Nimi: Opposition
Trilogia/sarja: Lux, #5
Kirjailija: Jennifer L. Armentrout
Kustantaja: Hodder & Stoughton
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 456 + 179 sivun Shadows-prequel englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★☆
7. A book with nonhuman characters
Juonikuvaus: From Jennifer L. Armentrout, author of the Covenant series, comes the stunning, hotly-anticipated climax to the New York Times bestselling Lux series.
In this stunning series climax, Daemon and Katy join forces with an unlikely enemy to ensure the survival of not only their love for each other, but the future of all mankind. Opposition will bring forth a new dawn to the Lux universe, where man must stand with alien to survive, and the future, no matter the outcome, will never be the same.
Ajatukseni: Puolisen vuotta sitten päätin lukea kirjan, joka ei ollut aikaisemmin herättänyt minussa mitään mielenkiintoa. Olin täysin vakuuttunut, että tulisin inhoamaan kirjaa mikäli edes aloittaisin. Kannetkin ovat niin pahannäköisiä...
Obsidian tuli kuitenkin vastaan ilmaiseksi Google Playn valikoimissa ja jonkin tajunnan sumentumisen hetkellä aloitin lukemaan sitä, ja kuinka kävikään: kirjahan oli aivan pirun viihdyttävä ja yllättävän koukuttava. En suhtautunut lukemaani todellakaan vakavasti, sillä kirja henki niin voimakasta Twilight-ivaa että sekös oli ratkiriemukasta.
Koukutuin kuitenkin tähän sarjaan niin pahasti, että luin ensimmäiset kolme osaa viikossa. Olin aidosti yllättynyt, kuinka minulla kävikään tämän sarjan kanssa. Sen sijaan, että olisin inhonnut lukemaani, minä viihdyinkin niin hyvin ja pidin näistä kirjoista, vikoineen ja kaikkineen. Harvemmin minulla käy näin päin!
Jätä seuraava kappale lukematta, mikäli et ole edellisiä osia lukenut!
Jätä seuraava kappale lukematta, mikäli et ole edellisiä osia lukenut!
Luxenit ovat saapuneet maapallolle ja ovat aloittaneet valloituksen. Kaupunkeja on tuhottu, ihmisiä tapettu ja alienit ovat asuttaneet tärkeiden johtohenkilöiden ruumiita aloittaakseen suunnitelmansa maanvalloitukseen. Luxenin saapumisen hetkellä Daemon, Dee ja Dawson joutuivat saapuneiden tovereidensa imuun ja ovat olleet kadoksissa useamman päivän, Katyn, Archerin, Lucin ja Bethin jääden odottamaan heitä. Kun Katy ja Archer lähtevät ulos hakemaan tärkeitä tarvikkeita, joutuvat he kamppailun keskelle ja Katy joutuu todella miettimään, taisteleeko hän Daemonin kanssa eri puolilla tuossa lajien lopullisessa selviytymiskamppailussa.
Nyt on turvallista jatkaa!
Kävipä vähän hassusti tämän kanssa. Olin noin 65% kohdalla tätä lukemassa, suuri taistelukohtaus oli juuri ottanut osansa ja minä ajattelin, että oliko tuo äskeinen sittenkin vain joku kyläkahakka ja jotain vielä suurempaa tulisi tapahtumaan. Yli 30% kirjasta oli vielä jäljellä. Odotin jännityksen ja malttamattoman odotuksen sekaisin tuntein, mitä vielä tulisi tapahtumaan, klikkasin seuraavan sivun auki ja mitä näenkään?
Epilogue
Epilogue
MITÄ?! Tuijotin hämmentyneenä tuota sivua. Olinko todellakin lukenut tämän loppuun tajuamatta sitä lainkaan? Vai oliko tämä tiedosto pakattu jotenkin oudosti ja epilogi heittäytynyt kirjassa täysin väärään kohtaan? Selasin epilogin ja huomaan, että viimeiset ~30% kirjasta on Shadows-prequel, eli sarjan esiosa joka kertoo Dawsonin ja Bethin tarinan.
En ollut ollenkaan valmistautunut näin äkilliseen loppuun. Kun sanon äkillinen, tarkoitan kirjaimellisesti kirjan loppuneen ennen kuin tajusinkaan. Tuntuu kuin tiiliseinään olisin kävellyt. Tai kävellyt jyrkänteeltä. Ikinä ennen sarjan loppu ei ole tullut näin puun takaa ja onnistunut yllättämään minua niin perusteellisesti. Jestas, jouduin asennoitumaan tähän kirjaan täysin uudelleen ja arvioimaan tunnetilaani tuon lopun perusteella, mitä sitten sain. Jep, olen tyytyväinen Oppositioniin ja kuinka se päätti tämän sarjan. Se oli riittävän rankka, katkeransuloinen ja surullinen palvelemaan tätä koko sarjaa kunnialla.
Toimintaa ja muuta ryminää ei tästä puuttunut. Olin huolissani, olisiko Armentroutista tekemään todella rankkoja ratkaisuja ja olisiko tämä osa ylipäätään riittävän eeppinen päättämään tapahtumia, jotka näin suuressa mittakaavassa (alieni-invaasio) ottavat osansa. Mutta minusta Armentrout onnistui hyvin. Sakkia kuoli oikealla ja vasemmalla, kaupunkeja meni palasiksi eikä tässä päitä kenelläkään silitelty.
Kun miettii, mitä kaikkea hahmot ja aivan erityisesti Katy ovat käyneet läpi, huomaa miten pitkän matkan he ovat kulkeneet. Katy on saanut kyllä todellakin monen litran kauhalla iloja ja suruja niskaansa ja muutaman kohtaukset todella olivat vaikeita lukea. Edelleenkään en Daemonista välttämättä oikein pidä, mutta on hän ihan jees hahmo, joka myös osaltaan on kasvanut ja muuttunut näiden kirjojen myötä todella paljon. Olen varma, että hardcore-Daemon-fanit saivat hänen hahmostaan paljon enemmän irti mitä minä, mutta hei, ainakaan tyyppi ei enää herättänyt minussa halua lyödä häntä jollain kovalla jonnekin todella herkkään paikkaan.
Kenties ainoa huono puoli tässä kirjassa oli se, että ensimmäinen puolikas oli vähän hitaammanpuoleinen ja minulla jumitti siinä vaiheessa. Ei tylsä, mutta hidas ja täynnä Daemonin ja Katyn romanttisia hetkiä, joten niiden lukeminen oli minulle hieman tylsistyttävää. Lisäksi minua edelleen pistää silmään kaikki ne viittaukset populaarikulttuuriin, sillä jotenkin ne minusta tuntuvat niin... teennäisiltä. En osaa sanoa miksi, mutta minussa herää sellainen väen väkisin väännetyn huumorin tunne niistä viittauksista.
Opposition oli hyvä sarjan päätösosa. Se oli riittävän rankka ja armoton, mutta samaan aikaan paljon draamaa ja romanssia sisältävä kirja. Minä viihdyin hyvin ja koen, että Lux-sarja on saanut kiitettävän päätöksen.
Jep, edelleen sanon, ettei tämä sarja mistään vakavimmasta päästä ole eikä tätä kannata todellakaan lukea odottaen jotain maailmanmullistusta. Huumorilla vain!
Minulta löytyy tällä hetkellä muutama muukin (krhm, neljätoista) Jennifer L. Armentroutin e-kirjaa ja olen täysin varma, että tulen nekin lukemaan. Pidän hänen kirjoitus- ja kerrontatyylistään ja jos voin samalla tavalla hänen muitakin kirjojaan lukea, tiedän tulevani viihtymään niiden parissa.
Lukunäyte: Chapter 2, Katy
I saw him.
And he saw me.
He stood at the end of the aisle in his true form, shining as bright as a diamond. He didn’t look any different than the rest of the Luxen, but every ounce of my being knew it was him. The very cells that made me who I was snapped alive and cried out for him. He still was the most beautiful thing I’d ever seen. Tall and shining like a thousand suns, edges shimmering a faint red.
I took a step forward at the same moment he did, and I reached out to him the way we could, because when he had healed me all that time ago, he’d connected us together. Forever.
Daemon? I called out to him through the connection.
He disappeared from in front of me, moving too fast for even me to track.
”Kat!” Archer yelled. At the same time, I swore I heard my name echoing in my head in a deeper, smoother voice that caused my belly to flip and the strings attached to my heart to pull taut.
Warmth traveled across my back and I turned, coming face-to-face with dazzling emerald-colored eyes; skin that seemed to always be tan, no matter the time of year; broad, sweeping cheekbones; and unruly black hair that brushed equally dark eyebrows. Full lips tipped up at the corners tightly.
It wasn’t Daemon.
Täytyypä ottaa sama asenne mukaan ja unohtaa ne ilmiselvät yhtäläisyydet kun jatkan tämän sarjan parissa sitten joskus ja kun ensimmäisen osan oma ja hieman turhauttavampi lukukokemukseni ei estä minua :D Se ei ehkä tule olemaan helppoa, mutta minäkin pidän todella paljon Armentroutin kirjoitustyylistä ja se jos mikään saa minut pysymään mukana kirjailijan teoksien parissa.
VastaaPoistaTällä hetkellä keskityn Covenant -sarjaan ja silmäilen muitakin yksittäisiä tuotoksia. Oletko vielä iskenyt silmäsi johonkin tiettyyn kirjailijan sarjaan/teokseen? Minua kiinnostaa paljon Unchained -niminen teos (ei kuitenkaan kannen perusteella..) :D
Tämä sarja toimii kyllä kunhan ottaa vain niin huumorilla mitä pystyy :D Toisaalta Onyx oli minusta kyllä todella hyvä kirja ja viihdyin sen parissa todella hyvin jo pelkästään juonen puolesta. Twilightmaisuus on lähinnä vain ensimmäisen osan taakkana ja aika hyvin sarja jatkaa omille urilleen jatkojen puolesta. Toivottavasti luet Onyxinkin, koska olisi kiva päästä vertailemaan mielipiteitä siitä osasta :D
PoistaMietin, että alkaisinko tuota Covenant-sarjaa tässä seuraavaksi lukea, sillä jokunen viikko sitten tuli koko sarja ladattua alennuksesta parilla dollarilla per kirja, mutta hieman hirvittää se Vampire Academy -vertaus... vaikka tämän sarjan kohdalla twilightmaisuus oli suhteellisen helppo ottaa huumorilla, en välttämättä tiedä osaanko ottaa huumorilla toista kopiomaista sarjaa. Toisaalta minulta löytyy muun muassa myös White Hot Kiss ja sen jatko-osa, mutta kirjan nimi on niin eäh yök etten vielä pysty siihen tarttumaan vakavissani :D
Jennifer L. Armentroutia kyllä käy sääliksi, sillä hänen kirjoillaan (Covenantia lukuun ottamatta) on niin pahannäköiset kannet. Eräänä iltana mietin kyllä tuota Unchainedia, mutta kansi vain käännytti pois. Mutta luulen, että senkin tulen vielä joskus Armentrout-kokoelmaani lisäämään :D
Minun oli helpompi pitää Covenantista, koska en ole Vampire Academya lukenut, mutta kyllä se ajatus välillä kummitteli mielessä. Ensimmäinen osa (Half-Blood) ei ollut ihan niin mullistava ja kliseitäkin ilmaantui, mutta viihdyin kirjan parissa muuten hyvin :)
PoistaJa White Hot Kiss.. joo olen irvistellyt tälle kirjalle ja koko sarjakin epäilyttää heti niiden lällyjen nimien ja kansien perusteella :D En ymmärrä mikä niissä muka viehättää.. eikä Armentroutin kansissa ole mitään erikoista, ne ovat kaikki samanlaisia (mies ja nainen kiinni toisissaan ja/tai mies ilman paitaa), että naurattaa :D Tosin väreillä ja poseerauksilla on leikitty.. Makunsa kullakin. Ihmetyttää silti.
Vampire Academy (ensimmäinen kirja) oli minulle melko keskinkertainen lukukokemus, joten ihan mielenkiinnolla odotan tuota Half-Bloodin lukemista. Luulen, että alan lukea sitä sarjaa aika pian sillä Armentroutin kirjat ovat vain niin armottoman viihdyttäviä :D
PoistaJoo ei ihan ensimmäisenä houkuttele tuo White Hot Kiss ja ylipäätään sen hankin vain koska se oli tarjouksessa tyyliin kolmella eurolla. Mutta jo nuo kirjojen nimet on niin korneja ja puhumattakaan edes kansista! Siinä on syy miksi en tyyliin ikinä lue new adult -kirjoja: kannet, joissa on jotain seksin kuivaharjoittelua tai imuuttelua kuvituksena. Ne on niin persoonattomia enkä voisi edes kuvitella hankkivani niitä kirjoja omaan hyllyyni... Minusta kansiin pitäisi panostaa enemmän (kuten useimpiin YA-kansiin), sillä ne ovat kiistattomasti niitä, jotka hyvin pitkälle vetävät lukijoita ensimmäisenä puoleensa. Luulen, että jos Armentrout ei olisi nimenä niin kuuluisa, hänen kirjansa jäisivät kaupan hyllylle.