tiistai 17. maaliskuuta 2015

Kill Me Softly - Sarah Cross

Nimi: Kill Me Softly
Trilogia/sarja: Beau Rivage, #1
Kirjailija: Sarah Cross
Kustantaja: EgmontUSA
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 331 englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★☆☆☆

Juonikuvaus: True love’s kiss just may prove deadly…
      Mirabelle’s past is shrouded in secrecy, from her parents’ tragic deaths to her guardians’ half-truths about why she can’t return to her birthplace, Beau Rivage. Desperate to see the town, Mira runs away a week before her sixteenth birthdayand discovers a world she never could have imagined.
      In Beau Rivage, nothing is what it seemsthe strangely pale girl with a morbid interest in apples, the obnoxious playboy who’s a beast to everyone he meets, and the chivalrous guy who has a thing for damsels in distress. Here, fairy tales come to life, curses are awakened, and ancient stories are played out again and again.
      But fairy tales aren’t pretty things, and they don’t always end in happily ever after. Mira has a role to play, a fairy-tale destiny to embrace or resist. As she struggles to take control of her fate, Mira is drawn into the lives of two brothers with fairy-tale curses of their own … brothers who share a dark secret. And she’ll find that love, just like fairy tales, can have sharp edges and hidden thorns. 

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 1.5 tähteä. 

So... Kill Me Softly happened... En muista vähään aikaan lukeneeni kirjaa, joka herätti minussa näin voimakasta kuvotuksen tunnetta. Se tunne pohjautui puhtaasti romanssiin. Romanssi sai minulta karvat nousemaan pystyyn. 

Mirabelle ”Mira” Lively karkaa yön turvin ylisuojelevilta kummitädeiltään vieraillakseen synnyinkaupungissaan Beau Rivagessa etsiäkseen vanhempiensa haudat ennen kuudettatoista syntymäpäiväänsä. Perillä Mira tajuaa millainen tolppa olikaan huomatessaan ettei hänellä ole edes yöpaikkaa. Istuskellessaan yökahvilassa häntä lähestyy kaksi poikaa, erikoinen Blue ja kiltti Freddie, joista ensimmäinen on todella halukas ajamaan Miran tiehensä kaupungista. Mira häipyy kahvilasta ja suuntaa kasinolle, jossa tapaa überihQun Felixin, joka tarjoutuu majoittamaan Miran sviittiinsä. Myöhemmin Miran tavatessa Bluen kaveriporukan alkaa hän kuulla puhetta kirouksista, jotka tuntuvat yllättävän todellisilta ja löytävän yllättävällä tavalla myös Miran menneisyyden. 

Kill Me Softly on Olipa kerran -tv-sarjan teiniversio kaikkine angsteineen, romanttisine draamoineen ja naiiveine päähenkilöineen. Tunnettujen klassikkosatujen sovittamista nykymaailmaan mysteeriseen kaupunkiin, jossa sakki tuntuu tietävän aina enemmän mitä lukija/katsoja. En voi omaperäisyyden nimeen hirveästi lippua liehutella.

Minulla oli niin paljon ongelmia tämän kirjan kanssa, mutta luojan kiitos tässä oli muutamia juttuja joista ihan pidinkin. Kerronta oli helppoa, tarina eteni nopeatempoisesti, hahmokaarti oli värikäs ja monipuolinen ja tapahtumaympäristö ihan jees. Valitettavasti tässä oli kuitenkin paljon enemmän asioita, jotka saivat minut tuntemaan oloni todella epämukavaksi. Kuten romanssi.

Romanssi sai minulta karvat nousemaan pystyyn ja sai aikaan sen tasoisen kuvotusreaktion aikaan etten ole hetkeen tuntenut oloani niin epämukavaksi romanssia lukiessani. Felix on 21-22-vuotias. Mira on 15 (muistakaa tämä). Kun Mira tapaa Felixin ensimmäisen kerran, tuo täysin tuntematon jätkä tarjoutuu majoittamaan hänet kasinonsa sviittiin. Ööh, äly hoi, varoitusmerkkejä?! He jakavat herkkiä muistoja traagisista menneisyyksistään ja oi, Felix suutelee Miraa otsalle. Yhteys on syntynyt ja koko maailmankaikkeuden historian kaunein romanssi on saanut alkunsa. 

Kaksi päivää tästä myöhemmin Mira haluaa jakaa sängyn Felixin kanssa ja antaa tuon täysin tuntemattoman 21-22-vuotiaan miehen kouria rintojaan. Mira vannoo olevansa rakastunut Felixiin, tuntevansa tämän sieluaan myöten, hän ostaa alusvaatteita voidakseen vietellä Felixin... kahden päivän jälkeen. Felix on ihana, Felix on komea, Felix on... häiriintynyt pedofiili joka viettelee kaduilta löytämiään teinejä ja vie heidät sviittiinsä kouriakseen heidän paidanalusiaan kaksi päivää tapaamisesta.

description

Ei, en pysty. Minussa heräsi niin voimakas ällötys koko romanssia kohtaan. Teinit tekevät välillä aivan harvinaisen typeriä ratkaisuja, mutta Mira oli aivan omaa luokkaansa. Hän ei ole pelkästään aivan hemmetin typerä, hän on myös niin ylimielinen ja ilkeä kaikille niille, jotka yrittävät olla järjenääniä vastapainona hänen idiotismilleen. Tyyliin kun kaikki varoittavat Miraa Felixistä ja että tyypissä on ilmiselvästi jotain vialla, Mira inisee kuinka kaikki puuttuvat hänen ruusuiseen romanssiinsa ja miksei hänen puolestaan voida olla iloisia. Voi. Hyvää. Päivää.

Minä inhosin Miraa. Ei vain hänen typeryy
tensä takia, vaan enemmän siksi miten inhottavasti hän kohtelee niitä, jotka yrittävät oikeasti olla hänelle mukavia ja takoa järkeä hänen päässään vallitsevaan tyhjiöön. Blue oli hahmo, josta pidin niin paljon ja joka oli aidosti kiinnostavin koko sakista ja tunsin niin suurta myötätuntoa häntä kohtaan, että hän joutui sietämään Miraa, koko luomakunnan typerintä tossua. Blue-parka, otan osaa roolistasi, johon kirjailija sinut pakotti.

Yllättävää kyllä, tällä oli olipakerranmaisuudestaan huolimatta varsin kiinnostava tapahtumaympäristö ja mysteeri huhuttujen kirousten ympärillä. Vaikka Beau Rivagea olisi voitu kuvailla ja taustoittaa enemmän, mutta silti viihdyin varsin hyvin kaupungin säilömien salaisuuksien parissa. Pääsemme tutustumaan useisiin potentiaalisiin parituksiin heidän kohtaloaan määrittelevien kiroustensa mukaan ja ilmeisesti sarjan tulevat kirjat tulevat jokainen edustamaan omaa paristustaan. Ihan jännä, sillä olen muutaman heidän kohtaloistaan jopa kiinnostunut ja siksi halukas lukemaan myös seuraavat osat.

Mietiskelin oliko tämä tarkoituksella niin korni aina onelinereita ja dialogia myöten. Siltä tavallaan vähän tuntui jo pelkästään tarinan idean perusteella. Sadut ovat kiistattomasti melkoisen korneja ja kliseisiä välillä (c'moon, eikö muka ole), joten ehkä tämäkin kirja oli tarkoituksella välillä niin tajuttoman korni. Mikäli näin, Cross onnistui siinä erinomaisesti.

Mikään kehuttava tai hääppöinen kirja Kill Me Softly ei ollut, joten ihan suositella en tätä oman kokemukseni pohjalta voi. Mutta jos valituksistani huolimatta tästä kiinnostuit, lue pois. 

Lukunäyte: Chapter three

Pale dawn light bled around the curtains -- enough for Mira to see that the bolt on the door had been breached, and the door had been flung open and slammed hard against the wall. A slender, dark figure moved swiftly through the room –
      And pounced on the bed.
      Mira started to scream; she reached for the phone beside the bed as the intruder’s body fell onto hers. A hot hand clamped over her mouth.
      ”What are you still doing here?” he hissed. ”Are you crazy?”
      Disoriented but filled with adrenaline, she bucked like a wave – she was stronger than she looked; she’d been dancing ballroom for years -- and managed to roll him off her, his body thumping hard against the floor. Her instincts said, fight, protect yourself.
      She leapt from the bed and landed on him, her knees striking his chest. Then she reached for the phone – and she would have smashed it into his head if he hadn’t jolted his hips and knocked her sideways.
      He grabbed her wrists and pinned her flat on her back. Leaned over her.
      And in the dim hints of dawn, she recognized him. The spiky hair. The wiry frame that was working hard to keep her trapped. And her fear quickly turned to anger.
      ”You really are crazy,” Blue muttered. ”You need to get the hell out of here, now.”

Beau Rivage –sarja
Kill Me Softly (2012)
    1.5 After the Ball (2012)
    1.6 Twin Roses (2014)
Tear You Apart (2015)

10 kommenttia:

  1. Uh, onpas harvinaisen ällöttävältä kuulostava romanssi tässä. Mikä siinä on, että teinityttö on pakko parittaa yli parikymppiselle... Miten voi olla, että kirjailija itse ei ole selvästikään nähnyt tuossa mitään väärää... Ehkä olen vain liian tiukkapipoinen, mutta silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin tätä lukiessa, että onko vika vain minussa kun en näe mitään hohdokasta noin yököttävissä romansseissa. Tämä romanssi oli niin karmiva etten suurin surminkaan voinut tykätä siitä. Kirjailijoiden pitäisi vähän enemmän miettiä, mitä kirjoihinsa kirjoittaa, sillä osa lukijoista ottaa mallia lukemastaan ja tämä ei todellakaan ollut mistään järkevimmästä päästä. Mutta minä olen mieluummin se ilonpilaaja kuin kannattaisin jotain näin epätervettä romanssia.

      Poista
  2. Ugh, ei ole tosiaan mikään vilpittömän rakkauden malli tässä -.- Eikä kirjailijoiden tarvitsisi tehdä teini-ikäisistä henkilöistään noin tyhmiä, vaikka teineillä paljon opittavaa onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaankaan ollut. Reaktioni romanssiin oli tyyliin jotain oksennustautiin rinnastettavaa. Teini-ikäisillä on kyllä välillä vaikeuksia olla rationaalisia, mutta nyt ihan oikeasti, Miran hahmo oli loukkaus teini-ikäisiä kohtaan. Hän oli vain *niin* typerä. En ollut fani :D

      Poista
  3. Vihaan niitä kirjoja, joissa on liian kömpelö romanssi ja joka on kaiken lisäksi kömpelö. Tämän kirjan romanssi oli iljettävä. Kirjan kansi on hieno ja nimi lupaava, mutta sisältö on aivan toista.
    Se on aivan kuin kaunis lasi–ikkuna särkyisi ja sen takaa paljastuisi ruma maailma.
    (Kopioin edellisen Nälkäpelistä :D)
    Kuten jo sanoin, vihaan liian imeliä romansseja, ja lisäksi kuvotusta lisäävät "seksikkäät" pojat jotka ovat ulkoisesti täydellisiä, mutta sisältä pelkkiä pedofiilejä :D
    Lisäksi se kun tarinan tyttöhenkilö alkaa palvomaan komeaa pedofiiliaan että "hän on ihanin, hän on komein, hän on maailman loistavin poikaystävä"–tyyliin, vaikka poikaystävä käpälöi tytön paidan alle kahden päivän tuntemisen jälkeen...
    Mutta olen purkanut vihani, nyt olen itse seesteys:))
    Tunsin tätä kirjaa kohtaan vastenmielisyyttä, mutta olihan tässä ne hyvät puolet mitä jo mainitsitkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huups kirjoitin vahingossa "Vihaan niitä kirjoja, joissa on liian kömpelö romanssi ja joka on kaiken lisäksi kömpelö" vaikka olisi pitänyt kirjoittaa: "Vihaan niitä kirjoja, joissa on liian imelä romanssi joka on kaiken lisäksi kömpelö" :DD

      Poista
    2. Täysin sama minulla :D Toivoin kovasti tykkääväni tästä, mutta en sitten vain pystynyt. Romanssi oli ihan järkyttävä, puhumakkaan Mirasta päähenkilönä. Ei juma... En voi sietää tämän tyyppisiä romansseja - ne ovat niin kamalia ja epäterveitä ja creepyjä!

      Kirjan kansi on niin hieno, että on sääli ettei sisältö ollut tämän parempi...

      Poista
    3. Jännä muuten miten haluan kovasti lukea jatko-osa... Ilmeisesti siinä ei ole Miraa päähenkilönä, joten ehkä sen joskus luenkin :D

      Poista
  4. Tämähän ei ole mitään verrattuna esim. Twilightiin, jossa pääparin välillä on noin sadan vuoden ikäero. Ottaen huomioon vieläpä vampyyrien hyvin kehittyneet hengenlahjat ja Bellan tyhmyyden, ero on huomattava. Voisi verrata esim. siihen, että parikymppinen on kiinnostunut vauvasta. (Oho, tämäkin löytyy Twilightistä!)

    Ei minusta ole sinänsä mitään pahaa romanttisten normien rikkomisessa: kouriminen, seksi jne. ovat ihan normaaleja asioita jopa tunnin tuttavuuden jälkeen monille sellaisille, jotka suhtautuvat seksuaalisuuteen vapaamielisesti ja sallivasti. Enemmän minua ahdistavat romanttiset kuviot, jossa päähenkilönainen kärsii prinsessasyndroomasta, mies palvoo tätä sokeasti ja halut heräävät vasta hääyönä. Ne antavat todella epärealistisen kuvan elämästä.

    Muuten vaikuttaa kyllä sellaiselta teinikirjalta, että ei kiitos :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Twilight on kyllä niin härski etten pysty edes sietämään sitä... Mutta tässä kirjassa minua ällötti se että päähenkilö on 15-vuotias eli kaikkien lakien mukaan sakkolihaa (paitsi tyyliin jonkun Islannin lakien) ja hän antaa aikuisen miehen tehdä itselleen tuollaista päivän kahden tapaamisen jälkeen. Seksi ei haittaa minua pätkääkään kirjoissa sillä normaaliahan se nimenomaan on, mutta minun rajani menee reilusti vanhempien äijien viettelevän ei vain alaikäisiä, mutta myös suojaikärajan alapuolella olevia tyttöjä. Sukupuoliroolien vaihtuessa se on ihan yhtä kammottavaa. Kun hahmo (tai tosielämässä kuka vain) on tarpeeksi vanha (eli yleensä 16+ vuotta vanha), he voivat tehdä lain silmissä periaatteessa mitä vain, mutta toki sitten ihan täysi-ikäinen ihminen on vastuussa itse itsestään. Minusta ihmisten tulisi saada tehdä mitä lystää niin kauan kuin se on a) turvallista ja b) laillista. Tässä tapauksessa se ei ollut kumpaakaan. Siksi en voinut olla okei tuon romanssin kanssa. Ja sitten on myös juuri tuo mainitsemasi prinsessasyndrooma joka on minusta todella ärsyttävää.

      Mutta kyllä, tämä on todella teinikirja, joten suosiolla kannattaa skipata :D

      Poista

Jaa mietteesi!