Hobitti - J.R.R. Tolkien

Nimi: Hobitti

Alkuteos: The Hobbit

Kirjailija: J.R.R. Tolkien

Kääntäjä: Kersti Juva, Panu Pekkanen

Julkaisuvuosi: 1937 (suomeksi 2012, WSOY)

Sivuja: 328 suomenkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Hobitti eli Sinne ja takaisin on Taru Sormusten herrasta -saagaa edeltävistä tapahtumista kertova itsenäinen tarina. Velho Gandalf valitsee Bilbo Reppulin mukaansa vaaralliselle retkelle, jonka päämääränä on saada takaisin lohikäärmeen kääpiöiltä ammoin varastama aarre. Haasteiden keskellä pienestä mutta sinnikkäästä hobitista kasvaa todellinen sankari. Matkan varrella Bilbo saa käsiinsä myös salaperäisen sormuksen...

Ajatukseni: Aloitin vuoden 2016 ottamalla lukuprojektiksi Taru Sormusten Herrasta –trilogia ja päätän vuoden Hobitilla. Hyvä Tolkien-vuosi minulla ollut.

Repunpään Bilbo Reppuli on rauhaa rakastava hobitti, joka ei kaipaa elämäänsä mitään seikkailuja. Mutta sitten Gandalf-velho ilmestyy hänen ovelleen, joka kehottää häntä liittymään itsenäs ja kolmentoista kääpiön joukkoon seikkailulle. Bilbon osana on varkaan rooli heidän matkatessaan Yksinäiselle vuorelle voittamaan takaisin kääpiöiden menettämä valtakunta Smaug-lohikäärmeeltä.

Minulle Hobitti on ns. ultimaattinen fantasiasatu. Se on täynnä persoonallisia, hassuja hahmoja, nopeasti vaihtuvia tilanteista, paljon värikästä, kuvailevaa kieltä, jännitystä ja huumoria. Juoni on suhteellisen simppeli, joten kärryiltä tuskin helpolla putoaa. Vielä lähes 80 vuoden jälkeen ilmestymisestään Hobitti on edelleen rakastettava satu kaiken ikäisille.

Tolkienin Keski-Maa on värikäs ja täynnä kaikenlaisia olentoja aina hobiteista velhoihin, kääpiöistä haltioihin ja hiisistä lohikäärmeisiin asti. Hobitti on hyvin kevyttä luettavaa isoveljeensä Taru Sormusten Herrasta -trilogiaan nähden ja siksi sopiikin hyvin sellaisille, jotka haluaisivat tutustua Tolkieniin mutta eivät ihan heti ensimmäisenä raaski tuohon tiiliskiveen tarttua.

Kronologisesti onkin ehkä parempi aloittaa Hobitista, sillä se tarjoaa taustoitusta moneen Lotron kohtaan, kuten vaikka Klonkun vihan Reppulia kohtaan, tai kuinka Bilbo sai sormuksen, tai kuka on Thorin Tammikilpi ja miksi hän antoi Bilbolle mithril-paitansa, tai mistä Galdalfin ja Bilbon syvä ystävyys oikein kumpuaa.

Pidän Lotrosta enemmän, mutta Hobitti on silti yksi ehdottomia suosikkejani. Lukekaa tämä!

Elokuvista en tykännyt. Kukaan ei varmasti voi sanoa olevansa yllättynyt, kun kerron rakastavani Jacksonin Lotroja enemmän kuin itse elämää ja että katselukertani ovat laskettavissa kolminumeroisina. Tästä syystä olen niin surullinen, että Hobitit floppasivat. Ne oli hyvin näytelty (Martin Freeman, Ian McKellen ja Richard Armitage), visuaalinen ilme paikoitellen huikea (Smaug!) ja soundtrack erinomainen (The Misty Mountains Cold ja Billy Boyd), mutta tämän pienen kirjan jakaminen kolmeen massiiviseen elokuvaan oli virhe. Hirveästi filleriä, kun juoni ei riittänyt. Ja sitten hahmot... Legolas, why oh why :( kirjoissa Legolas on juuri se hyvä tyyppi, joka on mukava kaikille (myös Gimlille josta ei heti ensialkuun pidäkään), mutta leffoissa hän oli kamala mulkero. Ja sitten romanssi! Miksi?! Minulla oli epämukava ja surullinen olo nähdä, miten Lotrojen taika oli niistä kadoksissa. Hobitti-leffat eivät ole mieleeni enkä koe mitään mielenkiintoa katsoa niitä toistamiseen :\

Goodreadsistä napattu.

Lukunäyte: Ensimmäinen luku, Odottamaton juhla, sivu 10

”Hyvät huomenet!” sanoi Bilbo ja tarkoitti mitä sanoi. Aurinko paistoi ja ruoho oli vihreä. Mutta Gandalf katsoi häneen tuuheiden kulmakarvojen alta jotka olivat niin pitkät että ne ulottuivat hatunlierin yli.

      ”Mitä tarkoitatte?” hän kysyi. ”Toivotatteko minulle hyvää huomenta vai tahdotteko sanoa että huomenet ovat hyvät riippumatta siitä mitä ieltä minä olen, vaiko että teillä on hyvä olo huomenna vai kenties että huomenna sopii olla hyvä?”

      ”Kaikkea samalla kertaa”, sanoi Bilbo. ”Ja kaupan päälle huomen on hyvä piipullisen polttamiseen ulkosalla. Jos teillä on piippu mukana, istukaa ja täyttäkää se massistani! Kiirettä ei ole, meillä on koko päivä edessä!” ja Bilbo istui penkille ovensa viereen, pani sääret ristiin ja puhalsi ilmoille upea harmaan savurekaan joka leijaili ilmaan rikkoutumatta ja purjehti Kukkulan yli.

      ”Oikein soma”, sanoi Galdalf. ”Mutta minulla ei ole aikaa puhaltaa savurenkaita tänä aamuna. Minä etsin jotakuta mukaan seikkailuun jota olen järjestämässä, eikä ketään tahdo löytyä.”