Relax, I'm a Ninja - Natalie Whipple

Nimi: Relax, I'm a Ninja

Trilogia/sarja: Relax, I'm a Ninja, #1

Kirjailija: Natalie Whipple

Kustantaja: Smashwords Edition

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 350 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä 
Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: A Clan of ninjas in San Francisco may sound improbable – but as the son of a ninja master, Tosh Ito knows what lurks in the shadows of his city. Or at least he thought he did.

      When a killer with a poisoned blade starts cutting down teens, Tosh enlists Amy Sato – newest ninja recruit and his best friend’s crush – and sets out to uncover the killer's identity. What they find is ninjutsu more evil than they could have ever imagined.

      As Amy and Tosh grow closer, they discover their connection unleashes a legendary power that could stop the murders. Problem is, that power may be exactly what the killer is looking for, and wielding it could cost them both their souls.

Ajatukseni: Luin tämän kirjan puhtaasti halusta kokea jotain koomisen hauskaa ninjailua, jota jo pelkästään kirjan nimi lupailee. Sainko haluamani? Kyllä, tiettyyn pisteeseen asti.

Toshiro ”Tosh” Ito on päivisin videopelejä, animea ja mangaa harrastava nörtti ja iltaisin karatemestari ja isänsä kouluttama ninja. Ninjan työnkuvaan kuuluu salaisten tehtävien, kuten salakuljetuksia, sabotointia ja soluttautumista maksua vastaan. Eräänä iltana Toshin isä käskee hänet kutsumaan Amy Saton Ito-klaaniin ja ninjutsu-luokkaan. Toshin ja Amyn jakavat nyt yhteisen salaisuuden ja heidän lähenemisensä luo kitkaa Toshin ja hänen parhaan ystävänsä, Amyyn rakastuneen, Eddien välille. Toshille ja Amylle tulee tärkeämpiä huolenaiheita, kun San Franciscon kaduilta alkaa löytyä nuoria puukotettuina ja harvinaisella, ninjapiireissä tunnetulla myrkyllä myrkytettyinä. Epäilykset pimeyden voimien käytöstä alkavat nostaa päätään ja pian alkaa takaa-ajo ninjutsun eri puolten edustajien välillä.

Aluksi viihdyin lukemani parissa todella hyvin, mutta valitettavasti jossain puolivälin tietämillä tarina alkoi olla vähän liian teinidramaa täynnä. 'Silly' on paras sana kuvaamaan millaiseksi draama meni, ja se sai minulle hieman surkuhupaisan olon aikaan. En taaskaan lämmennyt turhalle draamalle, vaan sitä vastoin kaipasin enemmän ninjailua ja toimintaa.

Oli kuitenkin todella piristävää, että joku kirjailija päättää kirjoittaa kirjan ninjoista nykypäivänä japanilaisista sukujuurista tulevilla päähenkilöillä, sillä erilaisuus on aina tervetullutta YA-maailmassa. Minusta hieman tuntui, että Whipple kallistui vähän turhan paljon stereotypioiden puolelle japanilaisuutta käsitellessään (tyyliin Japanilla on tarjottavana lähinnä vain animea, mangaa, karatea, riisiä ja syömäpuikkoja), mutta toisaalta on sekin enemmän mitä näin ensikädeltä osaan sanoa muiden kirjojen käsitelleen.

Paras piirre tässä oli se, ettei tämä kirja liiemmin jäänyt junnaamaan juonensa puolesta liikoja paikoilleen. Aluksi ajattelin saavani puhdasta ninjutsu-komediaa, joten yllätyinkin, että tarina olikin tietyllä tapaa hieman vakavampi. Ruumiita syntyi paljon ja sakkia loukkaantui. En myöskään osannut ollenkaan odottaa niitä pieniä yliluonnollisuuksia, mitä vastaan tuli.

Tiedättekö joskus lukiessa sen tunteen kuin ei lukisi oikeaa kirjaa? Tyyliin kun kyseessä on joku omakustanteinen, Amazonilta parilla dollarilla irtoava ”harrastelijakirja”, joka ei ole läpikäynyt samaa kustannusprosessia mitä esim. kustantamoiden julkaisemat kirjat, aina editoimisprosessia ja oikolukua myöten ja se voi näkyä kirjassa jollain tavalla. Relax, I'm a Ninja herätti minussa tämän viban. Se ei ole aina huono juttu, mutta tämän kohdalla en voinut olla huomaamatta miten hupsulta ja vähän turhalla täytetyltä kirjalta tämä välillä tuntui.

Hahmot olivat yleisesti ottaen ihan jees, vaikka pahiksen osasikin arvata melkoisen nopeasti. Pidin Toshia ja Amya kivoina hahmoina, mutta en mitenkään erityisen mieleenpainuvina tai joukosta erottuvina. Heidän romanssinsa oli aluksi oikein söpöä, mutta sitten tuli draama... turha draama, joka saa minut pyörittelemään päätäni. Ja taidettiin muuten vetäistä uusi ennätys meant-to-be-romansseissa, sekä hyvässä että pahassa.

Mutta juu hei, Relax, I'm a Ninja oli ihan kiva, piristävä ja viihdyttävä ninjailukirja, jonka lukee kyllä nopeasti ja jättää halun tarttua myös jatko-osaan (jolla on aivan yhtä mahtava nimi mitä tälläkin). Kannattaa toki tämä lukea eikä tainnut maksaa kolmea dollaria enempää Amazonilta.

Lukunäyte: Chapter 2

They went on about how lucky I was, but I didn’t catch much as we headed down the street. All I could think about was getting Courtney to tell me what she was up to, at least until Eddie grabbed my arm.

      ”What?” I looked over to find Eddie frozen in fear. Stu had gone pale, his hand over his mouth. I followed their gazes.

In the shadow of an alley, a guy lay unconscious in a pool of blood. It took a second to recognize the face, but the moment I did my jaw dropped.

      It was Todd.

      While Eddie called 911, I checked Todd’s pulse. He was alive, but not for long at this rate. Blood oozed from his side, so I wadded up my coat and pressed it to the wound to stop the flow. Stu ran around the corner, and an awful heaving noise followed.

      The rest of the night was a blur. Hospital. Cops. Questions. I felt horrible for being mad at him for ditching D&D when he was almost dead in an alley like on some crime show. I couldn’t stop thinking about Courtney and the blood on her neck, how her house was right around the corner.

      My gut said she was involved, but I couldn’t reveal her secret without destroying my own.

Relax, I'm a Ninja –sarja

Relax, I'm a Ninja (2014)

Trust Me, I'm a Ninja (2014)