Tease - Amanda Maciel

Nimi: Tease

Kirjailija: Amanda Maciel

Kustantaja: Blazer + Bray

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 328 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: We didn't mean to hurt anyone.

      Emma Putnam is dead, and it's all Sara Wharton's fault.
      At least, that's what everyone seems to think. Sara, along with her best friend and three other classmates, has been criminally charged for the bullying and harassment that led to Emma's shocking suicide. Now Sara is the one who's ostracized, already guilty according to her peers, the community, and the media.

      During the summer before her senior year, in between meetings with lawyers and a court-recommended therapist, Sara is forced to reflect on the events that brought her to this moment — and ultimately consider her role in an undeniable tragedy. And she'll have to find a way to move forward, even when it feels like her own life is over.

      In this powerful debut novel inspired by real-life events, Amanda Maciel weaves a narrative of high school life as complex and heartbreaking as it is familiar: a story of everyday jealousies and resentments, misunderstandings and desires.

     Tease is a thought-provoking must-read that will haunt readers long after the last page.

Ajatukseni: Tease on erikoislaatuinen kirja, joka herättää erittäin voimakkaita tunteita allekirjoittaneessa. En ole ennen lukenut kirjaa kiusaajan näkövinkkelistä.

Emma Putnam teki itsemurhan ja Sara Wharton ystävineen ovat syytettyinä. He nimittäin julmasti kiusasivat Emmaa ja ajoivat tämän päättämään oman elämänsä. Sara ei kuitenkaan suostu myöntämään osaansa tapahtumissa ja kieltäytyy ottamasta vastuuta. Emma teki sen itse. Emma oli se, joka oli yhdessä niin monien poikien kanssa ja sai lutkan leiman. Emma oli se, joka varasti muiden poikaystäviä. Sara ja hänen paras ystävänsä Brielle eivät tehneet mitään erilaista mitä muut tekivät. Emma oli syyllinen kaikkeen. Mutta kun oikeudenkäynti lähestyy, joutuu Sara käymään läpi tapahtumia ja pohtimaan omaa osuuttaan ja syitä siihen.

Tämä kirja on toisaalta aivan järkyttävä, mutta myös niin voimakas ja hienosti toteutettu. Tarina kerrotaan Saran, kiusaajan, näkökulmasta ja äänellä, mutta kirjailija Amanda Maciel ei ota puolia tapahtumissa. Inhosin Saran narratiivia niin paljon, mutta nimenomaan siksi että se oli niin onnistunut ja realistisuudessaan kamala.

Tease pohjautuu 15-vuotiaan Phoebe Princen tapaukseen, jossa kiusattu päätyi hirttämään itsensä ja kiusaajat joutuivat rikostutkinnan kohteeksi saaden tuomiot osallisuudestaan. Maciel kiinnostui tapauksesta niin paljon, että päätti yrittää tarkastella vastaavaa tilannetta kusaajien näkökulmasta. Mitä heidän mielessään liikkui? Mitkä olivat motiivit? Entä mitä he ajattelevat, kun uhri lopulta riistää oman henkensä kun ei kestä enää? Tämä oli erittäin kunnianhimoinen tehtävä, mutta myös todella vaikea sellainen.

Luin kirjan yhdeltä istumalta, sillä halusin niin kovasti nähdä Saran kehityskaaren hahmona. Saamme takaumia, joissa kerrotaan mitä Emman kanssa tapahtui sekä opimme tuntemaan Saran aika hyvin. Saran hahmoa tutkaillessa sitä huomaa, mistä kiusaaminen kumpuaa. Hänellä on vaikeat välit äitiinsä, hän on joutunut ottamaan paljon vastuuta pikkuveljistään eikä hänen isänsä ole paikalla tyyliin koskaan. Lisäksi hänellä on erittäin myrkyllinen ystävyyssuhde Briellen, koulun queen been, kanssa. Sara noudattaa suositun ystävänsä esimerkkiä ja ottaa Emman tähtäimeensä, koska tällä on useampi seurustelusuhde takana. Saran ja Briellen silmissä useampi seurustelusuhde tekee Emmasta luonnollisesti suurimman lutkan koko ihmiskunnan historiassa. Missään vaiheessa he eivät pysähdy tarkastelemaan omaa käytöstään.

Kiusaamisessahan on loppujen lopuksi kyse siitä, että kiusaajat projektoivat omaa pahaa oloaan muihin. Uhrin ei tarvitse edes tehdä mitään erityistä, vaan olla vain paikalla, kun saattaa joutua hyvinkin julman kiusaamisen kohteeksi. Tease onkin oodi kiusaajien sisuksissa kiehuvalle itseinholle, epävarmuudelle ja pahalle ololle, joita peitelläkseen he pyrkivät aiheuttamaan muille vastaavaa pahaa oloa tunteakseen olonsa paremmaksi. Niin karua touhua, ja sivuilta luettuna se oli todella inhottavaa, mutta realistista.

Tease kerrotaan kahdessa aikatasossa: takaumissa, joissa kuvaillaan menneitä kuukausia ja tapahtumia, jotka johtivat Emman itsemurhaan sekä nykyajassa, jossa Sara ystävineen on keskellä rikostutkintaa ja odottavat oikeudenkäyntiä, joissa heille langetetaan tuomio kuolemantuottamuksesta ja vainoamisesta. Pidin tästä kerrontaratkaisusta todella paljon, sillä se avasi noiden kuukausien tapahtumia lukijalle.

Saran narratiivi sai minulle useaan otteeseen todella pahan olon hänen täydellisen empatian puutteen vuoksi. Hän sylkee loukkauksia kuolleesta Emmasta, haukkuu tätä huoraksi ja lutkaksi ja syyttää tätä kaikesta eikä vähemmästä kuin elämänsä pilaamisesta. Sara väistelee syyllisyyttä vetoamalla kaikkien muidenkin kiusanneen ja että Emma oli itse vastuussa kaikesta, koska ei käytökseltään sopinut Saran ja Briellen muottiin. Sara oli kaiken inhoamani epitoomi. Minulla oli välillä niin likainen olo tätä lukiessa.

En ole yhtään vakuuttunut, että Sara olisi loppujen lopuksi edes käsittänyt, miten väärin toimi ja miten hän ajoi jonkun itsemurhaan. En ollenkaan uskonut häntä, sillä ihan viimeisille sivuille asti hän edelleen kielsi osuutensa ja syytti kuollutta tyttöä kaikesta. Sara aloitti tarinan melkoisen vastenmielisenä persoonana, mutta odotin hänen kokevan jonkinlaisen valaistumisen hetken jolloin hän käsittäisi tilanteen vakavuuden. Sitä ei kuitenkaan tullut. Tämä oli syynä sille, miksi minulla jäi vähän paha maku suuhun lopusta. En pitänyt Sarasta missään vaiheessa, mutta loppu jätti minulle suoranaisen inhon tunteen.

Tease on todella puhutteleva teos. Se tarjoaa hyvin haastavan ja inhorealistisen kuvauksen kiusaajan mielenliikkeistä. Omalta osaltani voin sanoa, etten todellakaan kadu kirjan lukemista, sillä niin voimakkaasta tarinasta on kyse.

Lukunäyte: July

I start silently counting all the white cars while my lawyer keeps talking at me. There are a ton, including mine, which I can’t see from here because I parked on the other side. I see a silver Mercedes just like Brielle’s and remember how her tires got slashed, back when we were all first on the news. Maybe she has a new car now. I shove my hands into my shorts pockets. There’s a gum wrapper on the right side and I knead it into a little ball.

      Natalie finally shuts up for a minute, just as I get to sixteen white cars. When she speaks again, I hear her. I mean, I forget to block out her voice, so it gets in. “We’re trying to get you out of this. A girl is dead, and everyone wants to hold you and your friends accountable for what happened.”

      “But we’re not,” I blurt out. “We didn’t do anything.”

      “It’s not that simple.”

      “It should be.”

      Natalie heaves a big sigh. “I know, but it’s just not. People are sad and angry and they just want to see how sorry you are.”

      But that’s the thing right there.

      I’m not sorry.

      Emma was a boyfriend-stealing bitch right up until the day in March when she killed herself.

      I didn’t do anything wrong, but she totally ruined my life.