Jumalten sota - Rick Riordan

Nimi: Jumalten sota

Alkuteos: The Last Olympian

Trilogia/sarja: Percy Jackson, #5

Kirjailija: Rick Riordan

Kääntäjä: Ilkka Rekiaro

Julkaisuvuosi: 2009 (suomeksi 2012, Otava)

Sivuja: 356 suomenkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Newyorkilainen ongelmanuori Percy Jackson on valmistautunut koko vuoden puoliveristen leirillä sotaan Kronosta vastaan. Titaanien valtias armeijoineen on vahvempi kuin koskaan, ja puoliveristen leiristä Kronoksen joukkoihin siirtyneet luopiot vain vahvistavat sitä. Percyn on pysäytettävä ajan ruhtinas ennen kuin tämä hävittää koko länsimaisen sivistyksen.

      Kun olymposlaisten ja titaanien välinen armoton sota syttyy New York Cityn kaduilla, Percy muistaa vanhan ennustuksen ja alkaa epäillä, että taisteleekin omaa kohtaloaan vastaan.

Ajatukseni: Ja nyt on sitten ohi. Oi voi. Tämä sarja on kultaa.

Sota Kronoksen joukkojen ja Olympoksen jumalten ja heidän jälkeläistensä välillä on vihdoin täällä. Taistelutantereena toimii New York ja maaliviivana on Empire State Buildingin 600. kerroksessa sijaitsena Olympos ja jumalten asuinsija. Jumalat lähtevät sotaan Tyfonia vastaan samaan aikaan kuin puoliveriset puolustavatOlymposta maista käsin. Kronos joukkoineen usuttavat lukemattomia kammottavia antiikin hirviöitä sankarien kimppuun, ja taistelu on verinen, armoton ja kuolettava.

Luin tämän osan alun perin englanniksi. Viimeinen osa ei ollut vielä suomennettu ja olin silloin vuonna 2010 niin hullun kärsimätön, että neljännen osan päätyttyä hyppäsin heti pyörän selkään, ajoin keskustaan Stockmannille ja suureksi – nay, massiiviseksi – huojennuksekseni The Last Olympian löytyi hyllystä. Olin onnesta soikeana. Otin kirjan mukaan mökille ja vietin tunti tolkulla sen parissa. Nauttien. Ja surren.

Jumalten sota on huomattavasti raaempi ja traagisempi, mitä edelliset osat. Se alkaa heti toimintakohtauksella ja hyvin surullisella sellaisella. Siitä lähtien toiminta ei myöskään lakkaa edes siksi aikaa, että ehtisi henkeä vetää. Mikä on tietenkin aivan loistavaa. Sarjan päätösosat ovat aina hyvin haastavia kirjoittaa, sillä siihen pitäisi sitoa koko sarjan ajan juosseet juonet ilman aukkoja. Täydellinen aukottomuus on lähes tulkoon mahdotonta, sillä about aina löytyy aukkoja, kun aletaan oikein tiheäpiikkisellä täikammalla tarinaa läpi käymään.

Mutta Riordan teki hienoa työtä. Pidin tästä paljon enemmän mitä ensimmäisellä lukukerralla, mikä on paljon sanottua se, sillä pidin tästä ihan valtavasti silloin 2010. Kirja oli kuitenkin paljon surullisempi, mitä muistin. Useammin kuin kerran liikutuin syvästi. Riordan kirjoittaa tuon suuren taistelun hyvin uskottavasti, mikä luonnollisesti tarkoittaa paljon tuhoa ja ruumiita molemmin puolin. Minä liputan aina sitä, kun kirjailija uskaltaa uhrata omia hahmojaan. Se tekee tarinasta realistisen.

Ainoa oikea valituksen aiheeni on Rachel Elizabeth Dare ja se, miten Percy ei koskaan kykene sanomaan selkeästi, mitä tästä ajattelee. Dude, come on. Percabeth all the way. Ei se ole nyt niin vaikeaa antaa Rachelille lemput :D

En koskaan muuten lukenut Olympoksen sankarit -sarjaa. Ei mitään käryä miksi. Se vain meni tutkani ohi. Pitänee ottaa se tänä vuonna työn alle.

Percy Jackson –sarja

The Lightning Thief | Salamavaras (2005/2008)

The Sea of Monsters | Hirviöidenmeri (2006/2009)

The Titan's Curse | Titaanien kirous (2007/2009)

The Battle of the Labyrinth | Labyrinttitaistelu (2008/2010)

    4.5 Percy Jackson and the Sword of Hades (2009)

The Last Olympian | Jumalten sota (2009/2012)