Suljettu saari - Dennis Lehane

Nimi: Suljettu saari

Alkuteos: Shutter Island

Kirjailija: Dennis Lehane

Kääntäjä: Heikki Karjalainen

Julkaisuvuosi: 2003 (suomeksi 2004/2010, Tammi)

Sivuja: 336 suomenkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Perheenjäsenen hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

Takakannesta: Hyytävän voimakastunnelmainen ja nerokas jännitysromaani, joka saa lukijankin tuntemaan itsensä vainoharhaiseksi.

      Eletään kesää 1954. Liittovaltion poliisit Teddy Daniels ja Chuck Aule saapuvat Shutter Islandille Ashecliffen vankimielisairaalaan tutkimaan murhasta tuomitun Rachel Solandon mystistä katoamista.

      Mutta onko Teddy Daniels tullut saarelle etsimään karannutta potilasta? Vai onko hänet lähetetty tutkimaan Ashecliffen radikaaleja hoitomenetelmiä? Teddy Danielsilla on henkilökohtainenkin motiivi tutkimuksille, sillä potilaiden joukossa on pyromaani, joka on tappanut hänen vaimonsa.

      Kysymykset vain lisääntyvät: Kuka jättää etsiville salakielisiä vihjeitä? Miksi sairaalassa ei ole merkintää potilaasta, joka on lähetetty sairaalaan vain vuotta aikaisemmin? Mitä tapahtuu osastolla C? Miksi autiota majakkaa ympäröivät sähköaita ja aseistetut vartijat?

      Mitä lähemmäksi totuutta Teddy ja Chuck pääsevät, sitä vaikeampi sitä on hahmottaa. Pikkuhiljaa he alkavat epäillä, etteivät pääse saarelta koskaan pois, sillä joku yrittää tehdä heistäkin mielipuolia...

Ajatukseni: Jatkan edelleen psykologisten mysteeri-trillereiden linjalla. Suljettu saari kiinnosti minua kauan ja lopulta sen isältäni lainasin.

On vuoden 1954 kesä, kun liittovaltion sheriffit Teddy Daniels ja Chuck Aule saapuvat Shutter Islandin Ashecliffen vankimielisairaalaan tekemään tutkimusta kadonneesta potilaasta, Rahcel Solando. Nainen tuntuu kadonneen täysin tyhjiin ja epäilyt heräävät Teddyn mielessä. Ashecliffen vankimielisairaalalla on todella synkkä maine eikä kukaan tunnu uskaltavan puhua ääneen noiden seinien sisällä tapahtuvista julmista kokeista. Teddyllä on kuitenkin Rachel Solandon etsimisen lisäksi paljon henkilökohtaisempi syy kaivella paikan salaisuuksia.

Oli kyllä iso sääli, että olin ehtinyt nähdä elokuvan ja tiesin, mitä juonenkäänteintä oli tulossa. Tarina toimii – luonnollisesti – parhaiten silloin kun ei ole minkäänlaista ennakkokäsitystä tapahtumista. Vaikka mielessäni pyöri taukoamatta filminauha leffasta, se ei kuitenkaan huonontanut merkittävästi lukukokemustani. Nautin silti lukemastani.

Suljettu saari on sekä klaustrofobisen että agorafobisen ihmisen painajainen. Saari, rajattu tila, paksut muurit, sähköistetyt piikkilanka-aidat, ahtaat tilat, mutta myös niin valtavan laaja ulkotila, jonka tarjoamat vaarat ovat loputtomat aina jyrkistä kallioista myrskyävään mereen. Ahdistut sekä sisällä että ulkona eikä pakomahdollisuuksia ole muuta kuin lautta, joka kulkee saaren ja mantereen väliä muutaman päivän välein, säästä riippuen.

Teos myös raottaa tehokkaasti 1900-luvulla tapahtunutta lääketieteen kehitystä sekä hyvässä että pahassa. Totuus on, että toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat palkkasivat salaa (Operation Paperclip) monia natsilääkäreitä, -teknikkoja sekä -tiedemiehiä, jotka olivat osallistuneet julmiin ihmiskokeisiin ja aseteknologian kehitykseen merkittävästi. Heidän teoistaan huolimatta Yhdysvallat halusivat yksinoikeudella käyttää heidän tietotaitoaan sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Palkkaamalla heidät Yhdysvallat saivat käsiinsä valtavan määrän esim. lääketieteellisiä dataa aivan äärimmäisen järkyttävistä ihmiskokeista, mutta nämä natsien käyttämät metodit voitiin ”antaa anteeksi”, sillä niistä nähtiin olevan hyötyä (esim. Rascherin hypotermiakokeet). Etiikalla tai moraalilla ei tuossa touhussa ollut mitään sijaa. Tässäkin teoksessa puhutaan lääketieteen kehityksestä ja siitä miten eräs lääkäri omaakin hyvin kyseenalaisen taustan. Kirjassa myös puhutaan siitä, miten Shutter Islandin Ashecliffen vankimielisairaalassa pyritään edistyksellisesti hoitamaan potilaita, ei vain sulkemaan pimeyteen tai kahlitsemaan sänkyyn. Kehitystä tämäkin.

Lehanen kirjoitusta on kehuttu maasta taivaisiin, mutta minulla oli pieniä ongelmia sen kanssa. Tai oikeammin kerronnan ja myös vähän suomennoksen kanssa. Tämä kirja etenee hyvin pitkälle hahmojen välisen dialogin sekä Teddyn painajaisten kautta. Välillä nämä dialogit tuntuivat hyvin pitkiltä ja raskailta eivätkä tuntuneet oikein etenevän mihinkään. Nämä keskusteluosuudet olivat kuitenkin olennaisessa osassa kokonaisuutta ajatellen.

Suljettu saari on ehdottomasti lukemisen arvoinen teos. En voi kovinkaan paljon enemmän puhua, sillä tämän kirjan kanssa on paras ottaa askel kohti suurta tuntematonta. Joten tee se, tartu vankimielisairaalan mysteeriin ja toivotan hyviä lukuhetkiä!

SEURAAVA KAPPALE SISÄLTÄÄ ISOJA SPOILEREITA!

Loppukohtauksen hienoutta lisää sen kaksijakoisuuteen taipuva luonne. Sen käsittäminen riippuu hyvin pitkälle siitä, kuinka lukija sen tulkitsee. Minä olen aina mieltänyt sen enemmän sellaiseksi, että Teddy/Andrew lopulta todellakin käsitti todellisuuden ja muisti mitä hänen vaimolleen ja lapsilleen oikeasti tapahtui, mutta päätti jatkaa harhaansa koska ei pystynyt eikä halunnut hyväksyä sitä. Hänellehän aiottiin tehdä lobotomia, mikäli tuo etsiväleikki ei olisi tuottanut toivottua lopputulosta. Roolipeli kuitenkin tuotti toivotun lopputuloksen (Teddy/Andrew siis tajusi todellisuuden), mutta hän esitti taantuneensa ja harhan jatkuneen, jottei olisi joutunut elämään oikean itsensä kanssa. En tiedä, jotain tällaista. Olenko ainoa joka lopun näin käsitti?

SPOILERIT PÄÄTTYVÄT TÄHÄN!

Lukunäyte: Ensimmäinen päivä: Rachel, luku 1, sivut 22-23

”Oletko kunnossa?” hän [Chuck] kysyi. ”Näytät vähän kalpealta.”

      Teddy kohautti väheksyvästi harteitaan. ”Ei tässä mitään.”

      ”Varmastiko?”

      Teddy nyökkäsi. ”Pitää vain totuttautua merenkäyntiin.”

      He seisoivat hetken hijaa katsellen ympärillään aaltoilevaa merta, joka näytti paikoitellen pehmeältä kuin musta sametti.

      ”Tiesitkö, että siellä oli ennen sotavankileiri?” Teddy kysyi.

      ”Saarellako?” Chuck sanoi.

      Teddy nyökkäsi. ”Sisällissodan aikana. Sinne rakennettiin linnake ja kasarmi.”

      ”Mihin linnaketta nykyään käytetään?”

      Teddy kohautti harteitaan. ”En osaa sanoa. Niitä on näillä saarilla enemmänkin. Sodan aikana niitä käytettiin paljon tykistön harjoitusmaaleina. Kovin moni ei ole enää pystyssä.”