keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Shutter - Courtney Alameda

Nimi: Shutter
Kirjailija: Courtney Alameda
Kustantaja: Feiwel & Friends
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 367 englanninkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Horror has a new name: introducing Courtney Alameda.
      Micheline Helsing is a tetrachromat – a girl who sees the auras of the undead in a prismatic spectrum. As one of the last descendants of the Van Helsing lineage, she has trained since childhood to destroy monsters both corporeal and spiritual: the corporeal undead go down by the bullet, the spiritual undead by the lens. With an analog SLR camera as her best weapon, Micheline exorcises ghosts by capturing their spiritual energy on film. She's aided by her crew: Oliver, a techno-whiz and the boy who developed her camera's technology; Jude, who can predict death; and Ryder, the boy Micheline has known and loved forever.
      When a routine ghost hunt goes awry, Micheline and the boys are infected with a curse known as a soulchain. As the ghostly chains spread through their bodies, Micheline learns that if she doesn't exorcise her entity in seven days or less, she and her friends will die. Now pursued as a renegade agent by her monster-hunting father, Leonard Helsing, she must track and destroy an entity more powerful than anything she's faced before... or die trying.
      Lock, stock, and lens, she’s in for one hell of a week.

Ajatukseni: Shutterrrr, missä olet ollut kaikki nämä vuodet? Kun näin tämän kirjan kannen ensimmäisen kerran minä tiesin, että tämä täytyisi lukea. Kannatti. Kannatti niin paljon.

Micheline Helsing on Abraham Van Helsingin jälkeläinen ja jatkaa esi-isiensä jalanjäljissä tärkeää työtä, joka pelastaa ihmishenkiä: hirviöiden metsästäminen. Eräänä iltana Helsing Corporation saa tiedon, että St. Maryn sairaalassa on päässyt vapaaksi todella väkivaltainen kummitus. Micheline ja hänen ystävänsä Oliver Stoker, Jude Drake ja Ryder McCoy lähtevät ajamaan tuon hengen takaisin tuonpuoleiseen, mutta joutuvatkin niin pahaan pulaan, ettei kuunaan ole sellaista nähty. Michelinellä ja pojilla on viikko aikaa etsiä käsiinsä tuo kummitus ja estää heidän sukujensa lopullinen sammuminen.

Minä rakastan kauhugenreä. Psykologinen kauhu on se minun juttuni, mutta olen kenties huonoin ihminen arvioimaan, onko jokin elokuva tai kirja pelottava vai ei. Olen vuosien mittaan onnistunut turruttamaan mieleni kauhun suhteen niin tehokkaasti, etten enää osaa pelätä esim. elokuvia katsellessani. Kauhu on minulle puhdasta viihdettä. En arvioi kokemaani sillä perusteella, että onnistuiko se pelottamaan minua, vaan mietin, kuinka korkea viihdearvo lajityypin edustajalla on. Shutterin viihdearvo hipoi taivaita.

Shutter on kirja, johon sekoittuu tehokasta toimintaa, seikkailua, loistava maailma, hyvät hahmot sekä pari todella tehokkaan jäätävää kohtausta. Pidin tästä heti ensimmäisistä sivuista lähtien ja kirja täytyi lukea loppuun mahdollisimman nopeasti.

Hahmot olivat aivan loistavia. Micheline oli kovapäinen, mutta inhimillinen hahmo, joka tekee virheitä, välillä hyvin valtavia sellaisia. Hän yrittää parhaansa korjatakseen nuo mokat, vaikka se tarkoittaisi itsensä tulilinjalle asettamista. Pidin kovasti Michelinen kertojanäänestä, sillä hänessä oli juuri riittävästi itseironiaa värittämään kirjan huumoria persoonalliseksi. Michelinen lisäksi kirjan muut hahmot olivat erittäin hyvin kuvattuja ja Alameda antoi heille riittävästi sivutilaa tekemään heistä uskottavia, kokonaisia hahmoja. Jude, näin esimerkiksi.

Kun tajusin, että tässä olisi mukana romanssi ja kun ensimmäiseksi meille esiteltiin Micheline ja kolme jätkää, olin jo että voi luoja draamaa, kolmiodraamaa, neliödraamaa, niin paljon draamaa. Odotin jo noloja iskurepliikkejä ja kiusallista käsivarsilta toisille seilaamista sun muuta, mutta älkääs! Romanssi olikin niin hyvin kirjoitettu ja se voitti minut täysin puolelleen, sillä se ei tuntunut irralliselta vaan oli luonnollisena osana tarinaa. Pidin siitä niin paljon!

Olen todella vaikuttunut maailmasta, sillä se on niin nokkela. Alameda lähtee liikkeelle ajatuksella, että Bram Stokerin Dracula on todella tapahtunut ja että Helsingin, Stokerin, Harkerin ja muiden tuon kirjan hahmojen suvut ovat vuosisatojen ajan olleet ammatimaisia hirviöidenmetsästäjiä pitäen kummitukset, zombit ynnä muut epäkuolleet aisoissa. Helsing Corporation on maailmantunnettu ja kaikki ihmiset tietävät mihin ottaa yhteyttä, kun jokin yliluonnollinen ongelma on niskassa. Alameda on kehitellyt ihastuttavalla tavalla tuota maailmaa ja lisännyt sinne paljon erilaisia elementtejä tehden siitä täyteläisen ja toimivan.

En vielä tiedä, onko tämä vain yksittäinen kirja vai kenties sarjan avausosa, mutta näkisin todella helposti tämän pidempänä sarjana. Tuo maailma oli niin hieno ja hahmot mahtavia, että tuntuisi suoranaiselta tuhlaukselta käyttää niitä vain yhdessä kirjassa. 

Tämä tarina toimisi hyvin valkokankaalla tai tv-sarjana, jos vain projekti luovutettaisiin oikeasti osaaviin käsiin, esim. James Wanin ohjaukseen. 

Shutter oli niin viihdyttävä kirja, joka kannatti todellakin lukea. Onko tämä pelottava? Se jääköön jokaisen omaksi arvioksi, sillä se mikä on pelottavaa yhdelle ei välttämättä ole sitä toiselle. Minulla oli hauskaa tämän parissa, joten suosittelen Shutteria erittäin mielelläni!

Alkoi aivan hillittömästi tehdä mieli lukea taas Dracula :D 

Listaanpas tähän muutaman katsomisen arvoisen kauhuleffan, jos jotakuta kiinnostaisi jotain katsoa: The Conjuring, Insidious, Sinister, Grave Encounters, Oculus, The Woman in Black, Silent Hill, 1408, Evil Dead, Orpokoti, The Babadook, The Descent, ne perus The Ringit ja Kaunat, Blair Witch Project, Manaaja, [Rec], The Others, jopa Mama ja The Haunting in Connecticut.

Lukunäyte: Thursday, 10:58 p.m., sivut 15-16
The lullaby grew louder as I headed deeper, a woman's voice ringing down the hall. The tune sounded like ”Rock-a-bye, Baby” but the lyrics were off:
”Hand for a hand, and tooth for a tooth–”
      The knot in my stomach drew tight and I glanced back, sensing a trap.
      ”Chain down the souls of Abraham's youth.”
      Up ahead, a pair of double doors hung open, the letters NURS stamped on the one closest to me. I could handle dead adults, but dead infants?
      ”Eye for an eye, and life for a life–”
      Inside the nursery, rust-stained blankets twisted over busted equipment. Shadows sliced the room into sections, light bleeding from the gallery windows. A woman in teddy-bear-print scrubs sat on the floor, her back to me, hugging her knees ad rocking herself back and forth. The whole room crackled with ozone smelling electricity and ghastly energy.
      ”Down stabs vengeance, swift as a knife,” she warbled.

10 kommenttia:

  1. Tämä on ihan pakko lukea! :D Hyvä lista kauhuleffoja! Noista on vielä moni katsomatta. Orpokodin muistan varmasti koko loppuelämäni, se oli hyytävä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kovasti :D Espanjalaiset tekevät loistavaa kauhua, sen olen kyllä päässyt näkemään. Orpokoti on todellakin hyvä ja hyytävä! Suosittelen katsomaan espanjalaisista [recin], Pan's Labyrinthin ja Julian silmät (enemmän trilleri, mutta loistava sellainen) :)

      Poista
  2. Pitääpä pistää tämä ostoslistalle sillä mielenkiinto kirjaa kohtaan nousi ihan huippuunsa tämän postauksen ansiosta. :) Kahta en ole tosta leffa-listalta nähnyt (rec ja Bababook) ja suurimman osan muistakin olen katsonut aikoja sitten, mutta ainakin ennen pidin valtavasti blair witch projectista, ringeistä (ainakin ensimmäistä), manaajasta ja the haunting in connecticutista. Uusimmista conjuring ja inudious ovat myös hyviä. Tuo mama ei ollut kyllä ihan minun leffa. Eksyin näköjään vähän aiheesta, mutta ei kai se haittaa :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kovasti lukemaan! Kannattaa katsoa sekä [Rec] että The Babadook. Aivan loistavia tunnelmapomme. Olen tällä hetkellä niin James Wanin leirissä, että mitä tahansa tyyppi ohjaa niin olen valmis katsomaan (eilen taas Insidious: Chapter 2) :D Maman loppuratkaisu oli minusta aivan typerä, mutta pidin sitä enemmän loistavasta tunnelmalta ja ne kaksi lasta olivat mahtavia, mutta sitten kun mama näytettiin leffa ikään kuin menetti kiinnostukseni. Kauhuissa pidän eniten siitä kun katsojille ei tarkkaan näytetä, mikä se olento on tai mikä aiheuttaa ne tapahtumat. Tässä The Babadook on aivan huikea! Grave Encounters alkoi niin vahvasti, mutta sitten yli puolivälin mentäessä meininki meni hieman liian hassuksi eikä se enää ole niin tunnelmallinen. Ei haittaa, minä puhuu erittäin mielelläni kauhuleffoista! :D

      Poista
    2. Niin no Maman alku oli kyllä lupaava, mutta sitten se vähän lässähti käsiin ja se loppuratkaisu kruunas sen vapaapudotuksen täydellisesti. Eikös Saw ja Saw 2 ole myös James Wanin käsialaa? Eli toisin sanoen ne katsottavat Sawit :D No oli tai ei niin ainakin muut leffat mitä olen häneltä katsonut ovat olleet hyviä. Tosin hänen uusin leffa Annabelle näyttää aika nähdyltä tekeleeltä trailerin perusteella , mutta voin olla pahastikkin väärässä. Minä tykkään kauhuleffoissa siitä jos joku keksii jotain uutta, erillaista sekä jotain fiksua eikä tarinan uskottavuus ole ikinä paha asia. Aina ei jaksais sitä samaa, että joku muuttaa taloon jossa perheen isä sekoaa ja sitten alkaa tapahtumaan. Kerran se toimi, mutta ei enää. Esim. blair witch project oli silloin kuin sen ensimmäistä kertaa näin aivan omanlaisensa teos ja olin ihan myyty sille. Toki niinkuin sanoit tunnelman pitää olla myös kohillaan sillä eihän se ole kauhuleffa tai mitään ilman kunnon tunnelmaa. Eilen katoin The Quiet Ones leffan ja siinä oli mielestäni epäonnistuttu juuri tunnelmassa. Ideana se oli yllättävän hyvä. Innostuin taas :D

      Poista
    3. Saweista vuoden 2003 lyhytelokuva ja ensimmäinen kokopitkä Saw ovat Wanin ohjaamia, Saw 2 hän ei ollut nimellisesti mukana ja kolmosen hän taas kirjoitti. Annabellessä Wan oli vain tuottajana, mutta ei ollut mukana ohjauksessa tai käsikirjoituksessa - ja se näkyy. Annabelle on *niin huono*. Niin kliseinen ja se ratsastaa niin kulutetuilla ideoilla ja jumpscareilla. Samaa tasoa mitä Ouija, eli ei näkemisen arvoinen. Järkyttävää huttua sekä Annabelle että Ouija. Tuon perhe-muuttaa-uuteen-taloon-ja-shit-hits-the-fan-juonikuviot ovat niin kulutettuja, mutta The Conjuringissa se toimi. The Amityville Horrorista on tulossa taas uusi versio ja odotan kauhulla, millainen oksennus siitä taas tulee. Traileri näyttää jo niin kliseitä täyteen pumpatulta, ettei voi kuin kuvitella millainen itse elokuva sitten on. Mielestäni kauhuleffan tekevät tunnelma ja ääniefektit (ei kuitenkaan jumpscare-pamautuksia) ja jos ne eivät ole kohdillaan (Ouija.......) on koko elokuva täysi floppi. Noista found footage -leffoista Blair on parasta antia, samoin kuin [Rec]. Grave Encountersin ongelma on se, että vaikka elokuvan ensimmäinen puolikas on todella vahva, viimeisellä puoliskolla tarina ikään kuin eksyi ja tuntui kuin käsikirjoittajat eivät oikein tienneet, miten leffan päättää. En ole vieläkään nähnyt jatko-osaa, vaikka se kuulemma on ihan jees. Nykyään oikeasti hyvät kauhut ovat niin kiven alla, että tuntuu kuin pitää katsoa parikymmentä umpisurkeaa pätkää ennen kuin törmää johonkin aidosti hyvään. Toisaalta esim. Freddy vs. Jason on niin naurettavan huono, että se on melkein loistava (suosittelen hyvien naurujen saamiseen) :D

      Poista
    4. Tuo on niin totta mitä sanoit, että hyvät ovat niin kiven alla, että pitää katsoa parikymmentä umpisurkeaa leffaa ennen kuin löytää oikeasti hyvän kauhuleffan. Juuri tämän takia minä kyllästyin katsomaan niitä ja pidin aika pitkän tauon niistä kunnes taas tänä vuonna (ja viime vuoden loppu puolella) innostuin katsomaan niitä. Ensimmäinen(?) ja ainut Amityville Horror, jonka olen nähnyt oli mielestäni ihan ok vaikka aika kulunut aihehan siinäkin oli. Ouija leffaa en ole nähnyt, mutta kävin tsekkaamassa trailerin ja voin melkein luvata että kyseistä leffaa en tule edes katsomankaan :D.

      Poista
    5. Vaikka kauhut ovat nykyään lähes poikkeuksetta huttua, katson niitä silti ja viihdyn niiden parissa. Paitsi Annabellen ja Ouijan (niin huonoja...) :D Onneksi kuitenkin edes joskus todellinen helmi löytyy tuosta harmaasta massasta ja niitä voi sitten fiilistellä paremman puutteessa!

      Poista
  3. Tämä hyytävä kansi sai minut himoitsemaan tämän kirjan lukemista eikä sinun postauksesi helpota tilannetta ollenkaan (hyvässä mielessä)! :D En ole kauhun suuri ystävä (trillerit uppoavat paremmin), mutta elokuvien suhteen täytyy sanoa että Orpokoti ja 1408 olivat todella hyviä. Tai voisin pikemmin sanoa, että kauhua voi katsoa mielelläänkin, mutta raja menee Sawin kaltaisissa raakuuksissa.

    Kauhukirjallisuuttakaan en ole pahemmin lukenut, mutta se on alkanut kiinnostaa pikku hiljaa enemmän ja Shutter ehdottomasti a must-read!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, sinunkin täytyy tämä kyllä lukea! :D Minä pidän tuosta 1408 todella paljon, sillä vaikka se onkin niin kummallinen, se on loistava tunnelmaltaan ja todella ahdistava. En minäkään oikein Saweista perusta. En ole splatterkauhujen ystävä, sillä ne eivät ole mitään muuta kuin kidutuspornoa ja ällöttäviä sellaisia. Saweja olen tainnut viisi nähdä, kunnes piti lopettaa sen kidutuksella mässäilyn vuoksi. Ei sellaista jaksa katsella. Mutta toisaalta Nightmare on Elm Streetit, Friday the 13th -leffat sekä Freddy vs. Jason kuuluu myös tuohon leiriin, mutta niistä minä pidän. Johtuu kenties siitä, että ne on tehty kauhun kulta-ajalla (70-80-luvuilla), jolloin verellä ei läträtty niin kuin nykyään. Silloin tiedettiin, miten kiusata katsojaa tunnelman kautta.

      Poista

Jaa mietteesi!