Uinuvat jättiläiset - Sylvain Neuvel

Nimi: Uinuvat jättiläiset

Alkuteos: Sleeping Giants

Trilogia/sarja: Themis-kansiot, #1

Kirjailija: Sylvain Neuvel

Kääntäjä: Juha Ahokas

Julkaisuvuosi: 2016 (suomeksi 2017, Like)

Sivuja: 350 omenkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Kun Rose-tyttö pyöräillessään putoaa syvään monttuun, maanpinnan alta paljastuu valtavia, metallisia ruumiinosia. Salainen tutkimusryhmä alkaa koota osia selvittääkseen niiden mysteerin, mutta tutkimukset keskeytyvät. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin tutkijaksi opiskellut Rose kokoaa uuden tiimin ratkaisemaan muinaisten esineiden alkuperän, ja tutkimukset johtavat maapallon ulkopuolelle.

Ajatukseni: Ollaan vasta vuoden alussa, mutta tiedän jo nyt tämän trilogian nousevan koko vuoden suosikkien joukkoon. Avausosa oli vain niin hyvä.

11-vuotias Rose putoaa maanvajoamaan ja kun palolaitos saapuu hänet sieltä ylös nostamaan, tekevät he järisyttävän löydön: Rose istuu valtavan metallisen käden päällä. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin tohtoriksi kouluttautunut Rose palkataa tutkimuus ei vain käden, mutta myös ympäri maailmaa löydettyjen vastaavanlaisten ruumiinosien mysteeriä. Heille selviää, että kyseessä on massiivinen metallinen robotti, joka ei ole voinut olla ihmisten rakentama. Rosen ja hänen tiiminsä tehtävänä on selvittää, kuka robotin rakensi ja ennen kaikkea, mikä on sen käyttötarkoitus.

Uinuvat jättiläiset livahti täysin tutkani ohitse viime vuoden puolella ja vasta nyt vuoden alussa tiedostuin sen olemassaolosta. Luin muutamia kovasti kehuvia arvioita teoksesta ja päätin lisätä sen 18-must-read-teosta vuodelle 2018-listalleni, että varmasti sen sitten myös lukisinkin. Ei mennyt aikaakaan kun kirjan sain käteeni ja aloitin.

Aluksi minulla oli vaikeuksia sopeutua kerrontatyyliin. Henkilökohtaisesti en ole mikään suurin päiväkirjamerkintöjen, kirjeiden, raporttien ja vastaavien kautta kerrotujen tarinoiden ystävä, sillä miellän, että ne eivät anna riittävän kattavaa kuvaa tapahtumista. Kun tämän teoksen aloitin, olin siis hieman pettynyt huomatessani, että koko tarina kerrottiin raporttien ja haastattelujen kautta. Usko meinasikin loppua jo alussa tuohon tyyliin, sillä en meinannut millään saada kiinni hahmojen persoonallisuuksista ja tapahtumista.

Mutta kun kunnolla vauhtiin pääsin, huomasin, että tuo kerrontaratkaisu oli erinomainen. Neuvel on onnistunut vangitsemaan värikkäitä persoonallisuuksia niinkin kapeaan narraatioon kuin haastattelu, mikä oli minulle todella suuri yllätys. Yllätyin, miten paljon opin tuntemaan näitä hahmoja ja kuinka heidän persoonallisuutensa pomppasivat esiin. Kuvailu oli todella eläväistä eikä minulla ollut mitään ongelmia nähdä mielessäni valtaisaa metallista robottia tai sen mysteeriä selvittäviä tieteilijöitä tai sotilaita.

Uinuvat jättiläiset on realistista scifiä. Lukiessani pohdin, että about näin kuvittelisin homman menevän, mikäli jotain tällaista oikeasti tapahtuisi. Pidin kovasti Neuvelin tavasta lähestyä tarinaa ja kuinka hän onnistui tekemään siitä sekä uskottavan menemättä liikaa yliampuvuuden puolelle. Tällaista scifiä minä tykkään lukea!

Kirjan loputtua olin niin vaikuttunut ja fiiliksissä, että varasin jatko-osan, Waking Gods, saman tien kirjastosta. En millään olisi malttanut odottaa maaliskuuhun suomennoksen ilmestystä, vaan minun oli aivan pakko päästä jatkamaan tarinassa heti.

Themis-kansiot –trilogia

Sleeping Giants | Uinuvat jättiläiset (2016/2017)

Waking Gods | Heräilevät jumalat (2017/2018)

Only Human (2018)

All the Missing Girls - Megan Miranda

Nimi: All the Missing Girls

Kirjailija: Megan Miranda

Kustantaja: Simon and Schuster Publishing

Julkaisuvuosi: 2016

Sivuja: 368 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: Like the spellbinding psychological suspense in The Girl on the Train and Luckiest Girl Alive, Megan Miranda’s novel is a nail-biting, breathtaking story about the disappearances of two young women—a decade apart—told in reverse.

      It’s been ten years since Nicolette Farrell left her rural hometown after her best friend, Corinne, disappeared from Cooley Ridge without a trace. Back again to tie up loose ends and care for her ailing father, Nic is soon plunged into a shocking drama that reawakens Corinne’s case and breaks open old wounds long since stitched.

      The decade-old investigation focused on Nic, her brother Daniel, boyfriend Tyler, and Corinne’s boyfriend Jackson. Since then, only Nic has left Cooley Ridge. Daniel and his wife, Laura, are expecting a baby; Jackson works at the town bar; and Tyler is dating Annaleise Carter, Nic’s younger neighbor and the group’s alibi the night Corinne disappeared. Then, within days of Nic’s return, Annaleise goes missing.

      Told backwards—Day 15 to Day 1—from the time Annaleise goes missing, Nic works to unravel the truth about her younger neighbor’s disappearance, revealing shocking truths about her friends, her family, and what really happened to Corinne that night ten years ago.

      Like nothing you’ve ever read before, All the Missing Girls delivers in all the right ways. With twists and turns that lead down dark alleys and dead ends, you may think you’re walking a familiar path, but then Megan Miranda turns it all upside down and inside out and leaves us wondering just how far we would be willing to go to protect those we love.

Ajatukseni: Nyt ottaa koville. All the Missing Girls on tähän asti lukemistani Megan Mirandan kirjoista heikoin. Hurts man.

Nicolette Farrell saa muistisairaalta isältään kirjeen, johon raapustetut sanat palauttavat hänelle mieleen kipeitä muistoja; kymmenen vuotta aikaisemmin Nicoletten paras ystävä Corinne katosi eikä häntä ole sen koommin nähty. Nicolette palaa kotikaupunkiinsa vain ajautuakseen uuden mysteerin pyörteisiin, kun toinen tyttö, Annaleise, katoaa jäljettömiin. Kerrottuna käänteisesti päivästä 15 päivään 1 vihjeet sekä Corinnen että Annaleisen katoamisesta alkavat valjeta, heittäen epäilyttävän varjon jokaisen heidän tunteneen henkilön ylle.

Minua harmittaa niin paljon. Olin innoissani Mirandan aikuisille suunnatun mysteeri-trillerin lukemisesta, mutta jo ennen puoliväliä huomasin, etten nauttinut lukemisesta juurikaan. Juoni eteni paikoitellen tuskastuttavan hitaasti, etenkin kun osasin arvata mysteerin aika nopeasti. Päivän toistivat itseään ja Nicolette muuttui sivu sivulta aina vain epämiellyttävämmäksi kertojaksi.

Olen lukenut kritiikkiä, että tuo käänteinen kerrontatyyli olisi ollut liian hämmentävä ja turhaa kikkailua, ja että kirja olisi ollut parempi ilman sitä. Henkilökohtaisesti olen täysin eri mieltä. Ilman käänteistä kerrontaa All the Missing Girls ei erottuisi muista vastaavanlaisista kadonnut tyttö -trillereistä millään tavalla. Juuri tuo kerrontakikkailu pelasti mysteerin täydelliseltä latistumiselta.

Kaikkein eniten minua harmitti se, että Megan Mirandan kirjoituksesta muuttui se se jokin joka kolahtaa minuun niin lujaa. Kirjoituksesta puuttui se taika, joka rakastutti minut hänen teoksiinsa alun alkaen. Jos All the Missing Girls olisi ollut ensimmäinen lukemani Mirandan teos, olisin todennäköisesti unohtanut kirjailijan saman tien.

All the Missing Girls ei ollut häävi, mutta ei se nyt sentään mikään huonoinkaan ollut. On sitä huonompiakin teoksia tullut luettua. Minulla löytyy omasta hyllystä vielä yksi lukematon Mirandan kirja, mutta nyt täytyy sen aloittamista kyllä lykätä. Olen tällä hetkellä liian harmissani, enkä halua mielialani vaikuttavan sen lukemiseen.

Tiedän, että lähinnä vain valitan tästä eikä kirja sitä kaikkea oikeasti ansaitse. Puran nyt vain lähinnä armotonta pettymystä, ettei luottokirjailijan teos onnistunut voittamaan minua puolelleen. Ei siis kannata ottaa minua liian vakavasti ja hylätä kaikkea uskoa Megan Mirandan teoksia kohtaan.

Beauty Queens - Libba Bray

Nimi: Beauty Queens

Kirjailija: Libba Bray

Kustantaja: Scholastic Press

Julkaisuvuosi: 2011

Sivuja: 405 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: The fifty contestants in the Miss Teen Dream pageant thought this was going to be a fun trip to the beach, where they could parade in their state-appropriate costumes and compete in front of the cameras. But sadly, their airplane had another idea crashing on a desert island and leaving the survivors stranded with little food, little water, and practically no eyeliner.

      What's a beauty queen to do? Continue to practice for the talent portion of the program--or wrestle snakes to the ground? Get a perfect tan--or learn to run wild? And what should happen when the sexy pirates show up?

      Welcome to the heart of non-exfoliated darkness. Your tour guide? None other than Libba Bray, the hilarious, sensational, Printz Award-winning author of A Great and Terrible Beauty and Going Bovine. The result is a novel that will make you laugh, make you think, and make you never see beauty the same way again.

Ajatukseni: Beauty Queens aloitti vuoden 2018 hyvällä nuotilla naurattaen hulvattomuudellaan ja vaikutti satiirillaan.

Näillä tytöillä on monia syitä osallistua Miss Teen Dream –kauneuskilpailuun: yksi osallistui äitinsä painostamana, toinen todistaakseen olevansa transsukupuolisena aivan yhtä paljon nainen kuin muutkin osallistujat, kolmas saadakseen stipendin huippuyliopistoon ja neljäs päättääkseen koko kauneuskilpailuperinteen. Mutta entä kun näiden tyttöjen lentokone joutuu tekemään haaksirikon näennaisesti autiolle saarelle ja he joutuvat selviytymään omine avuineen pelastusta odottaakseen? Ihan kuin se ei olisi ollut jo riittävän haastavaa, tytöt eivät tiedä olevansa pelinappuloita kansainvälisessä poliittisessa salajuonittelussa, jossa heidän henkensä vaakakupissa on valtava määrä rahaa ja valtaa.

Libba Bray on minulle jo varsin tuttu kirjailija; olen ennen tätä teosta lukenut häneltä neljä kirjaa ja pitänyt niistä kaikista joko paljon tai valtavasti (Rebel Angels on edelleen yksi parhaista lukemistani jatko-osista). Myös hänen kirjoituksensa ihastuttaa minua kovasti, sillä se sopii kirjan aikakauteen ja teemoihin niin osuvasti, luoden hyvin autenttisen tunnelman. Luotan siis Brayhin kirjailijana ja uskon hänen kykyynsä toimittaa minulle hyvä tarina.

Beauty Queens on hyvin erilainen muista lukemistani Brayn teoksista. Se on täynnä mustaa huumoria, satiiria ja yhteiskuntakritiikkiä, samoin kuin nokkelaa dialogia, älyttömiä tilanteita ja yllättävänkin syvällistä pohdintaa sukupuolirooleista ja tavastamme lokeroida ihmisiä pelkästä ulkoisesta olomuodosta tekemiemme johtopäätöksien perusteella.

Kuuntelin osan tästä kirjasta äänikirjana, kuten minulla joskus tapana on esim. lenkille lähtiessäni. Äänikirja löytyi ilokseni kirjastosta, joten pääsin jatkamaan sähköisestä muodosta äänikirjaan ulkoillessani ja taas päin vastoin kotiin päästyäni. Voisin melkein sanoa, että tämä tarina kannattaa kokea äänikirjana; lukija teki hienoa työtä niin monen kertojanäänen sekä lukujen sekaan kirjoitettujen muistiinpanojen vangitsemisessa. Lisäksi kirjoituksen satiirinen sävy tuli paremmin esille äänikirjassa, sillä lukijan muutokset äänensävyissä, aksenteissa ja artikuloinnissa korostivat sitä. Jos siis löydät tämän teoksen äänikirjana, ota se kuunteluun, sillä se kannattaa!

Aluksi minun oli vähän vaikea päästä selville hahmoista. Koska kirja kerrotaan niin monen hahmon näkökulmasta, menin sekaisin, kuka nyt oli kukakin ja mitä osavaltiota he kauneuskilpailussa edustivat. Mutta kun heidän nimensä oppi muistamaan ja persoonallisuutensa tunnistamaan, muuttui lukeminen paljon helpommaksi. Annan Braylle kiitosta näin värikkään ja persoonallisen hahmokaartin luonnissa.

Beauty Queens ei välttämättä äkkiseltään vaikuta kovinkaan mielenkiintoiselta, mutta se on silti ehdottomasti lukemisen arvoinen teos! Kirja kannattaa jo heti kättelyssä ottaa huumorilla, sillä kieli poskessa se on kirjoitettu. Suosittelen tätä teosta!

Jumalten sota - Rick Riordan

Nimi: Jumalten sota

Alkuteos: The Last Olympian

Trilogia/sarja: Percy Jackson, #5

Kirjailija: Rick Riordan

Kääntäjä: Ilkka Rekiaro

Julkaisuvuosi: 2009 (suomeksi 2012, Otava)

Sivuja: 356 suomenkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Newyorkilainen ongelmanuori Percy Jackson on valmistautunut koko vuoden puoliveristen leirillä sotaan Kronosta vastaan. Titaanien valtias armeijoineen on vahvempi kuin koskaan, ja puoliveristen leiristä Kronoksen joukkoihin siirtyneet luopiot vain vahvistavat sitä. Percyn on pysäytettävä ajan ruhtinas ennen kuin tämä hävittää koko länsimaisen sivistyksen.

      Kun olymposlaisten ja titaanien välinen armoton sota syttyy New York Cityn kaduilla, Percy muistaa vanhan ennustuksen ja alkaa epäillä, että taisteleekin omaa kohtaloaan vastaan.

Ajatukseni: Ja nyt on sitten ohi. Oi voi. Tämä sarja on kultaa.

Sota Kronoksen joukkojen ja Olympoksen jumalten ja heidän jälkeläistensä välillä on vihdoin täällä. Taistelutantereena toimii New York ja maaliviivana on Empire State Buildingin 600. kerroksessa sijaitsena Olympos ja jumalten asuinsija. Jumalat lähtevät sotaan Tyfonia vastaan samaan aikaan kuin puoliveriset puolustavatOlymposta maista käsin. Kronos joukkoineen usuttavat lukemattomia kammottavia antiikin hirviöitä sankarien kimppuun, ja taistelu on verinen, armoton ja kuolettava.

Luin tämän osan alun perin englanniksi. Viimeinen osa ei ollut vielä suomennettu ja olin silloin vuonna 2010 niin hullun kärsimätön, että neljännen osan päätyttyä hyppäsin heti pyörän selkään, ajoin keskustaan Stockmannille ja suureksi – nay, massiiviseksi – huojennuksekseni The Last Olympian löytyi hyllystä. Olin onnesta soikeana. Otin kirjan mukaan mökille ja vietin tunti tolkulla sen parissa. Nauttien. Ja surren.

Jumalten sota on huomattavasti raaempi ja traagisempi, mitä edelliset osat. Se alkaa heti toimintakohtauksella ja hyvin surullisella sellaisella. Siitä lähtien toiminta ei myöskään lakkaa edes siksi aikaa, että ehtisi henkeä vetää. Mikä on tietenkin aivan loistavaa. Sarjan päätösosat ovat aina hyvin haastavia kirjoittaa, sillä siihen pitäisi sitoa koko sarjan ajan juosseet juonet ilman aukkoja. Täydellinen aukottomuus on lähes tulkoon mahdotonta, sillä about aina löytyy aukkoja, kun aletaan oikein tiheäpiikkisellä täikammalla tarinaa läpi käymään.

Mutta Riordan teki hienoa työtä. Pidin tästä paljon enemmän mitä ensimmäisellä lukukerralla, mikä on paljon sanottua se, sillä pidin tästä ihan valtavasti silloin 2010. Kirja oli kuitenkin paljon surullisempi, mitä muistin. Useammin kuin kerran liikutuin syvästi. Riordan kirjoittaa tuon suuren taistelun hyvin uskottavasti, mikä luonnollisesti tarkoittaa paljon tuhoa ja ruumiita molemmin puolin. Minä liputan aina sitä, kun kirjailija uskaltaa uhrata omia hahmojaan. Se tekee tarinasta realistisen.

Ainoa oikea valituksen aiheeni on Rachel Elizabeth Dare ja se, miten Percy ei koskaan kykene sanomaan selkeästi, mitä tästä ajattelee. Dude, come on. Percabeth all the way. Ei se ole nyt niin vaikeaa antaa Rachelille lemput :D

En koskaan muuten lukenut Olympoksen sankarit -sarjaa. Ei mitään käryä miksi. Se vain meni tutkani ohi. Pitänee ottaa se tänä vuonna työn alle.

Percy Jackson –sarja

The Lightning Thief | Salamavaras (2005/2008)

The Sea of Monsters | Hirviöidenmeri (2006/2009)

The Titan's Curse | Titaanien kirous (2007/2009)

The Battle of the Labyrinth | Labyrinttitaistelu (2008/2010)

    4.5 Percy Jackson and the Sword of Hades (2009)

The Last Olympian | Jumalten sota (2009/2012)

Labyrinttitaistelu - Rick Riordan

Nimi: Labyrinttitaistelu

Alkuteos: The Battle of the Labyrinth

Trilogia/sarja: Percy Jackson, #4

Kirjailija: Rick Riordan

Kääntäjä: Ilkka Rekiaro

Julkaisuvuosi: 2008 (suomeksi 2010, Otava)

Sivuja: 367 suomenkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Kun Percy Jacksonin uuteen kouluun osuu yliluonnollisia kykyjä omaava kuolevainen ja ylipirteiksi cheerleadereiksi tekeytyneitä antiikin hirviöitä, tilanne muuttuu tukalaksi. Percy ei voi muuta kuin jättää taakseen poliisiauton sireenit ja koulun savuavat rauniot.

      Percy ystävineen saa tehtäväkseen etsiä muinaisen Daidaloksen rakennuttamasta, hirviöitä vilisevästä labyrintistä Adrianen langan. Vain sen avulla maanalaisissa sokkeloissa voi kulkea eksymättä ja joutumatta hirviöiden saaliiksi. Aikaa ei ole hukattavana – lanka on löydettävä ennen kuin titaanien valtiaan Kronoksen liittolaiset pääsevät siirtelemään sen avulla maanalaisia armeijoitaan.

Ajatukseni: Loppu kolkuttelee pian ovella. Labyrinttitaistelu nostaa odotukset viimeistä osaa kohti taivaisiin.

Percy on aloittanut jälleen uudessa koulussa eikä vuosi ala hyvin: hänen kimppuunsa käy kaksi cheerleader-hirviötä, joka pakottaa Percyn ottamaan hatkat jättäen jälkeensä kaaoksen. Hups. Percy palaa Annabethin kanssa Puoliveristen leiriin, jossa heille valkenee uusi tehtävä: selvittää Daidaloksen rakennuttaman labyrintin ja estää Luken johtamia Kronoksen joukkoja hyökkäämästä leiriin sitä kautta.

Labyrinttitaistelu oli vuosia säilynyt mielessäni sarjan lempiosanani. Pidin aivan valtavasti labyrinttiosuudesta ja kuinka se haastoi Annabethiä intellektuallisella tasolla. Annabeth on Athenen tyttärenä äärimmäisen älykäs ja nauttii suunnattomasti arkkitehtuurista ja opiskelusta. Hän pyrkii valmistautumaan labyrintin tarjoamaan haasteeseen, mutta joutuukin lopulta huomaamaan sen olevan lähes tulkoon mahdotonta.

Siksipä he joutuvatkin turvautumaan Rachel Elizabeth Daren apuun. Rachel tavattiin ensimmäisen kerran edellisessä osassa ja silloin saamme tietää, että tämä kykenee näkemään sumun lävitse. Rachel on outo hahmo. En osaa sanoa, mitä mieltä hänestä olen. Hän ikään kuin vain... on? En tiedä, minulla ei tälläkään kertaa ole sen suurempaa mielipidettä hänestä.

Titaanien kirouksen jalanjäljissä tämä on jälleen huomattavasti raaempi ja väkivaltaisempi, mitä edelliset osat. Hahmot kasvavat lukijoiden mukana, mikä tarkoittaa myös sitä, että kirjailija alkaa käsitellä teoksessaan kypsempiä aiheita. Tämä sama nähtiin Pottereissa ja se nähdään myös Jacksoneissä.

Labyrinttitaistelussa on paljon hyvää, mutta kaikkein parasta ilman epäilyksen häivääkään on Mrs. O'Leary. Voi. Hyvä. Luoja :DDD Kuka voisi olla pitämättä panssarivaunun kokoisesta karvakasasta, joka kuolaa kuutiollisen päivässä ja leikkiessä raatelee miekkailunukkeja palasiksi???? Mrs. O'Leary on suosikkihahmoni koko sarjasta :')

Percy Jackson –sarja

The Lightning Thief | Salamavaras (2005/2008)

The Sea of Monsters | Hirviöidenmeri (2006/2009)

The Titan's Curse | Titaanien kirous (2007/2009)

The Battle of the Labyrinth | Labyrinttitaistelu (2008/2010)

    4.5 Percy Jackson and the Sword of Hades (2009)

The Last Olympian | Jumalten sota (2009/2012)

Titaanien kirous - Rick Riordan

Nimi: Titaanien kirous

Alkuteos: The Titan's Curse

Trilogia/sarja: Percy Jackson, #3

Kirjailija: Rick Riordan

Kääntäjä: Ilkka Rekiaro

Julkaisuvuosi: 2007 (suomeksi 2009, Otava)

Sivuja: 312 suomenkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Newyorkilainen koulupoika Percy Jackson saa ystävältään Groverilta hätäpuhelun. Antiikin kammottavin hirviö on herännyt, eikä Grover ole ainoa, joka on vaarassa. Hirviön huhutaan pystyvän tuhoamaan jopa Olympos-vuoren, jumalten asuinsijan.

      Ainoastaan metsästyksen jumalatar Artemis pystyisi jäljittämään hirviön, mutta hän on kadonnut jäljettömiin. Percyllä ja hänen puoliverisillä ystävillään on vain viikko aikaa löytää Artemis, ratkaista hirviön arvoitus ja selvittää, mitä karmea Titaanien kirous tarkoittaa.

Ajatukseni: Ensimmäisen lukukierroksen jälkeen olin vahvasti sitä mieltä, että tämä olisi suosikkini sarjasta. Nyt joudun jakamaan ensimmäisen sijan tämän, neljännen sekä viimeisen osan kanssa.

Percy, Annabeth ja Kultaisen taljan parantama, Zeuksen tytär Thaleia rientävät Groverin avuksi tämän löydettyä potentiaaliset puolijumalasisarukset, Biancan ja Nicon. Seuraa kamppailu hirviöiden kanssa, jonka seurauksena Annabeth katoaa. Metsästyksen jumalatar Artemis päättää lähteä jäljittämään herännyttä hirviötä, joka saattaa koitua Olympoksen jumalten tuhoksi, mutta katoaa itsekin retkelleen. Percy ja kumppanit lähtevät jälleen kerran seikkailuun pelastaakseen Annabethin ja Artemiin, mutta selvittämään myös, millaisia hirveitä voimia Luke ja Kronos ovat keräämässä puolelleen sotaan jumalia vastaan.

Titaanien kirous on aina pysynyt mielessäni äärimmäisen vahvana osana ja tämä uusintaluku todisti sen minulle. Titaanien kirous on jo selkeästi vakavampi, mitä edelliset kaksi osaa, ja se näkyy muutaman hahmon kanssa.

Annabeth on poissa ison osan tästä kirjasta, mikä on meille Percabethin shippaajille luonnollisesti kova pala. Jälleennäkeminen on kuitenkin sitäkin kultaisempi, etenkin kuin pääsemme näkemään, kuinka kova pala Annabethin menettäminen Percylle olisikaan. Mutta tavallaan myös pidin siitä, miten Percy joutui selviämään asioista ilman Annabethiä: se kasvatti häntä ja opetti häntä selviytymään asioista omine neuvoineen, ilman Annabethin viisauksia.

Thaleia on mielenkiintoinen tapaus. Muistan aina pitäneeni häntä Percyn tyttövastikkeena: molemmat osaavat olla aika kuumapäisiä ja johtajamielisiä, mikä synnyttää kahnauksia heidän välilleen. Minä pidän Thaleiasta. Hän ei ehkä ole kaikkein mukavin hahmo, mutta pidän paljon hänen särmikkäästä luonteestaan (kukaties juuri siksi, miten paljon hän minua Percystä muistuttaa).

Tässä osassa tapaamme ensimmäisen kerran sisarukset Bianca ja Nico DiAngelon, joilla on suurempi rooli tarinassa, mitä kukaan saattaisi uskoa. Lisäksi tutustumme metsästyksen jumalattareen Artemikseen sekä hänen metsästäjiinsä. Uusien hahmojen esitteleminen kesken sarjan on aina vaikea tehtävä, mutta mielestäni Riordan osaa tämän homman mestarillisesti. Huolimatta siitä, oletko täysin näiden uusien hahmojen fani, ne ovat selvästi merkittävässä osassa sarjan juonen kannalta ja tekevät työnsä moitteettomasti.

Titaanien kirous on mahtava. Pidin tarinasta, pidin Annabethin perheestä (josta olisin halunnut lukea paljon enemmän) ja koko siitä juonikaaresta, mistä teos nimensä saa. Aivan kuten silloin vuosia sitten, tälläkin kerralla Titaanien kirous loistaa mielessäni erinomaisena osana, joka on aivan kärkikahinoissa sarjan parhaiden osien kanssa.

Percy Jackson –sarja

The Lightning Thief | Salamavaras (2005/2008)

The Sea of Monsters | Hirviöidenmeri (2006/2009)

The Titan's Curse | Titaanien kirous (2007/2009)

The Battle of the Labyrinth | Labyrinttitaistelu (2008/2010)

    4.5 Percy Jackson and the Sword of Hades (2009)

The Last Olympian | Jumalten sota (2009/2012)

18 must-read-teosta vuodelle 2018

TBR-pinojen suunnittelu on aina mukavaa puuhaa. Tähän aikaan vuodesta sitä tekee mieli lukea tyyliin kaikkea, ja mihin tahansa teokseen katseeni osuukin, haluaisin aloittaa sen vaikka heti.

Suunnittelin itselleni kahdeksantoista teoksen TBR-pinon vuodelle 2018. Haluan tänä vuonna laajentaa lukemistoani ja tutustua enemmän kauhuun, mysteereihin ja trillereihin, sillä nämä genret ovat alkaneet kiinnostaa minua viime aikoina aivan äärimmäisen paljon. Mielessäni kytee lista kirjailijoita, sekä tuttuja että tuntemattomia, joiden teoksiin haluan tänä vuonna tutustua.

1. Lionel Shriver: We Need to Talk about Kevin
2. Mark Z. Danielewski: House of Leaves
3. David Mitchell: Cloud Atlas
4. Kate Morton: Hylätty puutarha
5. Rosamund Lupton: Hiljaisuuteen hävinneet
6. Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää
7. Stephen King: The Green Mile
8. Stephen King: The Long Walk
9. Stephen King: Uinu, uinu lemmikkini
10. Alice Hoffman: The Museum of Extraordinary Things
11. Richard Flanagan: The Narrow Road to the Deep North
12. Dave Eggers: The Circle
13. Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset (Themis-kansiot, #1)
14. Scott Lynch: The Lies of Locke Lamora (Gentleman Bastard, #1)
15. V.E. Schwab: A Darker Shade of Magic (Shades of Magic, #1)
16. S.J. Kincaid: Insignia (Insignia, #1)
17. Sarah J. Maas: A Court of Thorns and Roses (A Court of Thorns and Roses, #1)
18. Brandon Sanderson: The Final Empire (Mistborn, #1)

Luettu: 0/18

Listassani on mukana sekä kauhua, fantasiaa, historiallista fiktiota, mysteereitä, scifiä että trillereitä. Omasta mielestäni suhteellisen monipuolinen kokoelma. Kirjat eivät ole missään järjestyksessä, vaan listattu sitä mukaan, mitä ne mieleeni tulivat. Suurin osa näistä kirjoista löytyy omasta hyllystäni ja loput sitten noudan joko kirjastosta tai saatan ostaa omaksi. Useampi näistä on myös käännetty suomeksi, joten saattaa vaihdella, millä kielellä teoksen lopulta päädyn lukemaan.

Entuudestaan tuttuja kirjailijoita ovat Rosamund Lupton (Sisar), Stephen King (Carrie ja Se) ja Sarah J. Maas (Throne of Glass -sarja). Kokemukseni näiden kirjailijoiden kanssa ovat olleet joka kerta positiivisia, joten olen aika luottavainen näiden listallani olevien teosten suhteen. Toivottavasti osoittautuvat hyviksi!

David Mitchellin Cloud Atlas eli suomeksi Pilvikartasto on minun Mount Everestini; olen aloittanut sen kahdesti ja molemmilla kerroilla se jäi lopulta kesken. En osaa tarkalleen edes sanoa miksi, sillä kirja ei ollut millään muotoa tylsä tai huono. En ehkä ikään kuin osannut lukea sitä oikein? En tiedä, mutta haluan edelleen sen niin kipeästi lukea. Löysin aivan upean sidotun version tuosta teoksesta, joten minun oli pakko se itselleni hankkia. Tai no "pakko". Paremminkin minä vain halusin sen.

Larbalestierin jäljiltä halusin kovasti lukea lisää lapsipsykopaateista kertovia kirjoja (miten ilahduttava aihe) ja Lionel Shriverin We Need to Talk about Kevin (suom. Poikani Kevin) tuli mieleeni. En ole nähnyt kirjan pohjalta tehtyä leffaakaan, joten hyppään tarinaan sitten täysin puhtaalta pöydältä. Olen vain kuullut, että kyseessä on aika karu tarina.

Mark Z. Danielewskin House of Leaves on aika ajoin noussut esille kaikkien aikojen parhaita kauhukirjoja etsiessäni. Kyseessä on ilmeisesti aika kammottava teos, joka on sekä fyysinen että psykologinen tutkimusmatka todella pimeisiin paikkoihin, kerrottuna useissa eri tasoissa eri kertojien silmin. Aion nyt viimein uskaltautua sen pariin. House of Leaves saattaa olla koko listan odotetuin teos. Toivon totisesti sen olevan hyvä, sillä kaipaan elämääni kauhukirjaa, joka onnistuisi jäädyttämään kaltaiseni kauhugenren suurkuluttajan.

En aio ottaa tästä listasta mitään paineita, sillä siitä huolimatta luen niin kuin mieli tekee. Opiskelut tulevat luonnollisesti ensin, joten luen näitä teoksia niiden ehdoilla. Kuten aikaisemmin mainitsin, kandivuoteni on puolivälissä ja alkaa loppukiri noppien keräyksen osalta. Kun kiire yltyy opinnoissa, jää kaikki muu hyllylle odottamaan parempaa hetkeä.

Oletko lukenut jotain tältä listalta? Mitä aiot tänä vuottaa ottaa työn alle?

Hirviöidenmeri - Rick Riordan

Nimi: Hirviöidenmeri

Alkuteos: The Sea of Monsters

Trilogia/sarja: Percy Jackson, #2

Kirjailija: Rick Riordan

Kääntäjä: Ilkka Rekiaro

Julkaisuvuosi: 2006 (suomeksi 2009, Otava)

Sivuja: 284 suomenkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Antiikin hirviöt eivät jätä Percyä rauhaan edes kesäleirillä. Hän ei ole enää varma, onko kunnia vai kirous olla jumalten sukua...

      Newyorkilaista Percy Jacksonia pidetään koulussa surkeana oppilaana. Todellisuudessa hän on merenjumala Poseidonin poika. Kun muilla alkaa leppoisa loma, Percy lähtee Puoliveristen kesäleirille.

      Leiriä suojeleva Thalian petäjä on myrkytetty. Taikaesine, jonka avulla petäjä pelastuisi, on ollut kadoksissa satoja vuosia, eikä sitä voi löytää ennen kuin on ylittänyt Hirviöidenmeren. Saman meren halki ovat joutuneet purjehtimaan historian sankarit Odysseuksesta alkaen.

      Etsintämatka on täynnä vaaroja. Percyn ja hänen ystävänsä Annabethin on pelastettava pahasta pulasta myös satyyri Grover. Samalla paljastuu Percyn perhettä koskeva kammottava salaisuus.

Ajatukseni: Minun täytyi jatkaa seuraavaan osaan heti Salamavarkaan luettuani. Kuten sanoin, näihin koukuttuu niin tajuttoman helposti.

Percy Jackson palaa puoliveristen leirille kaaokseen: hirviöt ovat hyökänneet leirille ja sen suojaus on murtumassa. Kauhukseen Percy saa huomata, että Thaleian, Zeuksen tyttären, petäjä on myrkytetty, ja että ainoa keino pelastaa sekä puu että leiri on etsiä käsiin maailman väkevin parannuskeino, Kultainen talja. Mutta petäjä ei ole ainoa asia, joka saa Percyn huolestuneeksi: hänen paras ystävänsä Grover on kadonnu. Percy, Annabeth ja Percyn velipuoli, kyklooppi Tyson, hiipivät salaa leiristä ja matkaavat Odysseuksen lailla halki Hirviöidenmeren etsimään sekä taljaa että Groveria. Heidän tiellään seisoo kuitenkin takkinsa kääntänyt Luke, joka haluaa taljan itselleen aikomuksenaan herättää sekä sankarien että jumalien pahin vihollinen.

Olen aina mieltänyt tämän osan sarjan heikoimmaksi. En missään nimessä huonoksi, mutta muiden osien rinnalla Hirviöidenmeri on se, joka mielessäni pyörii kaikkein vähiten. Se on kuin Harry Pottereiden Salaisuuksien kammio: sen lukee muiden mukana, mutta siihen tuskin palaa kun haluaa lukea vain yhden osan sarjasta. Näin ainakin minulla.

Vaikkei siis suosikkini sarjassa, Hirviöidenmeri on aivan yhtä taattua laatua kuin muutkin osat. Se on huomattavasi lyhyempi mitä edellinen osa, eli myös hyvin nopealukuinen (luin tämän muutamassa tunnissa lukumaratonin aikana). Toiminta alkaa heti alussa, mikä nappasi minut lukijana saman tien mukaansa.

Percyn ja Annabethin epätodennäköinen ystävyys jatkuu vahvana tässä osassa. Merenjumalan poika ja viisauden jumalattaren tytär löytävät toisistaan lojaalit ystävykset ja kumppanit, jotka voivat luottaa toisiinsa samalla kuin kinastelevat kuin vanhempansa konsanaan. Nämä kaksi ovat yksiä kaikkien aikojen suosikkishippauksiani, sillä perusta sille rakennetaan useamman kirjan aikana, eikä ole siis millään muotoa instalovea.

Siinä missä vuosia sitten Luke ainoastaan otti minua päähän, tällä kertaa olen paljon kiinnostuneempi hänen hahmostaan. Luke ja Percy ovat tietyllä tapaa saman kolikon kääntöpuolet: Luke on negatiivisten tunteiden ajama, kun taas Percy rationaalisen ajattelun ajama. Tämä vastakkaisasettelu näiden hahmojen välillä on todella mielenkiintoinen, etenkin kun mukaan otetaan vielä Annabeth ja hänen historiansa Luken kanssa.

Muistan selkeästi, miten suuri OMG-hetki loppu oli silloin vuosia sitten. Olin kauheissa tuskissa, kun en päässyt kolmannen osan pariin heti, vaan jouduin odottamaan viikonlopun yli. Riordan onnistui kirjoittamaan kirjan loppuun todella onnistuneen koukun. Siinä hän onkin taitava.

Percy Jackson –sarja

The Lightning Thief | Salamavaras (2005/2008)

The Sea of Monsters | Hirviöidenmeri (2006/2009)

The Titan's Curse | Titaanien kirous (2007/2009)

The Battle of the Labyrinth | Labyrinttitaistelu (2008/2010)

    4.5 Percy Jackson and the Sword of Hades (2009)

The Last Olympian | Jumalten sota (2009/2012)

Salamavaras - Rick Riordan

Nimi: Salamavaras

Alkuteos: The Lightning Thief

Trilogia/sarja: Percy Jackson, #1

Kirjailija: Rick Riordan

Kääntäjä: Ilkka Rekiaro

Julkaisuvuosi: 2005 (suomeksi 2008, Otava)

Sivuja: 367 suomenkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Mitä jos kuulisit olevasi Olympoksen jumalan puoliverinen jälkeläinen? Percy Jacksonin elämästä on leikki kaukana, kun antiikin jumalat, sankarit ja hirviöt muuttuvat todeksi…

      Me emme ole tyhmiä, Percy Jackson. Oli vain ajan kysymys milloin saisimme tietää, kuka sinä olet.” Mistä matikanope oikein puhuu? Se mitä newyorkilaiselle Percy Jacksonille tapahtuu kesken luokkaretken, on jotain ihan pimeää. Hän saa kannoilleen Kreikan mytologian pelottavimman hirviön ja päätyy Puoliveristen leirille, jossa häntä odottaa suuri tehtävä. Percyllä on kymmenen päivää aikaa etsiä ylijumala Zeuksen mestarisalama ja estää ihmiskunnan tuhoisin sota. Ilman itsepäistä Annabethia ja satyyri Groveria Percyllä ei ole toivoa. Sillä yksikään etsijä ei ole palannut elävänä retkeltään.

Ajatukseni: Luin tämän sarjan ensimmäisen kerran vuonna 2010, kun elokuvan trailerin huomasin. Olen useita kertoja pyöritellyt mielessäni uusintalukua ja vihdoinkin sen tein. Ihania nämä Jacksonit!

Percy Jackson on 12-vuotias poika, joka on vuosittain joutunut vaihtamaan kouluja jouduttuaan aina mitä eriskummallisimpiin vaikeuksiin. Hänen ylivilkas luonteensa, keskittymis- ja lukivaikeudet tekevät elämästä vaikeaa, eikä hänen oloaan paranna tieto siitä, että hänen äitinsä kärsii poikansa vaikeuksien vuoksi. Eräänä iltana Percylle paljastuu jotain häkellyttävää: hänen isänsä on kreikkalainen jumala, ja hänen täytyy paeta henkensä edestä Puoliveristen leirille. Percyä syytetään erään väkevän aseen varastamisesta, joka saattaa sytyttää jumalten välille niin suuren sodan, ettei vastaavaa ole kuunaan nähty. Percyllä ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä etsintäretkelle kumppaniensa Annabethin ja Groverin kanssa ja palauttaa tuo varastettu ase oikealle omistajalleen ennen kesäpäivänseisausta.

Nämä kirjat ovat ikuisia suosikkejani. Kreikkalainen mytologia on aina ollut lähellä sydäntäni ja tapa, jolla Riordan nivoo sen yhteen nykykulttuurin on hupaisaa ja jännittävää luettavaa.

Percy ja Annabeth ovat yksiä kaikkien aikojen suosikkihahmojani. Percy on hauska, vähän kömpelö ja harkitsematon toimissaan, mihin Annabethin älykkyys ja tilanteenlukutaito tuo tasapainoa, tehden heistä todella tehokkaan kaksikon seikkailussa Amerikan halki. Grover taasen oli aivan yhtä hömelö, mitä muistinkin. Minua hymyilytti hänen toilailunsa, etenkin kun tiesin, miten paljon hänkin kehittyy sarjan aikana. Nämä hahmot ovat todellista kultaa.

Oli mielenkiintoista huomata näin toisella lukukerralla varttuneemmin silmin, kuinka paljon vakavia aiheita Riordan käsittelee. Grover, satyyri, on todellinen ympäristöaktivisti ja sanoo painavaa asiaa ihmisten tavasta tuhota luontoa, ja najadit, makeanvedenneidot, harmittelevat saastetta joissa ja merissä. Nuortenkirjan ”leimasta” huolimatta Riordan on onnistunut sisällyttämään hykerryttävään seikkailuunsa myös oikeasti relevanttia ja painavaa asiaa.

Elokuva oli minulle niin karvas pettymys, etten ole kyennyt katsomaan sitä toistamiseen. Toisen osan katsoin vasta vuoden päästä sen ilmestymisestä, sillä olin täysin menettänyt kaiken toivon sen suhteen. Ainoa asia, mitä silloin kykenin ajattelemaan, oli miksi. Miksi käsikirjoitus oli sellainen? Miksi näyttelijät olivat parikymppisiä? Miksi perusjuoni pilattiin niin totaaliseksi? Miksi kaikki se potentiaali 'seuraavasta Harry Potterista' heivattiin ikkunasta niin perusteellisesti? En. Pysty. Käsittämään.

Tämä sarja on minulle rakas, mutta elokuvat voidaan nakata menemään. Oli niin kiva palata taas näiden tuttujen kirjojen ja taatun viihteen pariin. Percy Jacksonit ovat niin helppoja ja nopealukuisia, että niiden läpi lentää aivan hetkessä, joten ne sopivat täydellisesti kiireen keskelle tuomaan sen hetken helpotuksen. Huono puoli toki on se, että näihin koukuttuu niin armottomasti, ettei voi olla hakematta seuraavia osia kirjastosta, jotta pääsisi jatkamaan Percyn ja kumppaneiden seikkailujen parissa. Oh well.

Oletko jo tutustunut tähän sarjaan? Ai et? No uuden vuoden kunniaksi on hyvä aloittaa! Percy Jackson on sen arvoista.

Percy Jackson –sarja

The Lightning Thief | Salamavaras (2005/2008)

The Sea of Monsters | Hirviöidenmeri (2006/2009)

The Titan's Curse | Titaanien kirous (2007/2009)

The Battle of the Labyrinth | Labyrinttitaistelu (2008/2010)

    4.5 Percy Jackson and the Sword of Hades (2009)

The Last Olympian | Jumalten sota (2009/2012)

My Sister Rosa - Justine Larbalestier

Nimi: My Sister Rosa

Kirjailija: Justine Larbalestier

Kustantaja: Soho Teen

Julkaisuvuosi: 2016

Sivuja: 320 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: What if the most terrifying person you know is your ten-year-old sister?

      Seventeen-year-old Aussie Che Taylor loves his younger sister, Rosa. But he’s also certain that she’s a psychopath—clinically, threateningly, dangerously. Recently Rosa has been making trouble, hurting things. Che is the only one who knows; he’s the only one his sister trusts. Rosa is smart, talented, pretty, and very good at hiding what she is and the manipulation she’s capable of.

      Their parents, whose business takes the family from place to place, brush off the warning signs as Rosa’s “acting out.” Now that they have moved again—from Bangkok to New York City—their new hometown provides far too many opportunities for Rosa to play her increasingly complex and disturbing games. Che’s always been Rosa’s rock, protecting her from the world. Now, the world might need protection from her.

Ajatukseni: Odotin tätä teosta pitkään. Vuoden päivät. My Sister Rosa oli sen arvoista.

Che Taylor vannotti pikkusiskoaan Rosaa, ettei tämä koskaan tappaisi enää mitään – tai ketään sen puoleen. Che nimittäin näkee Rosan enkelimäisen ulkokuoren taakse: hänen pikkusiskonsa on psykopaatti. Che on ottanut tehtäväkseen pitää Rosan kurissa, mutta se on hyvin vaikeaa tämän löytäessä aina porsaanreikiä tekemistään lupauksista. Kun Che perheineen muuttaa New Yorkiin, huomaa hän harmikseen uuden kaupungin ja sen ihmisten tarjoavan Rosalle aivan liian paljon mahdollisuuksia tehdä kammottavia asioita.

Kuulin My Sister Rosasta ensimmäisen kerran Little Book Owlin Catrionan arviosta ja tiesin, että tässä oli teos joka minun täytyi lukea. Kirja julkaistiin Australiassa tammikuussa 2016, mutta Suomeen saatava painos ilmestyi vasta loppuvuodesta. Sain kirjan vihdoin käsiini alkuvuodesta 2017 ja ehdin sitä jokusen kymmentä sivua lukea, kunnes se mainitsemani massiivinen lukujumi iski ja kirja jäi kesken.

Nyt teoksen sitten loppuun lukekeena voin todeta, että olipa kyllä melkoinen tarina. Herätti paljon tunteita ja ajatuksia siitä, miten itse toimisin, jos olisin ollut Che'n kengissä. Kuinka kerrot kenellekään, että enkeliltä näyttävä pikkusiskosi on todellisuudessa psykopaatti? Kuka sitä uskoisi? Kuinka kykenisit vakuuttavaan ketään olevasi tosissasi? Kuinka sellaisen asian otat edes esille?

Minua turhautti Che'n puolesta niin paljon. Kukaan ei usko häntä Rosasta, joten hän on aika lailla lakannut yrittämästä varoittaa ihmisiä. Rosa on hyvin viehättävä ja laskelmoiva kymmenvuotias, joka osaa kietoa aikuiset pikkusormensa ympärille. Hän osaa löytää lupauksista aina jonkin porsaanreiän, kääntää tilanteet omaksi edukseen ja manipuloida ihmiset tekemään mitä haluaa saaden heidät kuitenkin uskomaan, että kyse on heidän omasta tahdostaan. Larbalestier on kirjoittanut Rosan hahmon niin taitavasti ja uskottavasti. Lisäksi hän kuvaa Che'n ahdinkoa ja sisäistä ristiriitaa niin hyvin, etten voinut olla tuntematta myötätuntoa häntä kohtaan.

Tässä kirjassa on sekä paljon puhetta uskonnosta että kiusallista teiniromantiikkaa. En osaa päättää, pidinkö niistä vai en. Toisaalta on positiivista, että Larbalestier pyrki kuvailemaan Che'n elämää myös hänen perheensä ulkopuolelta ja siihen kuuluu teinihormoonien täyteinen romanssi sekä tämän tytön elämään vahvasti kuuluva kristinusko. Mutta toisaalta sitten taas en pahemmin perusta näin voimakkaasta messuamisesta, joten se sai minut pyörittelemään silmiäni.

Tietyllä tapaa minusta tuntui, että Larbalestier heitti liian paljon potentiaalia menemään lopun suhteen. Se tuntui niin hutaistulta, vaikka siinä olisi ollut aivan oivallinen tilaisuus sukeltaa aina vain syvemmälle Che'n sekopäiseen perhedynamiikkaan. Sen sijaan kelkka käännetään heti takaisin teiniromantiikan puoleen. Harmitti, sillä olisin niin paljon mieluummin lukenut enemmän Che'n hyvin oudosta perhedynamiikasta.

My Sister Rosa on aika erikoinen teos. Ei outo, vaan erikoinen. Siinä on jotain hyvin viehättävää, aivan kuten myös todella vieroksuttavaa. Karsastin useita asioita tässä teoksessa, mutta hyvin positiivisella tavalla. Suosittelen.