lauantai 4. helmikuuta 2017

The Diviners - Libba Bray

Nimi: The Diviners
Trilogia/sarja: The Diviners, #1
Kirjailija: Libba Bray
Kustantaja: Harper Teen
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 578 englanninkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Do you believe there are ghosts and demons and Diviners among us?
      Evie O'Neill has been exiled from her boring old hometown and shipped off to the bustling streets of New York City--and she is pos-i-tute-ly ecstatic. It's 1926, and New York is filled with speakeasies, Ziegfeld girls, and rakish pickpockets. The only catch is that she has to live with her uncle Will and his unhealthy obsession with the occult.
      Evie worries he'll discover her darkest secret: a supernatural power that has only brought her trouble so far. But when the police find a murdered girl branded with a cryptic symbol and Will is called to the scene, Evie realizes her gift could help catch a serial killer.
      As Evie jumps headlong into a dance with a murderer, other stories unfurl in the city that never sleeps. And unknown to all, something dark and evil has awakened....

Ajatukseni: The Diviners oli viimeinen vuonna 2016 lukemani kirja ja päättikin vuoden hyvällä nuotilla. Libba Bray nyt vain yksinkertaisesti osaa.

Eletään vuotta 1926 sekä kieltolain aikaa ja Evie O'Neillin vanhemmat päättävät lähettää tyttärensä New Yorkiin enonsa Willin luokse rangaistuksena liian villeistä syntymäpäiväjuhlista ja aiheuttamastaan seurapiirikohusta. Evie muuttaa asumaan enonsa omistamaan folklorea, okkultismia ja yliluonnollisuuksia käsittelevään museoon ja elämä hymyilee leveästi; New Yorkin tarjoamat loputtomat juhlat, tanssiesitykset, muoti sekä värikäs katukuva lupailevat silkkaa pintaliitoista unelmaa. Mutta sitten löytyy raa'asti murhatun naisen ruumis ja murhapaikalle jätettyjä omituisia merkkejä ja viesti. Will kutsutaan asiantuntijana poliisin avuksi selvittelemään tapausta ja Evie lähtee tutkimuksiin mukaan vakuuttaessaan enonsa pystyvänsä olemaan avuksi salaisella kyvyllään. Kun totuus murhien takana alkaa valjeta, joutuvat Evie, Will sekä museon kaksi muuta työntekijää kilpailemaan ajan kanssa pysäyttääkseen murhaajan, joka lupaa tuoda kauhua ja tuhoa maan päälle.

Libba Brayn Gemma Doyle -trilogia oli todellakin mieleeni ja Rebel Angels on edelleen yksi kaikkien aikojen suosikkijatko-osistani. Tuo 1890-luvulle sijoittuva trilogia oli lähes tyylipuhdas suoritus ajanjaksoon sopivan kirjoitusasun puolesta. Sama pätee tähän kirjaan. Libba Bray yksinkertaisesti osaa. Hän osaa sovittaa kirjoituksensa luontevasti ajanjaksoon, saaden sen kuulostamaan uskottavalta ja tunnelmalliselta.

Pidin ihan älyttömästi siitä, miten Bray käyttää amerikkalaista folklorea rakentavana elementtinä tälle tarinalle (folkin sivuaineopiskelija ilmoittautuu!). Folklore ja okkultismi ovat minusta todella kiehtovia ja olen aina ihan täpinöissäni löytäessäni kirjan, joka käsittelee näitä aiheita. Bray on tehnyt erittäin kunnioitettavaa työtä onnistuessaan nivomaan näin salaperäisen mysteerin verkon tarinansa ympärille.

Evie on hyvin kevytmielinen, mutta teräväsanainen ja nokkela päähenkilö. Hän ajautuu useampaan otteeseen ongelmiin villin luonteensa ja juomisensa kanssa, välillä vetäen mukaan parhaan ystävänsä Mabelinkin. Hän käy usein sanaharkkaa Sam Lloydin, charmikkaan, hänet ryöstäneen, museossa työskentelevän pojan kanssa sekä piikittelee enonsa palkkalistoilla olevaa hiljaista, pidättäytyvää Jerichoa.

Kauhu, murhamysteeri, yliluonnolliset tapahtumat, 1920-luvun flapper-tanssijat, jazz, kieltolaki sekä salakapakkailu yhdistyvät tässä humoristisessa, värikkäässä ja karmivassa yliluonnollisessa draamassa. Jos jatko-osa, Lair of Dreams, on yhtään tämän osan tasoinen, uskon pitäväni siitä todella paljon. Toivottavasti ei petä!

Kirjalla on kyllä sitä pituutta lähes 600 sivullaan, mutta kunhan vauhtiin pääsee on teosta vaikea laskea käsistä. Juoni etenee sopivan nopeasti, heittäen sekaan myös kevyempää huumoria, kevyempää draamaa sekä vilkasta 20-lukua, joten tylsistyminen ei ole ongelmana. Uskallan suositella tätä teosta kaikille niille, jotka ovat yhtään kiinnostuneita murhamysteeristä yliluonnollisilla piirteillä höystettynä.

Lukunäyte: Museum of the Creepy Crawlies, sivut 34-35
Where to, Miss?” the cabbie asked, flipping his meter on.
      ”The Museum of American Folklore, Superstition, and the Occult, please.”
      ”Oh. The Museum of the Creepy Crawlies.” The cabbie chuckled. ”Good thing you're goin' to see it while you can.”
      ”What do you mean?”
      ”They say the place is in arrears on its taxes. The city's had its sights set on that spot for years. They want to put some apartment building there.”
      ”Oh, dear.” Evie examined the photograph her mother had given her. It was a picture of Uncle Will – tall, lanky, hair-haired – tanding in front of the museum, a grand Victorian mansion complete with turrets and stained-glass windows and bordered by a wrought-iron fence.
      ”Can't happen soon enough, if you ask me. That place makes people uncomfortable – all thse crazy objects s'posed to be fulla hocus-pocus.”
      Objects. Magic. Evie drummed her fingers against the door.

The Diviners –sarja
The Diviners (2012)
Lair of Dreams (2015)
3. osa (2017)
4. osa

2 kommenttia:

  1. Voi että, tää kirja vaikutta tosi mielenkiintoiselta! Mä oon jotenkin ihan rakastunut ainakin tv-sarjoissa murhamysteereihin, 1920-luku vaikuttaa mielenkiintoiselta (en ole vielä kirjoissa siihen oikein tutustunut) ja vielä päälle okkultismia ja muuta. Täytyy laittaa lukulistalle ehdottomasti. Libba Braysta oon joskus aiemminkin kyllä kuullut, sillä tais olla yks suomennettu teos jos en nyt ihan väärin muista, mutta tätä sarjaa en oo aiemmin bongannut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä, kannattaa ehdottomasti! Brayltä on suomennettu Gemma Doyle -trilogian ensimmäinen osa, Kauhun ja kauneuden valtakunta (A Great and Terrible Beauty), mutta muut osat valitettavasti jätettiin kääntämättä :\ Suosittelen tuotakin trilogiaa kovasti, sillä edelleen sen toinen osa, Rebel Angels, on yksi lempijatko-osiani varmaan ikinä :)

      Poista

Jaa mietteesi!