Elokuun kooste

Ihan snadisti myöhässä taas.

Syksy on virallisesti täällä. On aika heittää hyvästit kesälle ja löysäilylle ja keskittyä taas opiskeluihin. Henkisesti olen vielä vähän lomalla, mutta yritän tässä nyt taas tottua aikataulutettuun menoon.

Lukumaratonin jälkeen homma meni sitten siihen, että olen katsellut Supernaturalia niin ahkerasti että on kuin en olisi koskaan sarjaa nähnytkään. Kuusi kautta parissa viikossa eikä meno ole hidastumassa. Tämä on vain niin tajuttoman hyvä sarja ja kohta olen menossa niissä kausissa joita en ennen ole nähnytkään (kaudet 9-11). Olen säästellyt niitä jo riittävän pitkään ja nyt otan kaiken ilon irti maratoonailusta :D

Ei vitsit, seiskakausi on ihan erilainen mitä muistinkaan. Edellisen kerran sen katsoin joku pari vuotta sitten ja jotenkin muistin sen olevan tylsempi/päämäärättömämpi/liian leviathan. Mutta nyt tätä katsoessani näen kaiken ihan eri tavalla. Tässä on aivan huippuja episodeja mukana ja olen saanut nauraa niin monta kertaa. Kutoskausi ei ole koskaan ollut minun listoillani mitenkään korkealla; se oli todella synkkä, raadollinen ja tapahtumissa koikkelehdittiin liikaa. Sitten on toki Samin juonikuvio, joka oli aika kammottava (voidaan toki puhua hyvästä käsikirjoituksesta, mutta minun pinnani on Samin suhteen kulunut loppuun jo neloskaudella, joten en voinut oikeastaan sietää munapää-Samia, vaikka syyt käytökselle löytyivätkin), joten seiskan huumori on erittäin tervetullutta. Tuo leviathan-kuvio ei nyt siis hirveästi saa sukkia pyörimään jaloissa, mutta nuo monster-of-the-week-jaksot ovat todella viihdyttäviä. Glitteriklovnit, alkoholin henki, Charlie, Garth ja hallusinaatiot... Ihan mukavaa vaihtelua, että enkelit ja demonit eivät ole keskiössä, vaan tällä kaudella palataan enemmän sarjan juurille yksittäisten tapausten ratkomiseen. Seiskakausi on kyllä minun kirjoissani kutosta reilusti parempi, mutta se saa ihan ihmeen paljon lokaa. Miksi? :o

Kasikaudessa olen nyt puolivälissä ja toisaalta joo tykkään, mutta tuo Men of Letter -juonikuvio ei oikein kolahda. En tiedä, se on vain jotenkin liian outo lisäys koko tuohon sekamelskaan, mikä Supernatural-maailman kaanon tällä hetkellä on. Vähän tuntuu siltä, että Kripken jäljiltä käsikirjoittajilla on karannut mopo käsistä. Toivon vain totisesti, että he tietävät mitä tekevät...

Ja sitten on Sam... Ei helkkari miten Sam ärsyttäääää :D Samin hahmo menetti minut koko neloskauden Ruby-kuvion myötä ja kasikauden ekoissa jaksoissa koko hahmo ottaa kupoliin niin lujaa etten kestä. Käsikirjoittajat tekivät hahmolle kyllä aikamoisen karhunpalveluksen, sillä seiska- ja kasikausien väliset tapahtumat ja mitä Sam ei tuona aikana tehnyt ei ollut yhtään ominaista hahmolle. Sam on jättänyt minulle pahan maun suuhun niin monien perseilyjen jälkeen eikä vähiten hänen angstinsa Deanin ja Bennyn ystävyyden suhteen. Samilla on nada, zip, zilch, zero varaa alkaa aukomaan oikeastaan yhtään mistään. En voi enää koskaan tykätä hänestä samalla tavalla mitä kausilla 1-3 tai luottaa tippaakaan hänen arvostelukykyynsä. Vielä viime syksynä luulin, että Gemma Teller-Morrow olisi ainoa hahmo joka pahimmillaan voisi aiheuttaa näin ankaraa vitutusta mutta väärässä olin.

No niin, olen saanut vähän purettua tuntemuksia. Voisin tästä aiheesta puhua loputtomiin asti :D

Katsoin vihdoin The Conjuring 2 ja ei vitsit tuo leffa riemastutti minua :D Olin aika huolissani tuosta jatko-osasta, sillä nämä haunted house -elokuvat ovat niin läpikotaisin kaluttu aihe. Mutta koska James Waniin luotan kuin peruskallioon päätin katsoa tuon elokuvan avoimin mielin. Oli kyllä sen arvoista. Käsikirjoitus toimi erinomaisesti ja vaikka lopun mörkökohtaus herätti minussa lähinnä hilpeyttä, tunnelma ja jännite olivat äärimmillen vedetty. Hyvä kauhuleffa ja todella onnistunut jatko-osa, jota voin hyvillä mielin suositella porukoille. Ihan kasin tai ysin arvoinen kuva se oli.

Yksi kysymys vain: kuka piru ripustaa sellaisen maalauksen seinälle?

blumhouse.com

Aaanyway.

Olen vähän laiminlyönyt blogia, sillä minulla on tyyliin viisi kirja-arvioita + pari haastetta rästissä. Mitä ihmettä minä olen oikeasti tehnyt kun mitään saanut aikaan... Ei kun hups, Supernatural. Sitten opiskelut taas alkoivat ja olen vihdoin alkanut saada kunnolla selkoa kursseista ja sivuaineista... Otan tälle vuodelle kaksi uutta sivuainetta ja yritän navigoida tieni läpi kaikkien päällekkäisyyksien. Miksi kaikki luennot on aina ma-ke klo 10-14 ja sitten torstai ja perjantai ovat käytännössä ihan tyhjillään???

Eilen oli jääkiekon World Cupin Suomi-Ruotsi-esiottelu ja wooooo Suomi voitti 3-2! Vähän nihkeästi lähti peli liikkeelle, mutta sehän oli toisaalta ihan odotettavissa Suomelta. Odotan kyllä mielenkiinnolla, miten nämä kisat sujuvat. 19.9. maanantaina minun pitää herätä kolmelta aamuyöllä katsomaan Suomi-North America U23 peliä, mutta onneksi muut pelit alkavat kymmeneltä illalla.

Elokuun luetut:

x Jenny Han: P.S. I Still Love You (To All the Boys I've Loved Before, #2) (bloggaus tulossa)

x Julie Murphy: Dumplin (bloggaus tulossa)

x Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää (Me Before You, #1) (bloggaus tulossa)

x Douglas Preston & Lincoln Child: Veljensä vartija (Pendergast, #6) (bloggaus tulossa)

x Sarah J. Maas: Heir of Fire (Throne of Glass, #3) (bloggaus tulossa)

5 kirjaa / 2340 sivua

Ja näin. Pitää yrittää saada nyt nämä rästipostaukset postattua ja saada blogi taas ajan hermolle.

Kuis teillä muilla sujuu? Miten syksy on lähtenyt liikkeelle? :)