lauantai 19. maaliskuuta 2016

Pimeyden rakastaja - J.R. Ward

Nimi: Pimeyden rakastaja
Alkuteos: Dark Lover
Trilogia/sarja: Mustan tikarin veljeskunta, #1
Kirjailija: J.R. Ward
Kääntäjä: Marke Ahonen
Julkaisuvuosi: 2005 (suomeksi 2009, Basam)
Sivuja: 442 suomenkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★★☆☆

Takakannesta: Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Tämä on salaisen veljeskunnan aluetta – kuuden vampyyrisoturin, jotka ovat lajinsa viimeiset puolustajat. Kukaan heistä ei nauti vihollistensa tuhoamisesta yhtä paljon kuin Wrath, Mustan Tikarin Veljeskunnan johtaja.
      Maapallon viimeinen puhdasverinen vampyyri, Wrath, hautoo kostoa tappajille, jotka murhasivat hänen vanhempansa kauan sitten. Wrath saa kuitenkin muuta ajateltavaa, kun hänen luottosoturinsa saa surmansa. Tältä jää puoliverinen tytär, Beth, jolla ei ole aavistustakaan synkästä verenperinnöstään eikä siitä, mitä kohtalo on hänen varalleen tarjoamassa. Wrathin on johdatettava tyttö kanssaan epäkuolleiden maailmaan…
      Bethiä kalvaa kummallinen, ennenkokematon levottomuus. Hänen on mahdotonta vastustaa vaarallisen houkuttelevaa miestä, joka ilmestyy yöllä hänen luokseen outo palo silmissään. Miehen tarinat veljeskunnasta ja verestä pelottavat Bethiä, mutta hänen kosketuksensa sytyttää nälän, joka on tuhota heidät molemmat.

Ajatukseni: Aaah, Mustan tikarin veljeskunta... Olen tässä nyt hieman potenut lukujumia, joten päätin tarttua johonkin kepeään ja simppeliin kirjaan. Taru Sormusten Herrasta ei ihan sovi tähän kategoriaan, mutta Pimeyden rakastaja puolestaan täydellisesti.

Wrath on vampyyrirodun viimeinen puhdasverinen vampyyri, kuningas sekä Mustan tikarin veljeskunnan, rotua suojelevan soturijoukkion jäsen. Hän vihaa ihmisiä eikä aluksi voi uskoa korviaan, kun hänen soturiveljensä Darius pyytää häntä auttamaan puoliseverisen tyttärensä muutoksen kanssa. Mutta kun Darius kuolee äkillisesti, Wrath kokee velvollisuudekseen auttaa tyttären muutoksen läpi ja samalla huomaa, kuinka tuo mustatukkainen kaunotar on varastamassa hänen mustuneen sydämensä itselleen. Kun Wrath ilmestyy eräänä yönä Beth Randallin asunnolle, huomaa tämä ensimmäisen kerran seksuaalisen viettinsä heräävän. Saadessaan tietää oman verenperintönsä ja lähestyvästä muutoksestaan, Bethin täytyy oppia hyväksymään tuo uusi maailma hänen ympärillään. Samalla Beth huomaa olevansa uhkaavasti rakastumassa Wrathiin, vaikka suhde heidän välillään on lähes tulkoon mahdottomuus.

Tutustuin tähän sarjaan 16-vuotiaana lukion ekalla ja silloin tämä oli jotain sellaista, mitä en ollut koskaan ennen lukenut. Lukemani silloin oli lähinnä Pullmania ja Rowlingia sekä taisin juuri olla tutustunut L.J. Smithin kirjoihin, joten vampyyrierotiikka oli täysin ulkona mukavuusalueeltani. Olin hieman häkeltynyt huomatessani, millaisesta tarinasta olikaan kyse. Samalla kuitenkin koukutuin niin totaalisesti, että luin kiireen vilkkaan kaikki neljä (viisi?) siihen mennessä ilmestynyttä suomennosta ja seuraavina vuosina kaihoisasti aina odotin uutta osaa, palaten näihin alkupään kirjoihin uudelleen ja uudelleen.

Sitten jonkun yhdeksännen osan jälkeen kiinnostukseni alkoi hiipua, sillä tarina vain toisteli itseään ja homma alkoi mennä vähän turhan leväperäiseksi. Hirmuisesti uusia hahmoja enkä meinannut enää muistaa, mitä ihmettä oli tapahtunut. Manellon ja Paynen kirjasta muistan sen verran, että touhu oli niin kivuliaan vaikeaa ja kiusallista etenkin romanssin osalta, etten kestänyt enää. En ollut koskenut näihin kirjoihin tyyliin kolmeen vuoteen, kunnes nyt sitten otin uudelleen syyniin.

Oli toisaalta nyt niin mukava pitkästä aikaa palata tämän sarjan pariin. Maailma oli tuttu, veljeskunta ihan yhtä hauska ja dialogi, vaikkakin melko räävitöntä, oli nasevaa ja hupaisaa. Mutta toisaalta sitä nyt ”vanhempana ja viisaampana” täytyy kyllä myöntää, että onhan tämä kirja melkoista tuubaa. Sehän ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö viihdearvo voisi olla hyvinkin korkealla tai ettei tästä saisi tykätä. Minä tykkäsin, mutta kunhan en turhan kriittisesti ala tätä käsittelemään.

Totesin nyt saman mitä ensimmäiselläkin lukukerralla: mielestäni Wrath ja Beth ovat aika tylsä pari. En pahemmin kiinnostunut heidän romanssistaan, vaan sen sijaan huomioni kiinnittivät kaikki muut hahmot ja maailma. Beth, vaikkakin todella mukava, tuntuu vähän turhan täydelliseltä ollakseen oikeasti kiinnostava. Ei hänessä varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta eipä kyllä mitään muutakaan. Wrath puolestaan hieman ärsytti minua, vaikka hänelläkin on hetkensä. Hänellä on vain melkoisen luotaantyöntävä persoona.

Ehkä se mikä tästä kirjasta tekee niin helmen on ettei se yritä ottaa itseään liian vakavasti. Tässä annetaan riittävästi maailmaa, kiinnostavia hahmoja, hupaisaa dialogia sekä erotiikkaa pitämään lukijan kiinni sivuissa, mutta silti vedellään kieli poskessa menemään. En voisi suurin surminkaan lähteä näitä miksikään laatukirjallisuudeksi väittämään, mutta pirun viihdyttäviä nämä silti ovat.

Pakko nyt sanoa, mutta minua huvittaa niin paljon miten veljeskuntaa kuvaillaan :D Heistä saa käsityksen kuin he olisivat joitain jumalattomia steroideja lapsuudesta asti popsineita siitossonneihin rinnastettavia lihasmöykkyjä, joista uhkuva testosteroni sulattaa tapetitkin seinältä. Tämä kuvaus menee niin överiksi. Lisäksi tämä ihme nahkahousufetissi ei ihan nyt sytytä minua. Tulee mieleen lähinnä Ross Geller ja hänen unohtumaton nahkahoususeikkailunsa.

https://d.gr-assets.com/hostedimages/1457989373ra/18429557.gif

Huomaan olevani taas koukuttumassa näihin kirjoihin, sillä hain kirjastosta neljä seuraavaa osaa enkä malttaisi odottaa niihin pääsemistä. Rhagen ja Zsadistin kirjat ovat suosikkejani, mutta nyt odotan mielenkiinnolla myös Butchin ja Vishousin kirjojen uusintalukua. Jännä nyt muutaman vuoden jälkeen tarkastella miten oma suhtautumiseni on muuttunut.

Lukunäyte: Luku 6, sivut 55-56
Silloin hän näki miehen. Mies seisoi sisäpihan takaseinää vasten – musta hahmo, paljon suurempi tuttuja varjoja, jotka roska-astiat ja sammalen peittämä piknikpöytä heittivät.
      Vapisevin käsin Beth tarkasti oven lukon ja meni sitten ikkunoiden luo. Myös ne olivat lukossa. Hän veti verhot alas, tarttui langattomaan puhelimeensa ja meni jälleen seisomaan Boon viereen.
      Mies oli liikkunut.
      Hemmetti!
      Mies oli tulossa häntä kohti. Beth tarkasti jälleen oven lukon ja perääntyi. Hänen jalkansa osui futonin reunaan. Hän kaatui, puhelin kirposi hänen kädestään ja pomppi tiehensä. Hän iskeytyi patjaan, mikä sai hänen päänsä nytkähtämään kaulan varassa.
      Uskomatonta kyllä, ovi liukui auki ikään kuin sitä ei olisi koskaan lukitta, ikään kuin hän ei olisi koskaan sulkenut sitä.
      Yhä selällään maaten Beth huitoi villisti jaloillaan ja sotkeutui lakanoihin yrittäessään perääntyä kauemmas miehestä. Mies oli valtavan suuri, hänen hartiansa leveät kuin hirret, hänen säärensä yhtä paksut kuin Bethin vyötärö. Beth ei kyennyt näkemään miehen kasvoja, mutta mies huokui uhkaa, joka oli kuin Bethin rintaan tähdätty ase.

Black Dagger Brotherhood | Mustan tikarin veljeskunta –sarja
Dark Lover | Pimeyden rakastaja (2005/2009)
Lover Awakened | Herätetty rakastaja (2006/2010)
Lover Revealed | Paljastettu rakastaja (2007/2011)
Lover Unbound | Sitomaton rakastaja (2007/2011)
Lover Enshrined | Varjeltu rakastaja (2008/2011)
    6.5 Father Mine (2008)
Lover Avenged | Kostettu rakastaja (2009/2012)
Lover Mine | Minun rakastajani (2010/2012)
Lover Unleashed | Vapautettu rakastaja (2011/2012)
Lover Reborn | Uudelleensyntynyt rakastaja (2012/2012)
Lover at Last | Rakastaja – viimeinkin (2013/2013)
The King | Kuningas (2014/2014)
The Shadows | Varjot (2015/2015)
The Beast (2016)
~
The Black Dagger Brotherhood: An Insider's Guide | Mustan tikarin veljeskunta: sisäpiirin tietoa (2006/2013)

12 kommenttia:

  1. Minäkin olen jäänyt totaalisesti koukkuun tähän sarjaan. Minunkin mielestäni sarjan ensimmäiset kirjat ovat parhaita. Kun aloin viimeeksi lukea tuota Varjot-kirjaa, olin vähän sekaisin kuka kukin on, tuntuu että jokaisessa kirjassa esitellään uusi henkilö, jota seurataan sitten useamman kirjan ajan.

    Kirjat ovat olleet todella viihdyttäviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veljeskunta-kirjat ovat kyllä niin tajuttoman koukuttavia! Minulla tuli tuo fiilis jo ysikirjassa. En enää meinannut pysyä hommassa mukana ja tapahtumat alkoivat pyöriä vähemmän Valjeskunnan ympärillä. Saa nähdä mitä ajattelen näistä kirjoista nyt :)

      Poista
  2. Minä rakastan tätä sarjaa :-D Etenkin Vishousin kirjaa.

    Tämä sarja on niin persoonallinen ja yllättävä, vampyyrien maailma ja kulttuuri hyvin rakennettu. Mielestäni vaikkei tämä mitään Austenia tms. arvostettua "laatukirjallisuutta" ole, on tämä laadukasta omassa kategoriassaan.

    Paynen kirja oli melko heikko ottaen huomioon millainen tarina hahmolla on, ja siitä seuraavat kolme kirjaakaan eivät paljoa hetkauttaneet, yksittäisi hahmoja lukuun ottamatta, mutta Varjot nosti tason takaisin entiselleen. Tästä on muuten tulossa myös sisarsarjan, Mustan tikarin perillisten, suomennos ensi kuussa. Sen nimi on Verisuudelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vishous on nyt niin mielenkiintoinen hahmo, etenkin kun silloin ensimmäisiä kertoja näiden kirjojen parissa keskityin niin kovasti Rhageen ja Zsadistiin :D

      Olen kyllä samaa mieltä, että omassa kategoriassaan nämä kirjat ovat siellä kärsipäässä. Tällaisenaan nämä kirjat toimivat niin hyvin ja ovat todella viihdyttäviä.

      Joo jotain tällaista jäi mieleen. Muistan sen miten romanssi oli niin jäätävän hidasta ja kiusallista ja muistutti lähinnä pehmopornoa. Se tuntui jotenkin niin oudolta, etenkin kun ei näissä edellisissä osissa säästelty roisiudessa. Mielenkiinnolla nyt kuitenkin luen näitä kirjoja taas!

      Poista
  3. Hauskaa tällaisten kirjojen parissa varmasti on! :D Lukemista ei aina pidä ottaa niin vakavasti. Joskun on mukavaa heittäytyä johonkin ihan vain viihteen vuoksi, vaikka se sitten vähän höttöä olisikin. Ja tosiaan varmaan omassa lajissaan Ward kuuluu niihin hyviin kirjailijoihin.

    Joku kevyempi välipalakirja on itsellänikin ollut mielessä. Se voisi ehkä olla tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ihan totta. Minun ongelmani on joskus se että otan lukemani liian vakavasti, mutta onneksi on sitten näitä kirjoja jotka sallivat kääntää aivot pois päältä. Välipalakirjoiksi nämä ovat täydellisiä! Ja ehdottoman koukuttavia :D

      Poista
  4. Onhan nämä kahlattu läpi useita kertoja. Melkoista guilty pleasurea tämä ja täytyy se myöntää, että mustan huumorin avulla sarjasta on tullut yksi suosikeistani ;D Minäkin pidän paljon Rhagesta ja Zsadistin kirja on edelleen sarjan ykkönen. Vishous on myös lempparini ja muut osat ovat vaihtelevasti olleet hyvän ja tosin hyvän välillä. John Matthewin, Paynen ja osittain Rehvengen kirjat ovat ehkä tylsimpiä eikä Phurynkaan kirja osoittautunut niin hyväksi kuin odotin. Sivuhenkilöistä puolestaan Lassiter loistaa. Mahtava kaveri :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Guilty pleasurea parhaimmillaan :D Zsadist taitaa olla minunkin lempihahmoni, sillä hänen kehityksensä on niin huikeaa! John Matthewista en muuten missään vaiheessa ole ihan NIIN paljon tykännyt. En tiedä miksi, mutta hän vain jotenkin jäi minulle vähän valjuksi hahmoksi. Mutta jännä nähdä josko suhtautuisin nyt eri tavalla. Lassiteriin en koskaan ehtinyt tutustua niin kovasti, sillä lopetin lukemisen ennen kuin tyyppi tuli kunnolla mukaan kirjoihin :D

      Poista
  5. Minulle tämä kirjasarja on sellainen, että haen aina seuraavan osan kirjastosta, kun päälle iskee lukujumi. Juuri sopivan kevyttä ja eroottisesti latautunutta. En voinut kuitenkaan olla nauramatta osuvalle kuvauksellesi siitossonneista. Totta, nyt kun sanoit. :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo samassa jamassa näytän nyt minäkin olevan :D Tämä kirja pyyhkäisi lukujumin olemattomiin, ahmin tokan osan heti perään ja nyt olen kolmatta jo aloitellut :D

      Poista
  6. Luin Pimeyden rakastajan kaksi ensimmäistä osaa ja pidin. Pitää saada jatko-osia seuraavaksi. Kaipaan jotain vaihtelua välipaloiksi chick-litin sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sarja on juuri täydellistä välipalaluettavaa :)

      Poista

Jaa mietteesi!