähän uusimpaan Armentroutin teokseen. Hetken arvottuani päätin sen lainata ja aloittaa heti. Mielessäni pyöri, että annan vielä yhden mahdollisuuden ja mikäli tämäkään ei olisi kolahtanut, olisin luovuttanut hänen contemporaryjensa osalta. Kuinka sitten kävikään? Päädyin lukemaan teoksen yhdeltä istumalta ja se sai tunteet nousemaan pintaan. If There's No Tomorrow on virallisesti suosikkini kaikista lukemistani tämän naisen kirjoista.
Tämä kirja oli yksi suuri tunteellinen vuoristorata. Se käsittelee hyvin tärkeitä teemoja ja heijastelee valitettavan paljon realismia – ajamista alkoholin vaikutuksen alaisena ja sitä, mitä tapahtuu, kun nuoret menettävät henkensä sen takia. Se käsittelee myös selviytyjän tuntemaa syyllisyyttä, ystävyyssuhteiden rakoilua ja elämän jatkumista tragedian jälkeen.
Pidin tästä aivan valtavasti. Pidin hahmoista heti alusta lähtien, mikä teki lukemisesta niin älyttömän vaikeaa ja tunteellista. Pidän Armentroutin kirjotussyylistä todella paljon, sillä hän osaa antaa hahmoilleen realistisen ja vetovoimaisen äänen, kirjoittaa todella pisteliästä ja humoristista dialogia ja tuoda hahmojen tunteet selkeästi esille.
If There's No Tomorrow on hyvin kokonaisvaltainen teos. Siinä löytyy naurua, surua, selviytymistä, ystävyyttä ja traagisten tapahtumien jälkimaininkeja. Tietyllä tapaa tosi simppeli teos, mutta sitäkin vaikuttavampi. Suosittelen tätä kaikkien muiden lukemieni Armentroutin kirjojen edelle.
Lukunäyte: Prologue
I couldn't move, and everything hurt – my skin felt stretched too tight, muscles burned like they'd been lit on fire, and my bones ached deep into the marrow.
Confusion swamped me. My brain felt like it was full of cobwebs and fog. I tried to lift my arms, but they were weighed down, full of lead.
I thought I heard a steady beeping sound and voices, but all of it seemed far away, as if I was on one end of the tunnel and everything else was on the other.
I couldn't speak. There... there was something in my throat, in the back of my throat. My arm twitched without warning, and there as a tug at the top of my hand.
Why wouldn't my eyes open?
Panic started to dig in. Why couldn't I move?
Something was wrong. Something was really wrong. I just wanted to open my eyes. I wanted–
I love you, Lena.
I love you, too.
The voices echoed in my head, one of them mine. Definitely mine, but the other...
”She's starting to wake up.” A female voice interrupted my thoughts from somewhere on the other side of the tunnel.
Footsteps neared and a male said, ”Getting the propofol in now.”
”This is the second time she's woken up,” the woman replied. ”Hell of a fighter. Her mother is going to be happy to hear that.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa mietteesi!