Nimi: Finnikin of the Rock
Trilogia/sarja: Lumatere Chronicles, #1
Kirjailija: Melina Marchetta
Kustantaja: Cadlewick Press
Julkaisuvuosi: 2008
Sivuja: 401 englanninkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Kirjaneidolta lainattu
Tähdet: ★★★★☆
Juonikuvaus: At the age of nine, Finnikin's world is shattered by the five days of the unspeakable: the royal family of Lumatere is brutally murdered, an imposter seizes the throne, and a curse binds all who remain inside the kingdom's walls. Those who escape are left to roam as exiles.
Ten years later, Finnikin and his mentor, Sir Topher, are summoned to meet Evanjalin, a young novice with a startling claim: Balthazar, the heir to the throne of Lumatere and Finnikin's childhood friend, is alive, and she can lead Finnikin to him. Even as he suspects this arrogant young woman, Finnikin also begins to believe that Lumatere might one day be raised.
Ajatukseni: Tämä on niitä hetkiä, joina muistelen kaikkea sitä roskaa mitä olen elmäni aikana lukenut, mutta vasta nyt tähän teokseen olen päässyt.
On kulunut kymmenen vuotta tapahtumista, johon Lumateren pakosalle joutuneet asukkaat viittaavat nimityksellä the five days of unspeakable. Noina viitenä päivänä kymmenen vuotta sitten Lumateren valtakunta joutui verilöylyn uhriksi, kun heidän kuningasperheensä tapettiin, ihmisiä poltettiin rovioilla ja kansalaisia teurastettiin silmittömästi. Mutta nyt Finnikin of the Rock, kuninkaan vartioston kapteenin poika, saapuu luostariin, jossa noviisi nimeltä Evanjalin puhuu asioista, jotka eivät voisi millään pitää paikkansa... vai voisivatko? Onko Balthazar, Lumateren kruununprinssi, todellakin elossa ja valmis ottamaan valtakuntansa takaisin? Sitä Finnikin, Evanjalin ja Sir Topher, Finnikinin isän uskottu ja opettaja, lähtevät selvittämään. He kulkevat valtakuntien halki, etsien ei vain Lumateren kansalaisia mutta myös Balthazaria, joka saattaisi kyetä tuomaan paenneet ihmiset yhteen ja rakentamaan valtakunnan entiseen loistoonsa.
En usko, että olisin pitkiin aikoihin päässyt tähän teokseen ellei Kirjaneito olisi tätä minulle lykännyt. Olen kyllä tiennyt tästä trilogiasta jo pitkään ja mielessä on käynyt ajatus joskus lukemisesta, mutta mielenkiintoni ei koskaan noussut niin korkealle, että olisin aktiivisesti etsinyt näitä kirjoja käsiini. Mutta sitten Kirjaneito antoi tämän minulle luettavaksi samalla kun minä annoin hänelle Ihmeiden kabinetin (mikä yllätys) sekä John Ajvide Lindqvistin Ihmissataman. Nyt totean, että suurkiitokset Kirjaneidolle.
Finnikin of the Rock oli hyvin erilainen kirja, mitä oletin sen olevan. En ole varma, mitä odotin, mutta yllätyin silti kovasti. Kyseessä on kertomus romantaneesta kuningaskunnasta, jonka ihmiset ovat joutuneet pakosalle ja eläneet kymmenen vuotta ilman kotia, juuria tai paikkaa. Minua suretti, hymyilytti, nauratti, suututti... Seilasin koko tunneskaalan lävitse vain neljässäsadassa sivussa. Tuntui hyvälle lukea loistavaa kirjaa.
Fantasian – ja aivan erityisesti korkean fantasia – lukeminen on ihan mahtavaa, sillä pääsemme tutustumaan uusiin maailmoihin, olentoihin, magiaan sekä erilaisiin sääntöihin, jotka noissa maailmoissa vallitsevat. Mutta samaan aikaan fantasian lukeminen voi olla aikaa vievää ja jopa melkoisen uuvuttavaa. Lukijana joudumme opettelemaan kaiken tuon uuden, jonka kirjailija on luonut. Joudumme opettelemaan uuden maailman säännöt, geografian ja sekä vähintäänkin (lähi)historian voidaksemme saada käsityksen tapahtumista. Tämä on syynä sille, miksi luen korkeaa fantasiaa vähemmän kuin haluaisin; en halua pilata lukukokemustani vain siksi, ettei minulle ole antaa kirjalle sitä aikaa ja huomiota, mitä ne vaativat toimiakseen kunnolla.
Mutta Melina Marchetta tekee tästä fantasiamaailmasta helposti lähestyttävän ja kiehtovan. Tämä nainen on velho sanojen kanssa. Hän kirjoittaa tavalla, joka tulee hyvin lähelle lukijaa, joka tuo tapahtumat niin elävästi verkkokalvolle. Hän tekee maailmasta aivan äärimmäisen mielenkiintoisen ja kiinnostavan. Koko kirja... koko tämä kirja joka kantaa nimeä Finnikin of the Rock oli niin oiva kokonaisuus, että ihan kaduttaa etten aikaisemmin tähän ole edennyt.
Hahmot olivat niin napakymppi. Evanjalinista pidin heti alusta alkaen, sillä hänessä oli asennetta ja vaikka metodit olivatkin välillä hyvin radikaalit, toimi hän silti aina oikean asian nimissä. Minua huvitti Finnikinin ja Evanjalinin kädenvääntö ja kuinka Finnikin kerta toisensa jälkeen hermostui Evanjaliniin, sillä se tuntui niin realistiselta. He ärsyttivät toisiaan, mutta tunsivat niin selvää sielujen sympatiaa toisiaan kohtaan. Se oli ihan parhautta.
Ainoa vika tässä oli lopun venyminen. Ennalta-arvattavuus ei haitannut minua, mutta tuo jankkaaminen lopussa meinasi pitkästyttää. Muuten Finnikin of the Rock oli erinomainen lukukokemus.
Lukunäyte: Chapter 1, sivut 12-13
The descent was as nauseating as the climb up, made worse for Finnikin by burden he carried in his heart. Taking this girl halfway actoss the land had not been part of the plan he and Sir Topher had worked out in the early days of winter. The uncertainty of their new path did not sit well with him.
When they reached the base of the cliff, they passed the group of kneeling pilgrims. A hand snaked out to grab the cloth of the novice's cloak.
”Your feet,” Finnikin said, noticing for the first time that she was narefoot. ”We can't afford to be slowed down because you don't have shoes.”
But the girl did not respond and continued walking. It was only when they were a good distance from the cloister that she looked back and he saw the raw emotion of loss on her face. By then the waters reached their knees and Finnikin feared they would not make it to safety without being washed away. Here, the tide was said to return at amazing speed and pilgrims had drowned without any warning. He grabbed her arm and pulled her forward, and suddenly her look of vulnerability disappeared and in its plae was a flash of triumph.
As if somehow the novice Evanjalin had gotten her way.
Lumatere Chronicles –trilogia
Finnikin of the Rock (2008)
Froi of the Exiles (2011)
2.5 Ferragost (2012)
Quintana of Charyn (2012)
3.5 Lady Celie
