Titaanien kirous - Rick Riordan

Nimi: Titaanien kirous

Alkuteos: The Titan's Curse

Trilogia/sarja: Percy Jackson, #3

Kirjailija: Rick Riordan

Kääntäjä: Ilkka Rekiaro

Julkaisuvuosi: 2007 (suomeksi 2009, Otava)

Sivuja: 312 suomenkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Newyorkilainen koulupoika Percy Jackson saa ystävältään Groverilta hätäpuhelun. Antiikin kammottavin hirviö on herännyt, eikä Grover ole ainoa, joka on vaarassa. Hirviön huhutaan pystyvän tuhoamaan jopa Olympos-vuoren, jumalten asuinsijan.

      Ainoastaan metsästyksen jumalatar Artemis pystyisi jäljittämään hirviön, mutta hän on kadonnut jäljettömiin. Percyllä ja hänen puoliverisillä ystävillään on vain viikko aikaa löytää Artemis, ratkaista hirviön arvoitus ja selvittää, mitä karmea Titaanien kirous tarkoittaa.

Ajatukseni: Ensimmäisen lukukierroksen jälkeen olin vahvasti sitä mieltä, että tämä olisi suosikkini sarjasta. Nyt joudun jakamaan ensimmäisen sijan tämän, neljännen sekä viimeisen osan kanssa.

Percy, Annabeth ja Kultaisen taljan parantama, Zeuksen tytär Thaleia rientävät Groverin avuksi tämän löydettyä potentiaaliset puolijumalasisarukset, Biancan ja Nicon. Seuraa kamppailu hirviöiden kanssa, jonka seurauksena Annabeth katoaa. Metsästyksen jumalatar Artemis päättää lähteä jäljittämään herännyttä hirviötä, joka saattaa koitua Olympoksen jumalten tuhoksi, mutta katoaa itsekin retkelleen. Percy ja kumppanit lähtevät jälleen kerran seikkailuun pelastaakseen Annabethin ja Artemiin, mutta selvittämään myös, millaisia hirveitä voimia Luke ja Kronos ovat keräämässä puolelleen sotaan jumalia vastaan.

Titaanien kirous on aina pysynyt mielessäni äärimmäisen vahvana osana ja tämä uusintaluku todisti sen minulle. Titaanien kirous on jo selkeästi vakavampi, mitä edelliset kaksi osaa, ja se näkyy muutaman hahmon kanssa.

Annabeth on poissa ison osan tästä kirjasta, mikä on meille Percabethin shippaajille luonnollisesti kova pala. Jälleennäkeminen on kuitenkin sitäkin kultaisempi, etenkin kuin pääsemme näkemään, kuinka kova pala Annabethin menettäminen Percylle olisikaan. Mutta tavallaan myös pidin siitä, miten Percy joutui selviämään asioista ilman Annabethiä: se kasvatti häntä ja opetti häntä selviytymään asioista omine neuvoineen, ilman Annabethin viisauksia.

Thaleia on mielenkiintoinen tapaus. Muistan aina pitäneeni häntä Percyn tyttövastikkeena: molemmat osaavat olla aika kuumapäisiä ja johtajamielisiä, mikä synnyttää kahnauksia heidän välilleen. Minä pidän Thaleiasta. Hän ei ehkä ole kaikkein mukavin hahmo, mutta pidän paljon hänen särmikkäästä luonteestaan (kukaties juuri siksi, miten paljon hän minua Percystä muistuttaa).

Tässä osassa tapaamme ensimmäisen kerran sisarukset Bianca ja Nico DiAngelon, joilla on suurempi rooli tarinassa, mitä kukaan saattaisi uskoa. Lisäksi tutustumme metsästyksen jumalattareen Artemikseen sekä hänen metsästäjiinsä. Uusien hahmojen esitteleminen kesken sarjan on aina vaikea tehtävä, mutta mielestäni Riordan osaa tämän homman mestarillisesti. Huolimatta siitä, oletko täysin näiden uusien hahmojen fani, ne ovat selvästi merkittävässä osassa sarjan juonen kannalta ja tekevät työnsä moitteettomasti.

Titaanien kirous on mahtava. Pidin tarinasta, pidin Annabethin perheestä (josta olisin halunnut lukea paljon enemmän) ja koko siitä juonikaaresta, mistä teos nimensä saa. Aivan kuten silloin vuosia sitten, tälläkin kerralla Titaanien kirous loistaa mielessäni erinomaisena osana, joka on aivan kärkikahinoissa sarjan parhaiden osien kanssa.

Percy Jackson –sarja

The Lightning Thief | Salamavaras (2005/2008)

The Sea of Monsters | Hirviöidenmeri (2006/2009)

The Titan's Curse | Titaanien kirous (2007/2009)

The Battle of the Labyrinth | Labyrinttitaistelu (2008/2010)

    4.5 Percy Jackson and the Sword of Hades (2009)

The Last Olympian | Jumalten sota (2009/2012)