Nimi: Hirviöidenmeri
Alkuteos: The Sea of Monsters
Trilogia/sarja: Percy Jackson, #2
Kirjailija: Rick Riordan
Kääntäjä: Ilkka Rekiaro
Julkaisuvuosi: 2006 (suomeksi 2009, Otava)
Sivuja: 284 suomenkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★★★☆
Juonikuvaus: Antiikin hirviöt eivät jätä Percyä rauhaan edes kesäleirillä. Hän ei ole enää varma, onko kunnia vai kirous olla jumalten sukua...
Newyorkilaista Percy Jacksonia pidetään koulussa surkeana oppilaana. Todellisuudessa hän on merenjumala Poseidonin poika. Kun muilla alkaa leppoisa loma, Percy lähtee Puoliveristen kesäleirille.
Leiriä suojeleva Thalian petäjä on myrkytetty. Taikaesine, jonka avulla petäjä pelastuisi, on ollut kadoksissa satoja vuosia, eikä sitä voi löytää ennen kuin on ylittänyt Hirviöidenmeren. Saman meren halki ovat joutuneet purjehtimaan historian sankarit Odysseuksesta alkaen.
Etsintämatka on täynnä vaaroja. Percyn ja hänen ystävänsä Annabethin on pelastettava pahasta pulasta myös satyyri Grover. Samalla paljastuu Percyn perhettä koskeva kammottava salaisuus.
Ajatukseni: Minun täytyi jatkaa seuraavaan osaan heti Salamavarkaan luettuani. Kuten sanoin, näihin koukuttuu niin tajuttoman helposti.
Percy Jackson palaa puoliveristen leirille kaaokseen: hirviöt ovat hyökänneet leirille ja sen suojaus on murtumassa. Kauhukseen Percy saa huomata, että Thaleian, Zeuksen tyttären, petäjä on myrkytetty, ja että ainoa keino pelastaa sekä puu että leiri on etsiä käsiin maailman väkevin parannuskeino, Kultainen talja. Mutta petäjä ei ole ainoa asia, joka saa Percyn huolestuneeksi: hänen paras ystävänsä Grover on kadonnu. Percy, Annabeth ja Percyn velipuoli, kyklooppi Tyson, hiipivät salaa leiristä ja matkaavat Odysseuksen lailla halki Hirviöidenmeren etsimään sekä taljaa että Groveria. Heidän tiellään seisoo kuitenkin takkinsa kääntänyt Luke, joka haluaa taljan itselleen aikomuksenaan herättää sekä sankarien että jumalien pahin vihollinen.
Olen aina mieltänyt tämän osan sarjan heikoimmaksi. En missään nimessä huonoksi, mutta muiden osien rinnalla Hirviöidenmeri on se, joka mielessäni pyörii kaikkein vähiten. Se on kuin Harry Pottereiden Salaisuuksien kammio: sen lukee muiden mukana, mutta siihen tuskin palaa kun haluaa lukea vain yhden osan sarjasta. Näin ainakin minulla.
Vaikkei siis suosikkini sarjassa, Hirviöidenmeri on aivan yhtä taattua laatua kuin muutkin osat. Se on huomattavasi lyhyempi mitä edellinen osa, eli myös hyvin nopealukuinen (luin tämän muutamassa tunnissa lukumaratonin aikana). Toiminta alkaa heti alussa, mikä nappasi minut lukijana saman tien mukaansa.
Percyn ja Annabethin epätodennäköinen ystävyys jatkuu vahvana tässä osassa. Merenjumalan poika ja viisauden jumalattaren tytär löytävät toisistaan lojaalit ystävykset ja kumppanit, jotka voivat luottaa toisiinsa samalla kuin kinastelevat kuin vanhempansa konsanaan. Nämä kaksi ovat yksiä kaikkien aikojen suosikkishippauksiani, sillä perusta sille rakennetaan useamman kirjan aikana, eikä ole siis millään muotoa instalovea.
Siinä missä vuosia sitten Luke ainoastaan otti minua päähän, tällä kertaa olen paljon kiinnostuneempi hänen hahmostaan. Luke ja Percy ovat tietyllä tapaa saman kolikon kääntöpuolet: Luke on negatiivisten tunteiden ajama, kun taas Percy rationaalisen ajattelun ajama. Tämä vastakkaisasettelu näiden hahmojen välillä on todella mielenkiintoinen, etenkin kun mukaan otetaan vielä Annabeth ja hänen historiansa Luken kanssa.
Muistan selkeästi, miten suuri OMG-hetki loppu oli silloin vuosia sitten. Olin kauheissa tuskissa, kun en päässyt kolmannen osan pariin heti, vaan jouduin odottamaan viikonlopun yli. Riordan onnistui kirjoittamaan kirjan loppuun todella onnistuneen koukun. Siinä hän onkin taitava.
Percy Jackson –sarja
The Lightning Thief | Salamavaras (2005/2008)
The Sea of Monsters | Hirviöidenmeri (2006/2009)
The Titan's Curse | Titaanien kirous (2007/2009)
The Battle of the Labyrinth | Labyrinttitaistelu (2008/2010)
4.5 Percy Jackson and the Sword of Hades (2009)
The Last Olympian | Jumalten sota (2009/2012)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa mietteesi!