Nimi: My Sister Rosa
Kirjailija: Justine Larbalestier
Kustantaja: Soho Teen
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 320 englanninkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★★★☆
Juonikuvaus: What if the most terrifying person you know is your ten-year-old sister?
Seventeen-year-old Aussie Che Taylor loves his younger sister, Rosa. But he’s also certain that she’s a psychopath—clinically, threateningly, dangerously. Recently Rosa has been making trouble, hurting things. Che is the only one who knows; he’s the only one his sister trusts. Rosa is smart, talented, pretty, and very good at hiding what she is and the manipulation she’s capable of.
Their parents, whose business takes the family from place to place, brush off the warning signs as Rosa’s “acting out.” Now that they have moved again—from Bangkok to New York City—their new hometown provides far too many opportunities for Rosa to play her increasingly complex and disturbing games. Che’s always been Rosa’s rock, protecting her from the world. Now, the world might need protection from her.
Ajatukseni: Odotin tätä teosta pitkään. Vuoden päivät. My Sister Rosa oli sen arvoista.
Che Taylor vannotti pikkusiskoaan Rosaa, ettei tämä koskaan tappaisi enää mitään – tai ketään sen puoleen. Che nimittäin näkee Rosan enkelimäisen ulkokuoren taakse: hänen pikkusiskonsa on psykopaatti. Che on ottanut tehtäväkseen pitää Rosan kurissa, mutta se on hyvin vaikeaa tämän löytäessä aina porsaanreikiä tekemistään lupauksista. Kun Che perheineen muuttaa New Yorkiin, huomaa hän harmikseen uuden kaupungin ja sen ihmisten tarjoavan Rosalle aivan liian paljon mahdollisuuksia tehdä kammottavia asioita.
Kuulin My Sister Rosasta ensimmäisen kerran Little Book Owlin Catrionan arviosta ja tiesin, että tässä oli teos joka minun täytyi lukea. Kirja julkaistiin Australiassa tammikuussa 2016, mutta Suomeen saatava painos ilmestyi vasta loppuvuodesta. Sain kirjan vihdoin käsiini alkuvuodesta 2017 ja ehdin sitä jokusen kymmentä sivua lukea, kunnes se mainitsemani massiivinen lukujumi iski ja kirja jäi kesken.
Nyt teoksen sitten loppuun lukekeena voin todeta, että olipa kyllä melkoinen tarina. Herätti paljon tunteita ja ajatuksia siitä, miten itse toimisin, jos olisin ollut Che'n kengissä. Kuinka kerrot kenellekään, että enkeliltä näyttävä pikkusiskosi on todellisuudessa psykopaatti? Kuka sitä uskoisi? Kuinka kykenisit vakuuttavaan ketään olevasi tosissasi? Kuinka sellaisen asian otat edes esille?
Minua turhautti Che'n puolesta niin paljon. Kukaan ei usko häntä Rosasta, joten hän on aika lailla lakannut yrittämästä varoittaa ihmisiä. Rosa on hyvin viehättävä ja laskelmoiva kymmenvuotias, joka osaa kietoa aikuiset pikkusormensa ympärille. Hän osaa löytää lupauksista aina jonkin porsaanreiän, kääntää tilanteet omaksi edukseen ja manipuloida ihmiset tekemään mitä haluaa saaden heidät kuitenkin uskomaan, että kyse on heidän omasta tahdostaan. Larbalestier on kirjoittanut Rosan hahmon niin taitavasti ja uskottavasti. Lisäksi hän kuvaa Che'n ahdinkoa ja sisäistä ristiriitaa niin hyvin, etten voinut olla tuntematta myötätuntoa häntä kohtaan.
Tässä kirjassa on sekä paljon puhetta uskonnosta että kiusallista teiniromantiikkaa. En osaa päättää, pidinkö niistä vai en. Toisaalta on positiivista, että Larbalestier pyrki kuvailemaan Che'n elämää myös hänen perheensä ulkopuolelta ja siihen kuuluu teinihormoonien täyteinen romanssi sekä tämän tytön elämään vahvasti kuuluva kristinusko. Mutta toisaalta sitten taas en pahemmin perusta näin voimakkaasta messuamisesta, joten se sai minut pyörittelemään silmiäni.
Tietyllä tapaa minusta tuntui, että Larbalestier heitti liian paljon potentiaalia menemään lopun suhteen. Se tuntui niin hutaistulta, vaikka siinä olisi ollut aivan oivallinen tilaisuus sukeltaa aina vain syvemmälle Che'n sekopäiseen perhedynamiikkaan. Sen sijaan kelkka käännetään heti takaisin teiniromantiikan puoleen. Harmitti, sillä olisin niin paljon mieluummin lukenut enemmän Che'n hyvin oudosta perhedynamiikasta.
My Sister Rosa on aika erikoinen teos. Ei outo, vaan erikoinen. Siinä on jotain hyvin viehättävää, aivan kuten myös todella vieroksuttavaa. Karsastin useita asioita tässä teoksessa, mutta hyvin positiivisella tavalla. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa mietteesi!