Nimi: White Cat
Trilogia/sarja: Curse Workers, #1
Kirjailija: Holly Black
Kustantaja: Margaret K. McElderry
Julkaisuvuosi: 2010
Sivuja: 323 englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★☆☆
Tähdet: ★★★☆☆
37. A book with a color in the title
Juonikuvaus: Cassel comes from a shady, magical family of con artists and grifters. He doesn't fit in at home or at school, so he's used to feeling like an outsider. He's also used to feeling guilty; he killed his best friend, Lila, years ago.
Juonikuvaus: Cassel comes from a shady, magical family of con artists and grifters. He doesn't fit in at home or at school, so he's used to feeling like an outsider. He's also used to feeling guilty; he killed his best friend, Lila, years ago.
But when Cassel begins to have strange dreams about a white cat, and people around him are losing their memories, he starts to wonder what really happened to Lila. In his search for answers, he discovers a wicked plot for power that seems certain to succeed. But Cassel has other ideas and a plan to con the conmen.
Ajatukseni: White Cat oli ensimmäinen Holly Black -kokeiluni ja vaikka en ihan täysin ihastunutkaan tähän kirjaan, voin todeta kuitenkin olevani tyytyväinen. Kokemus oli keskinkertainen, mutta paljon huonomminkin olisi voinut mennä.
Cassel Sharpe havahtuu yhtäkkiä hereille sisäoppilaitoksensa katolta ilman mitään muistikuvia siitä, kuinka on sinne joutunut. Hänen luullaan yrittäneen itsemurhaa, joten koulu erottaa hänet väliaikaisesti selvittääkseen ongelmansa. Cassel huomaa, että jokin on todella hullusti: unenomaiset muistot valkoisesta, puhuvasta kissasta vainoavat häntä ja hän alkaa epäillä joutuneensa kirouksen kohteeksi. Cassel päättää alkaa selvittää, onko hänen vanhemmilla veljillään näppinsä jollain tavalla pelissä hänen katoavien muistojensa ja sekaisen olotilansa kanssa, mutta hänen ympärilleen punottu juoni tulee olemaan paljon pahempi kuin hän olisi voinut edes kuvitella. On aika ottaa kohtalo omiin käsiin eikä Cassel aio enää joutua pelinappulaksi tuohon mielipuoliseen peliin, jota jopa hänelle läheisimmät ihmiset pelaavat.
Minulla kesti pieni ikuisuus lukea tämä läpi. Ei siksi, että kirja olisi ollut huono tai vastaavaa, vaan lähinnä siksi että minulla oli vaikeuksia löytää kunnon kosketuspintaa tarinaan kiinnostuakseni siitä kunnolla. Se on se (surullisen)kuuluisa kemioiden kohtaaminen – tai tässä tapauksessa sen puute – joka tökki kohdallani niin pahasti. Olin jo melkein luovuttavassa kokonaan, kunnes kirjan loppupuolella tuli niin loistava koukku vastaan, että se nappasikin minut sitten täysin mukaansa.
Asetelma oli todella jännä: eletään nykypäivän Yhdysvalloissa, jossa tavalliset ihmiset ja kirouksentekijät elävät rinta rinnan. Kirouksentekijät ovat ihmisiä, jotka kykenevät paljaalla kosketuksella vaikuttamaan ihmisiin jollaisen tavalla, kuten esimerkiksi viemään heiltä muistoja ja korvaamaan uusilla, muuttamaan heidän ulkomuotoaan tai vaikuttamaan heidän mielialoihinsa. Kirouksentekijöitä pelätään ja vihataan, sillä viidellä vanhimmalla suvulla on edelleen paljon vaikutusvaltaa, kuinka asioita hoidetaan maassa. Heitä yritetään kuitenkin aktiivisesti rajoittaa lakialoitteilla ja -pykälillä, mikä aiheuttaa kovaa kitkaa ihmisten ja kirouksentekijöiden välille.
Maailma oli todella piristävä ja erottui aikaisemmin lukemistani urbaanifantasioista. Tässä ei ollut sitä tyypillistä fantasiaelementtien tai taikuuden salaamista normaalilta maailmalta, vaan kaikki on kaikkien tiedossa. Minusta oli mukava tutustua maailmaan, sillä se ei vyörynytkään salaisuudesta yhtäkkiseen tietouteen päähenkilölle ja sitä kautta myös lukijalle (kuten esim. Luukaupungissa, mikä teki maailmasta mielestäni hieman raskaan kun informaatiota alettiin kaataa kymmenen litran kauhalla lukijan niskaan). White Catin osalta maailmaan liukuminen on näin pehmeämpää, mistä minä pidin.
Cassel Sharpe oli ihan jees päähenkilö, vaikka en nyt mitenkään erityisesti häneen tykästynytkään. Hänen koko perheensä toimii enemmän tai vähemmän lain väärällä puolella: hänen äitinsä vaikuttaa ihmisten tunteisiin huijatakseen heiltä rahaa, hänen isoisänsä oli tunnetun Zacharov-suvun tappava kirouksentekijä ja hänen veljensä tuntuvat seuraavan tuolla polulla. Cassel itse myöntää olevansa huijari, pyörittää vedonlyöntirinkiä koulussaan eikä näytä todellista itseään kenellekään, ei edes tyttöystävälleen.
Oli vallan mukava lukea tarinaa vaihteeksi miespuolisen hahmon silmin, sillä hän oli paljon tasaisempi kertoja niin monen naispuolisen YA-päähenkilön jälkeen. Vähemmän tunneskaalalla seilaamista ja vähemmän rasittavaa draamaa. Ei siis tietenkään millään pahalla näitä sankarittaria kohtaan... mutta on se ihan oikeasti välillä mukava olla tasaisemman, vaikkakaan ei välttämättä ihan luotettavan hahmon pään sisällä.
Hyvistä puolista huolimatta en vain onnistunut täysin pitämään tästä kirjasta. Jokin vain jäi mättämään enkä ole edes varma mikä, sillä mitään varsinaista vikaa ei kirjassa ollut. Kun ei kemiat kohtaa niin ei kohtaa. Lukeminen raahasi todella paljon, kunnes vastaan tuli todella mielenkiintonen ja hieno koukku. Se pelasti lukukokemukseni syöksymästä loputtomaan kadotukseen ja sen ansiosta olen nyt innoissani jatko-osista.
Holly Black on kirjailija, jonka suunnilleen kaikki tuntevat. Hänen teoksistaan on suomennettu ainakin Spiderwickin kronikat (joista on tehty ainakin yksi elokuva). Minulla löytyy toinenkin Holly Blackin e-kirja, The Coldest Girl in Coldtown, jonka lukeminen kiinnostaa nyt vain entistä enemmän.
White Cat oli ihan mielenkiintoinen kirja, vaikka minulla vähän tökkikin. Onneksi tosiaankin tuli se koukku, sillä muuten olisi flopannut lukukokemukseni todella surullisesti. Kyllä sanoisin, että tämä kannattaa lukea. Tämä oli viihdyttävä ja hieman erilaisempi urbaanifantasia, mikä on aina plussaa.
Lukunäyte: Chapter One
Ajatukseni: White Cat oli ensimmäinen Holly Black -kokeiluni ja vaikka en ihan täysin ihastunutkaan tähän kirjaan, voin todeta kuitenkin olevani tyytyväinen. Kokemus oli keskinkertainen, mutta paljon huonomminkin olisi voinut mennä.
Cassel Sharpe havahtuu yhtäkkiä hereille sisäoppilaitoksensa katolta ilman mitään muistikuvia siitä, kuinka on sinne joutunut. Hänen luullaan yrittäneen itsemurhaa, joten koulu erottaa hänet väliaikaisesti selvittääkseen ongelmansa. Cassel huomaa, että jokin on todella hullusti: unenomaiset muistot valkoisesta, puhuvasta kissasta vainoavat häntä ja hän alkaa epäillä joutuneensa kirouksen kohteeksi. Cassel päättää alkaa selvittää, onko hänen vanhemmilla veljillään näppinsä jollain tavalla pelissä hänen katoavien muistojensa ja sekaisen olotilansa kanssa, mutta hänen ympärilleen punottu juoni tulee olemaan paljon pahempi kuin hän olisi voinut edes kuvitella. On aika ottaa kohtalo omiin käsiin eikä Cassel aio enää joutua pelinappulaksi tuohon mielipuoliseen peliin, jota jopa hänelle läheisimmät ihmiset pelaavat.
Minulla kesti pieni ikuisuus lukea tämä läpi. Ei siksi, että kirja olisi ollut huono tai vastaavaa, vaan lähinnä siksi että minulla oli vaikeuksia löytää kunnon kosketuspintaa tarinaan kiinnostuakseni siitä kunnolla. Se on se (surullisen)kuuluisa kemioiden kohtaaminen – tai tässä tapauksessa sen puute – joka tökki kohdallani niin pahasti. Olin jo melkein luovuttavassa kokonaan, kunnes kirjan loppupuolella tuli niin loistava koukku vastaan, että se nappasikin minut sitten täysin mukaansa.
Asetelma oli todella jännä: eletään nykypäivän Yhdysvalloissa, jossa tavalliset ihmiset ja kirouksentekijät elävät rinta rinnan. Kirouksentekijät ovat ihmisiä, jotka kykenevät paljaalla kosketuksella vaikuttamaan ihmisiin jollaisen tavalla, kuten esimerkiksi viemään heiltä muistoja ja korvaamaan uusilla, muuttamaan heidän ulkomuotoaan tai vaikuttamaan heidän mielialoihinsa. Kirouksentekijöitä pelätään ja vihataan, sillä viidellä vanhimmalla suvulla on edelleen paljon vaikutusvaltaa, kuinka asioita hoidetaan maassa. Heitä yritetään kuitenkin aktiivisesti rajoittaa lakialoitteilla ja -pykälillä, mikä aiheuttaa kovaa kitkaa ihmisten ja kirouksentekijöiden välille.
Maailma oli todella piristävä ja erottui aikaisemmin lukemistani urbaanifantasioista. Tässä ei ollut sitä tyypillistä fantasiaelementtien tai taikuuden salaamista normaalilta maailmalta, vaan kaikki on kaikkien tiedossa. Minusta oli mukava tutustua maailmaan, sillä se ei vyörynytkään salaisuudesta yhtäkkiseen tietouteen päähenkilölle ja sitä kautta myös lukijalle (kuten esim. Luukaupungissa, mikä teki maailmasta mielestäni hieman raskaan kun informaatiota alettiin kaataa kymmenen litran kauhalla lukijan niskaan). White Catin osalta maailmaan liukuminen on näin pehmeämpää, mistä minä pidin.
Cassel Sharpe oli ihan jees päähenkilö, vaikka en nyt mitenkään erityisesti häneen tykästynytkään. Hänen koko perheensä toimii enemmän tai vähemmän lain väärällä puolella: hänen äitinsä vaikuttaa ihmisten tunteisiin huijatakseen heiltä rahaa, hänen isoisänsä oli tunnetun Zacharov-suvun tappava kirouksentekijä ja hänen veljensä tuntuvat seuraavan tuolla polulla. Cassel itse myöntää olevansa huijari, pyörittää vedonlyöntirinkiä koulussaan eikä näytä todellista itseään kenellekään, ei edes tyttöystävälleen.
Oli vallan mukava lukea tarinaa vaihteeksi miespuolisen hahmon silmin, sillä hän oli paljon tasaisempi kertoja niin monen naispuolisen YA-päähenkilön jälkeen. Vähemmän tunneskaalalla seilaamista ja vähemmän rasittavaa draamaa. Ei siis tietenkään millään pahalla näitä sankarittaria kohtaan... mutta on se ihan oikeasti välillä mukava olla tasaisemman, vaikkakaan ei välttämättä ihan luotettavan hahmon pään sisällä.
Hyvistä puolista huolimatta en vain onnistunut täysin pitämään tästä kirjasta. Jokin vain jäi mättämään enkä ole edes varma mikä, sillä mitään varsinaista vikaa ei kirjassa ollut. Kun ei kemiat kohtaa niin ei kohtaa. Lukeminen raahasi todella paljon, kunnes vastaan tuli todella mielenkiintonen ja hieno koukku. Se pelasti lukukokemukseni syöksymästä loputtomaan kadotukseen ja sen ansiosta olen nyt innoissani jatko-osista.
Holly Black on kirjailija, jonka suunnilleen kaikki tuntevat. Hänen teoksistaan on suomennettu ainakin Spiderwickin kronikat (joista on tehty ainakin yksi elokuva). Minulla löytyy toinenkin Holly Blackin e-kirja, The Coldest Girl in Coldtown, jonka lukeminen kiinnostaa nyt vain entistä enemmän.
White Cat oli ihan mielenkiintoinen kirja, vaikka minulla vähän tökkikin. Onneksi tosiaankin tuli se koukku, sillä muuten olisi flopannut lukukokemukseni todella surullisesti. Kyllä sanoisin, että tämä kannattaa lukea. Tämä oli viihdyttävä ja hieman erilaisempi urbaanifantasia, mikä on aina plussaa.
Lukunäyte: Chapter One
I wake up barefoot, standing on cold slate tiles. Looking dizzily down. I suck in a breath of icy air.
Above me are stars. Below me, the bronze statue of Colonel Wallingford makes me realize I'm seeing the quad from the peak of Smythe Hall, my dorm.
I have no memory of climbing the stairs up to the roof. I don't even know how to get where I am, which is a problem since I'm going to have to get down, ideally in a way that doesn't involve dying.
Teetering, I will myself to be as still as possible. Not to inhale too sharply. To grip the slate with my toes.
The night is quiet, the kind of hushed middle-of-the-night quiet that makes every suffle or nervous panting breath echo. When the black outlines of trees overhead rustle, I jerk in surprise. My foot slides on someting slick. Moss.
I try to steady myself, but my legs go out from under me.
Curse Workers –trilogia
Curse Workers –trilogia
White Cat (2010)
Red Glove (2011)
Black Heart (2012)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa mietteesi!