All the Missing Girls - Megan Miranda

Nimi: All the Missing Girls

Kirjailija: Megan Miranda

Kustantaja: Simon and Schuster Publishing

Julkaisuvuosi: 2016

Sivuja: 368 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: Like the spellbinding psychological suspense in The Girl on the Train and Luckiest Girl Alive, Megan Miranda’s novel is a nail-biting, breathtaking story about the disappearances of two young women—a decade apart—told in reverse.

      It’s been ten years since Nicolette Farrell left her rural hometown after her best friend, Corinne, disappeared from Cooley Ridge without a trace. Back again to tie up loose ends and care for her ailing father, Nic is soon plunged into a shocking drama that reawakens Corinne’s case and breaks open old wounds long since stitched.

      The decade-old investigation focused on Nic, her brother Daniel, boyfriend Tyler, and Corinne’s boyfriend Jackson. Since then, only Nic has left Cooley Ridge. Daniel and his wife, Laura, are expecting a baby; Jackson works at the town bar; and Tyler is dating Annaleise Carter, Nic’s younger neighbor and the group’s alibi the night Corinne disappeared. Then, within days of Nic’s return, Annaleise goes missing.

      Told backwards—Day 15 to Day 1—from the time Annaleise goes missing, Nic works to unravel the truth about her younger neighbor’s disappearance, revealing shocking truths about her friends, her family, and what really happened to Corinne that night ten years ago.

      Like nothing you’ve ever read before, All the Missing Girls delivers in all the right ways. With twists and turns that lead down dark alleys and dead ends, you may think you’re walking a familiar path, but then Megan Miranda turns it all upside down and inside out and leaves us wondering just how far we would be willing to go to protect those we love.

Ajatukseni: Nyt ottaa koville. All the Missing Girls on tähän asti lukemistani Megan Mirandan kirjoista heikoin. Hurts man.

Nicolette Farrell saa muistisairaalta isältään kirjeen, johon raapustetut sanat palauttavat hänelle mieleen kipeitä muistoja; kymmenen vuotta aikaisemmin Nicoletten paras ystävä Corinne katosi eikä häntä ole sen koommin nähty. Nicolette palaa kotikaupunkiinsa vain ajautuakseen uuden mysteerin pyörteisiin, kun toinen tyttö, Annaleise, katoaa jäljettömiin. Kerrottuna käänteisesti päivästä 15 päivään 1 vihjeet sekä Corinnen että Annaleisen katoamisesta alkavat valjeta, heittäen epäilyttävän varjon jokaisen heidän tunteneen henkilön ylle.

Minua harmittaa niin paljon. Olin innoissani Mirandan aikuisille suunnatun mysteeri-trillerin lukemisesta, mutta jo ennen puoliväliä huomasin, etten nauttinut lukemisesta juurikaan. Juoni eteni paikoitellen tuskastuttavan hitaasti, etenkin kun osasin arvata mysteerin aika nopeasti. Päivän toistivat itseään ja Nicolette muuttui sivu sivulta aina vain epämiellyttävämmäksi kertojaksi.

Olen lukenut kritiikkiä, että tuo käänteinen kerrontatyyli olisi ollut liian hämmentävä ja turhaa kikkailua, ja että kirja olisi ollut parempi ilman sitä. Henkilökohtaisesti olen täysin eri mieltä. Ilman käänteistä kerrontaa All the Missing Girls ei erottuisi muista vastaavanlaisista kadonnut tyttö -trillereistä millään tavalla. Juuri tuo kerrontakikkailu pelasti mysteerin täydelliseltä latistumiselta.

Kaikkein eniten minua harmitti se, että Megan Mirandan kirjoituksesta muuttui se se jokin joka kolahtaa minuun niin lujaa. Kirjoituksesta puuttui se taika, joka rakastutti minut hänen teoksiinsa alun alkaen. Jos All the Missing Girls olisi ollut ensimmäinen lukemani Mirandan teos, olisin todennäköisesti unohtanut kirjailijan saman tien.

All the Missing Girls ei ollut häävi, mutta ei se nyt sentään mikään huonoinkaan ollut. On sitä huonompiakin teoksia tullut luettua. Minulla löytyy omasta hyllystä vielä yksi lukematon Mirandan kirja, mutta nyt täytyy sen aloittamista kyllä lykätä. Olen tällä hetkellä liian harmissani, enkä halua mielialani vaikuttavan sen lukemiseen.

Tiedän, että lähinnä vain valitan tästä eikä kirja sitä kaikkea oikeasti ansaitse. Puran nyt vain lähinnä armotonta pettymystä, ettei luottokirjailijan teos onnistunut voittamaan minua puolelleen. Ei siis kannata ottaa minua liian vakavasti ja hylätä kaikkea uskoa Megan Mirandan teoksia kohtaan.