Origin - Jennifer L. Armentrout

Nimi: Origin

Trilogia/sarja: Lux, #4

Kirjailija: Jennifer L. Armentrout

Kustantaja: Entangled Teen

Julkaisuvuosi: 2013

Sivuja: 418 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä 
Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Daemon will do anything to get Katy back.
      After the successful but disastrous raid on Mount Weather, he’s facing the impossible. Katy is gone. Taken. Everything becomes about finding her. Taking out anyone who stands in his way? Done. Burning down the whole world to save her? Gladly. Exposing his alien race to the world? With pleasure.
      All Katy can do is survive.
      Surrounded by enemies, the only way she can come out of this is to adapt. After all, there are sides of Daedalus that don’t seem entirely crazy, but the group’s goals are frightening and the truths they speak even more disturbing. Who are the real bad guys? Daedalus? Mankind? Or the Luxen?

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 3.5 tähteä.

Taukoni tämän sarjan parissa venähtikin vähän pidemmäksi, mutta oli silti ehdottoman positiivista huomata miten nopeasti tarina nappasi mukaansa. Jälleen kerran kirja vaatimalla vaati tulla mahdollisimman nopeasti luetuksi ja kyllähän sitä viihtyi taas tämän parissa todella hyvin.

Koska kyseessä on sarjan neljäs osa, kehoitan jättämään seuraavan kappaleen lukematta mikäli et ole sarjaa vielä lukenut!

Katy on jäänyt Daedaluksen vangiksi Mt. Weatheriin, josta hänet kuskataan hallituksen salaiseen tutkimuslaitokseen, joka ironisesti sijaitsee kuuluisalla Area 51:ssä. Laitoksessa hänet pakotetaan Daedaluksen armottomiin ja kaiken inhimillisyyden riisuviin kokeisiin, joissa testataan hänen alienimutaationsa tasoa, fyysistä voimaa ja henkistä kestävyyttä, jotka alkavat hitaasti murtaa Katyn taistelutahtoa. Samaan aikaan Daemon on flippaamassa eikä hän halua mitään niin paljon kuin pelastaa Katyn kohtalolta, jota Dawson ja Beth joutuivat myös kokemaan. Daemon päättää tehdä Daedaluksen kanssa sopimuksen, joka saattaa joutua lopulta koitua kaikkien hänelle rakkaiden kohtaloksi.

Nyt on turvallista jatkaa!

Aivan aluksi... Taisin valittaa, että aikaisemmilla osilla on rumat kannet, mutta nyt perun puheeni. Nimittäin tämän kirjan kansi on niin järkyttävän ruma, että edelliset osat näyttävät mestariteoksilta tämän rinnalla. Tässä ei ole edes yritetty. Kukaan kirjailija ei ansaitse noin rumaa kantta kirjalleen. Kansitaiteen suunnittelija ansaitsisi saada potkut...

Minä pidin tästä kirjasta. Olen edelleen todella yllättynyt, että olen alkanut lukemaan tätä sarjaa ja että minä ihan aidosti pidän tästä ja viihdyn tämän parissa. Hämmästyttävää, todellakin. Mutta aina silloin tällöin on todella mukava huomata, että vaikka onkin varma ettei tule pitämään jostain kirjasta, se saattaakin olla todella positiivinen yllätys. Minulla käy usein päin vastoin, tyyliin odotan pitäväni jostain kirjasta ja se floppaakin täysin, joten tämä sarja on todellinen harvinaisuus minun kohdallani.

Minulla on hieman ristiriitainen olo tämän osan suhteen. Kyllä, tämä oli hyvä ja viihdyin todella hyvin, kyllä, tässä esiteltiin muutama uusi ja mielenkiintoinen hahmo ja kyllä, tässä oli melkoinen cliffhanger lopussa ja joka maalaa todella uhkaavaa kuvaa viimeistä osaa varten. Mutta mutta... en silti ollut ihan niin häikäistynyt, mitä olisin voinut olla. Jokin tässä osassa mätti. Minua vaivasi miten paljon tietyt kohtaukset ja juonikuviot muistuttivat Roswellia (joka on edelleen yksi lempisarjoistani) enkä osannut täysillä nauttia lukemastani.

Loppua kohden koko homma muuttuu niin massiiviseksi, että minua hieman epäilyttää, onnistuuko Armentrout kantamaan tarinaa viimeisessä osassa uskottavalla tavalla loppuun. Tämä on hyvin yleinen huolenaiheeni viimeisten osien suhteen. Edellisissä osissa on jännitys tiivistynyt ja tarina vaatii upeaa, massiivista loppuhuipennusta, mutta onnistuuko viimeinen osa täyttämään ne odotukset? Olipa kyse sitten alieni-invaasiosta, zombiapokalypsistä, vallankaappauksesta dystopisessa yhteiskunnassa tai hyvän ja pahan välisestä eeppisestä viimeisestä kamppailusta, sen loppuhuipennuksen täytyy olla riittävän vaikuttava päättääkseen sarjan kunnialla loppuun.

Kaksi hyvää esimerkkiä viimeisestä osista ovat kenties Kuoleman varjelukset ja Matkijanärhi. Itse en joutunut pettymään mutta olen kuullut monien sanovan niiden korvenneen ja herättäneen lähinnä ”siinäkö kaikki”-olon. Kuninkaan paluu ja Jedin paluu lienee parhaimmat päätösosat mitä olen ikinä katsonut/lukenut. Sain kaiken mitä ikinä saatoin kuvitella. Olen nyt huolissani tämän sarjan viimeisestä osasta. Minä toivon, etten joudu pettymään, mutta se mahdollisuus on aina olemassa.

Armentrout ottaa riskin esitellessään lukijoille uusia hahmoja sekä täysin uuden sivujuonen, joka on omiaan lisäämään painetta viimeiseen osaan. Pakkohan tuolla juonella on tehdä jotain ja täytyyhän sen rakentavia elementtejä käyttää jollain jännittävällä tavalla tai muuten se kuvio on epäonnistunt. Kirjailijoiden täytyy todella tietää, mitä he tekevät mikäli uusia hahmoja ja merkittäviä juonikuvioita esitellään sarjan toiseksi viimeisessä osassa.

Uusien hahmojen suhteen Armentrout on onnistunut tuomaan jo pisteet kotiin. Pääsemme tutustumaan paremmin edellisissä osissa pikaisesti vierailleisiin hahmoihin ja tutustumme muutamaan täysin uuteen hahmoon, joista Archer oli kaikkein kiinnostavin. Aluksi kammosin kolmiodraamaa niin paljon ja rukoilin, ettei mitään kukkokuninkaiden tunkiolla tepastelua Archerin ja Daemonin välille syntyisi. Luojan kiitos Armentrout tanssahteli tuon sudenkuopan ohi! Minä en ihan oikeasti välitä turhasta romanttisesta draamasta.

Tarina kerrotaan sekä Katyn että Daemonin näkökulmista, sillä he viettävät ison osan kirjaa erossa toisistaan. Katy on jälleen kerran ihan jees hahmo, mutta Daemonista en edelleekään voi sanoa pitäväni. Heidän pehmopornoromanssinsa sitä vastoin on tähän menessä aika lailla jo menettänyt minut. En vain ole kiinnostunut heidän romanssistaan, sillä minusta tuntuu että edelliset osat ovat jo käyneet läpi sen mitä sillä on tarjottavana.

Mutta kokonaisuudessaan Origin oli viihdyttävä, nopeasti luettu kirja, joka lataa kyllä tunnelmaa korkealle viimeistä osaa varten. Luen viimeisenkin osan varmasti pian, koska haluan tietää millaisia ratkaisuja Armentrout tekee ja onnistuuko hän kantamaan tarinan kunnialla loppuun saakka.

Tavallaan suosittelen tätä sarjaa, mutta kannattaa jättää lukiessa aivot narikkaan eikä missään nimessä suhtautua tähän mitenkään vakavasti. Onko tämä sarja hyvä? Määrittele 'hyvä'. Onko tämä viihdyttävä? On! Onko tämä koominen? Jep. Eli... täydellinen huumoripommi iltojen ratoksi.

Lukunäyte: Chapter 2, Daemon

The moment my feet touched the stairs, a shockwave erupted from me, cracking the cement of the steps and rattling the floorboards.

      Blood drained from my brother’s face as he took a step back. A sick sense of satisfaction swelled in me. ”Weren’t expecting me so soon?”

      ”Daemon.” Dawson’s back hit the front door. ”I know you’re pissed.”

      Another burst of energy left me, hitting the ceiling of the roof. Wood cracked. A fissure appeared, splitting down the center. My vision tinted as the Source filled me, turning the world white. ”You have no idea, brother.”

      ”We wanted to keep you safe until we knew what to do – how to get Kat back. That’s all.”

      I took a deep breath as I stepped up to Dawson, going eye to eye with him. ”Did you think that locking me up in the community was the best answer?”

      ”We –”

      ”Did you think you could stop me?” Power shot from me, smacking into the door behind Dawson, blowing it off the hinges and into the house. ”I’ll burn the world down to save her.”

Lux –sarja

    0.5 Shadows (2012)

Obsidian (2011)
    1.5 Oblivion (2015)

Onyx (2012)

Opal (2012)

Origin (2013)

Opposition (2014)