Fight Club - Chuck Palahniuk

Nimi: Fight Club

Alkuteos: Fight Club

Kirjailija: Chuck Palahniuk

Kääntäjä: Henrik Laine

Julkaisuvuosi: 1996 (suomeksi 2006, Like)

Sivuja: 233 suomenkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★☆ 

Takakannesta: Fight Clubin päähenkilö on unettomuudesta kärsivä nuori mies, joka on turhautunut toimistotyöhön, pinnallisiin ihmissuhteisiinsa ja markkinayhteiskunnan valmiiksi pakattuihin nautintoihin. Iltansa hän viettää syöpäpotilaiden tukiryhmissä, koska vain kuolevien keskellä hän muistaa olevansa elossa.

      Kuin tilauksesta hänen elämäänsä ilmestyy karismaattinen urbaanisissi Tyler Durden, joka on kävelevä keskisormennäyttö koko kulutuskulttuurille. Durden alkaa järjestää baarien kellareissa salaisia tappeluklubeja, joissa virkamiehet, tarjoilijat ja tietokonemyyjät hakkaavat toisiaan henkensä kaupalla.

      Durdenin johdatuksella miehet alkavat toteuttaa mitä mutkikkaimpia operaatioita normiyhteiskunnan suistamiseksi raiteiltaan. Romaanin vauhti kiihtyy samaa tahtia kuin Durdenin anarkistinen amokjuoksu, ja ovelat käänteet harhauttavat terävimmänkin lukijan teoksen edetessä kohti apokalyptistä loppuaan.

Ajatukseni: Fight Club oli... hämmentävä. Vähintääkin. Luin tämän kirjan jo pari viikkoa sitten loppuun, mutta olen lykännyt tämän tekstin kirjoittamista tähän asti. En nimittäin ollenkaan tiedä, mitä minun pitäisi tarkalleen ottaen sanoa. Fight Club oli todella hämmentävä lukukokemus.

Kirjan kertoja on unettomuudesta kärsivä, elämäänsä ja työhönsä kyllästynyt mies, joka käy iltaisin erilaisten sairauksien tukiryhmissä hakemassa lohtua ja apua, vaikka sairas ei olekaan. Hänen elämänsä muuttuu täysin kun hän tapaa Tyler Durdenin, omantienkulkijan ja nihilistin, joka haluaa kapinoida yhteiskuntaa vastaan omalla tavallaan. Tyler ja kertoja laittavat pystyyn tappeluklubeja, joiden tarkoituksena on saada elämiinsä kyllästyneet ihmiset purkamaan suuttumustaan yhteiskuntaa vastaan vastustajaansa ja oppimaan siten taas tuntemaan elämän olevan jonkin arvoista.

Päädyin lopulta lainaamaan tämän kirjan, koska kirjastossa joku random jätkä lykkäsi tämän käteeni ja kehoitti lukemaan. Saamme siis kiittää tästä lukukokemuksestani tuota tuntematonta tyyppiä. Kiitos hänelle. 

Fight Clubilla on jo klassikon asema ja elokuvallakin on kultin maine. Tyyliin kaikki ja heidän isoäitinsä tietävät tämän tarinan joko kirjan lukeneena tai elokuvan katsoneena (tai molemmat) ja minulla oli vähän orpo olo kun edelleenkään en ollut tarinaa kummassakaan muodossa kokenut. Nyt olen kuitenkin kirjan lukenut ja elokuvan katsonut ja olen toki muutamaa kokemusta rikkaampi, mutta en välttämättä edelleenkään pysty täysin sisäistämään tätä tarinaa. Fight Club on nimittäin mitä puhtaimmin sydämin sanottuna hämmentävä.

Hahmot olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Tyler Durdenin oli hahmo, jonka luominen on kyllä vaatinut rohkeutta kirjailijalta. Hänen asenteensa ja ajatusmaailmansa oli melkoista luettavaa ja välillä se oli jättää minut täysin sivurajalle seisomaan. Tyler oli nihilisti, joka heiluttelee keskisormea kulutusyhteiskunnalle ja päättää pistää sen uuteen uskoon omalla tavallaan.

Vasta jossain kirjan loppupuolella tajusin, etten ollenkaan tiennyt, kuka kertoja itse asiassa on. Emme saa tietää edes hänen nimeään. Kertojan identiteetin paljastamatta jättäminen oli mielestäni itse asiassa varsin nerokas ratkaisu Palahniukilta, sillä se heijastaa täydellisesti sitä turtunutta, elämänilon menettänyttä ja omanitsensä kadottamista, mitä kertojakin kokee.

Fight Club on epäilemättä Kirja isolla alkukirjaimella, mutta se on myös kirja, joka saattaa seilata ymmärryksen ohi todella helposti. Minä pidin tästä kovasti, mutta välillä minua niin ärsytti kun en meinannut hiffata, että mitä hittoa oli meneillään (esim. Marlan äidin saippuaepisode wtf????). Kirjan loppu oli muuten melkoisen vaikuttava, don't you think?

Kannattaa kyllä tämä kirja lukea, mikäli et vielä ole lukenut. Kyllä se on sen arvoista, kaikesta väkivallasta, raakuudesta ja omituisuudesta huolimatta. 

Lukunäyte: Luku 3, sivu 25

Heräät Air Harborin kansainvälisellä lentokentällä.

      Jokaisen nousun ja laskun aikana, koneen kallistuessa liikaa, rukoilin että kone syöksyisi maahan.

      Hetki jona olemme vaarassa kuolla avuttomina, runkoon pakattuina ihmissavukkeina paransi unettomuuteni narkolepsiaksi.

      Näin minä tapasin Tyler Durdenin.

      Heräät O'Haressa.

      Heräät LaGuardiassa.

      Heräät Loganissa.

      Tyler työskenteli elokuvateatterin osa-aikaisena koneenkäyttäjänä. Hänen luonteelleen ei sopinut muu kuin yötyö. Jos koneenkäyttäjä sairastui, liitosta soitettiin Tylerille.

      Jotkut ovat yöihmisiä. Toiset päiväihmisiä. Minä pystyn työskentelemään ainoastaan päiväsaikaan.

      Heräät Dullesissa.