Edelleen Alice - Lisa Genova

Nimi: Edelleen Alice

Alkuteos: Still Alice

Kirjailija: Lisa Genova

Kääntäjä: Leena Tamminen

Julkaisuvuosi: 2007 (suomeksi 2010, WSOY/Bon)

Sivuja: 325 suomenkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

44. A book that was originally written in a different language

Takakannesta: Minulla on ikävä itseäni.

      Alice Howland on viisikymppinen älykäs ja viehättävä nainen, jolla on kelpo aviomies ja kolme aikuista lasta. Hän on urallaan menestynyt ja saavutuksistaan ylpeä. Hän on hajamielinen aivan kuten muutkin, kunnes unohduksia eivät enää selitä stressi, kiire eivätkä vaihdevuodet.

      Edelleen Alice on syväsukellus alzheimerintaudista kärsivän ihmisen mieleen, silmät avaava kertoms taudista, jossa yhteydet katkeavat eivätkä paikat ja ajat, sanat ja kasvot enää löydä toisiaan. Alicen kokemuksista muodostuu vaikuttava tutkielma identiteetistä, rakkaudesta ja merkityksellisen elämän ehdoista. Vaikka ulkopuolisen silmin Alice näyttää kadottavan otteen elämään, hän itse kokee pitävänsä siitä päivä päivältä tiukemmin kiinni.

Ajatukseni: Viimeinen rästissä ollut arvioni viimeisten parin viikon jäljiltä. Olen ehtinyt lukemaan aika paljon, mutta muun kiireen vuoksi en kirjoittamaan kirjasta läheskään heti. Nyt olen vihdoinkin tilanteen tasalla.

Notko, se lukeva peikko -blogin Notkopeikko ehdotti minulle kimppalukua tästä kirjasta, joten käykää lukemassa hänenkin mietteensä!

Alice Howland on viisikymppinen Harvardin psykologian professori, hyvin menestynyt, älykäs ja määrätietoinen nainen, joka alkaa huomata asioiden lipsuvan muististaan ja saattavansa eksyä yhtäkkiä täysin tutulla paikalla. Pian hän ei voi enää laittaa unohduksia vaihdevuosien tai stressin piikkiin, joten hän hakeutuu lääkärin puheille ja saa lopulta musertavan diagnoosin: hänellä on varhaisessa vaiheessa puhjennut alzheimerintauti. Alice joutuu nyt jatkuvasti etenevän sairautensa vuoksi luopumaan itselleen niin tärkeistä asioista ja edes yrittää jatkaa elämää perheensä tuella mahdollisimman normaalisti.

Edelleen Alice nousi heti tutkaani kun näin elokuvan trailerin. Tarina vaikutti kiinnostavalta, koskettavalta ja tosimaailmalliselta, ja aina silloin tällöin minulla tekee mieli lukea juuri jotain tällaista. Olin myös kiinnostunut tästä kirjasta, koska se käsittelee niin läheisesti alzheimerintautia enkä ole ennen lukenut muistisairautta näin läheisesti käsittelevää kirjaa. Edelleen Alice oli myös ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.

Alicen lipsuminen tiheneviin muistikatkoksiin ja vaikeuksiin pitää mielensä kirkkaana oli musertavaa luettavaa. Kun Alice saa ensimmäiseksi diagnoosinsa ja hän miettii, mitä kaikkea tuleekaan menettämään sairauden edetessä, alkaa hä samalla miettimään, kuinka paljon hän joutuu menettämään ennen kuin menettää minuutensa. Hänellä on huipputyö, jossa häntä arvostetaan ja joka on muodostanut yli kaksikymmentä vuotta niin suuren osan hänen elämästään, mutta josta hän lopulta joutuu luopumaan. Hän miettii, muistaako vuoden päästä enää lastensa nimiä tai tunnistaako edes heitä. Hän miettii, menettääkö lopulta kaiken mitä on aina rakastanut, mutta myös itsensä... vain koska ei muista.

Auts, tämän lukeminen pisti kyllä sydämen vihlomaan. Tämä on niin epätoivoinen ja surullinen ja musertava kuvaus naisesta, jolla olisi vielä niin paljon elämää ja työuraa edessään, mutta jolta tuo kaikki otetaan pois niin huonon tuurin vuoksi saada niskaansa perinnöllinen sairaus. Ajatus omalle kohdalle tällaisen sairauksen kolahtamisesta on todella jäätävä ja pelottava.

Lisa Genova kirjoitti tämän kirjan hyvin mielenkiintoisella ja erittäin onnistuneella tavalla. Tarina kerrotaan kolmannessa persoonassa, mutta kuitenkin Alicen näkökulmasta, ja aluksi kirjan kieli on Alicen vielä ollessa suhteellisen täysissä muistin voimissä värikästä, monipuolista ja älykästä, mutta mitä pidemmälle sairaus etenee, sitä yksinkertaisemmiksi lauseet muodostuvat, sanasto supistuu ja Alice alkaa toistaa itseään. Loppua kohden Alicen mieli muuttuu niin yksinkertaiseksi, ettei hän enää havannoi ympäristöään ja hän elää enää vain pienessä kuplassa, jonka pystyy enää käsittämään. Tällainen kerrontatyyli oli omiaan lisäämään tunnelmaa Alicen luisusta aina pahempaa muistityhjiöön.

Kun aloitin lukemisen, olin hieman huolissani pystyisinkö syventymään tähän kirjaan ihan niin hyvin Alicen ollessa hahmona hyvin kaukainen itseeni verrattuna. Mietin, pystyisinkö 21-vuotiaana terveenä ihmisenalkuna tuntemaan minkäänlaista yhteyttä 50-vuotiaaseen Harvardin psykologian professoriin ja muistisairautta sairastavaan Aliceen, mutta onneksi tämä ei ollut ongelma. Onnistuin täysin sitomaan tunteeni tähän kirjaan.

Edelleen Alice on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, jota suosittelen kovasti kaikille. Elokuva kiinnostaa myös todella paljon ja kun Julianne Moore voitti Alice Howlandin roolistaan vieläpä parhaan naispääosan Oscarin, ei sitä leffaa voi jättää näkemättä.

Lukunäyte: Joulukuu 2003, sivut 70-71

”Mistä tämä kaikki sinun mielestäsi johtuu? Onko tämä vain normaalia unohtelua?”

      ”Ei se taida olla, mutta sitä täytyy tutkia tarkemmin.”

      Alice katsoi häntä suoraan silmiin. Eräs hänen työtoverinsa oli kerran sanonut, että jos toista katsoo silmiin pitempään kuin kuusi sekuntia muualle vilkuilematta tai silmiä, räpäyttämättä, sekä seksin että murjan himo paljastuu. Hän oli suoralta kädeltä hylännyt ajatuksen, mutta se oli kiehtonut häntä sen verran että hän oli kokeillut sitä erinäisiin ystäviin ja tuntemattomiin. Hänen yllätyksekseen Johnia lukuun ottamatta toinen oli aina katsonut muualle ennen kuin kuusi sekuntia oli kulunut.

      Tohtori Davis painoi katseensa pöytään neljän sekunnin jälkeen. Voi tietysti väittää ettei hän halunnut tappaa Alicea eikä repiä häneltä vaatteita päältä, mutta Alice pelkäsi että se tarkoitti enemmän. Häntä ronkittaisiin ja tutkittaisiin, kuvattaisiin ja testattaisiin, mutta hän arveli ettei Davisin olisi tarvinnut tutkia enempää. Hän oli kertonut tohtorille tarinansa, eikä hän muistanut John Blackin osoitetta. Davis tiesi jo tarkalleen mikä häntä vaivasi.