Sudenkorento - Diana Gabaldon

Nimi: Sudenkorento

Alkuteos: Dragonfly in Amber

Trilogia/sarja: Matkantekijä, #2

Kirjailija: Diana Gabaldon

Kääntäjä: Anuirmeli Sallamo-Lavi

Julkaisuvuosi: 1992 (suomeksi 2004/2013, Gummerus)

Sivuja: 763 suomenkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★☆☆

Takakannesta: Muukalaisen aloittama upea historiallinen rakkaustarina jatkuu. Claire Randall palaa Invernessiin oltuaan poissa runsaat kaksikymmentä vuotta. Matkaseurana Clairella on tyttärensä Brianna, hehkeä punatukka, joka saa miesten päät kääntymään.

      St. Kildan kirkkomaalla Claire näkee odottamatta yli kaksisataa vuotta vanhan hautakiven, jossa on hänen skottirakastajansa nimi. Muistot hurjasta seikkailusta 1700-luvun Skotlannissa nousevat Clairen mieleen, ja Brianna saa kuulla tarinan, josta ei puutu romanttisia käänteitä

Ajatukseni: Voi hyvää päivää että tämän kanssa oli vaikeaa. En tajua, mikä minulla mätti niin paljon, sillä itse kirjassa se vika ei nyt varsinaisesti ollut.

Claire ja Jamie Fraser ovat paenneet Skotlannista Ranskaan ja yrittävät nyt Pariisista käsin tehdä tyhjäksi Kaarle Stuartin vallankaappausyrityksen ja jakobiittikapinan, joka johtaa Cullodenin verilöylyyn ja koituu skottikulttuurin kohtaloksi. Clairen raskaus etenee vaikeasti, mikä on omiaan tuomaan lisää huolia Clairen ja Jamien elämään. Kun mutkikkaat vihjeet vallankaappauksen etenemisestä Ranskassa alkavat paljastua, joutuvat Claire ja Jamie kilpailemaan sekä ajan että yllättävien menneisyyden haamujen kanssa sekä oman elämänsä että koko Skotlannin pelastamisen puolesta.

Aloitin tämän kirjan jo joulukuussa. Alku oli todella mielenkiintoinen – yllättävä, mutta mielenkiintoinen. Aivan kuten monet muutkin, minäkin olin hieman hämilläni, että alussa ollaan 1960-luvulla ja Claire ja Jamie eivät ole yhdessä. Mitä ihmettä on tapahtunut? Sitten edettiin koko siihen Ranskan-snoozefestiin, jonka aikana laitoin kirjan syrjään useaan kertaan. En ole koskaan ollut järin kiinnostunut Ranskan historiasta (vaikka aate- ja oppihistoriallisesti merkittävä maa onkin) saatika sitten sen hovihörhöilystä, joten en millään saanut itseäni kiinnostuneeksi noista tapahtumista. Lukijalle annettiin niin paljon melko tyhjänpäiväisiä tapahtumia, vai oliko kenties kuninkaallisella hevossiittolalla nyt jokin elämää suurempi merkitys itse juonen kannalta? Yksityiskohtaisuus on ihan kivaa, mutta liika on liikaa.

Sitten kun lähestyttiin kirjan puoliväliä ja muutama edellisestä osasta tuttu kasvo ilmestyivät kuvioihin, homma muuttui taas kutakuinkin mielenkiintoiseksi. En ymmärrä, miten voikin olla näin hankalaa suoriutua yhdestä kirjasta, joka ei siis varsinaisesti ole edes huono. Ei vain napannut mukaan. Kirja päättyi kuitenkin onneksi todella mielenkiintoisella (ja traagisella, ellen jopa sanoisi) nuotilla.

Tässä osassa on huomattavasti enemmän hahmoja mitä edellisessä. Unohdin osan heistä sillä samalla sekunnilla kun he sivuilla käväisivät, osa taasen jäivät mielen hyvin mielenkiintoisina ja osa taas on sellaisia, jotka vaikuttivat lähinnä vain surkuhupaisilta (Kaarle Stuart). Tuli mieleen, että kuinkahan totuudenmukaisia nämä hahmotelmat olivatkaan. Oliko oikea Kaarle sellainen miten hänet kuvattiin tässä kirjassa, oliko Ranskan kuningas samanlainen ja niin edelleen... Gabaldonille täytyy kyllä nostaa hattua historiantuntemuksesta, olipa se nyt sitten kovinkin faktuaalista tai ei.

Minulla on niin outo suhde näihin kirjoihin. Tv-sarja on ihan huippu ja se on vienyt minut täysin mennessään (kakkoskauden ekat jaksot ovat olleet todella hyviä), mutta kirjat eivät onnistu tekemään sitä samaa. En tunnu löytävän minkäänlaista tunnesidettä hahmoihin, jonka takia en pahemmin piittaa Clairen ja Jamien romanssista kirjassa. En ole ollenkaan samalla aaltopituudella romanssin kanssa, joten en koe kirjan välittävän juurikaan tunnetta.

Ja silti haluan palavasti päästä etenemään kirjoissa. Haluan kovasti tietää, mitä tulee tapahtumaan kolmannessa osassa, sillä kakkososa päättyi niin mielenkiintoisesti. Minun pitäisi varmaan vain hyväksyä se tosiasia, että tämä kirjasarja ei koskaan tule lukeutumaan suosikkeihini, mutta saatan kuitenkin viihtyä kirjojen parissa ihan muuten vain. Tiedä häntä, erikoinen tapaus tämä Matkantekijä-sarja.

Olen kuullut sanottavan, että Sudenkorento on sieltä ”huonoimmasta” päästä mitä tulee näihin kirjoihin, joten on minulla vielä toivoa. 'Huono' on vähän väärä sana, sillä tokihan tässä on merkittäviä asioita meneillään, mutta noin niin kun yleisen viihdyttävyyden kannalta tämä osa ei kuulemma ole ihan sieltä parhaimmasta päästä.

Haluan nyt päästä kolmanteen osaan, mutta täytyy odottaa varmaan ihan vähän ennen kuin aloitan. Kirja on yli 900 sivua pitkä, joten se vaatii aikaa ja omistautumista. Kesällä, perhaps?

Lukunäyte: Luku 4, Culloden, sivut 57-58

Kasvojen luusto kehittyy kuusivuotiaana, ja sielu kiinnittyy seitsemän vanhvana. Koteloitumisvaihe jatkuu ja saavuttaa huippunsa nuoruusvuosina, jolloin pehmeys jää täydellisesti niiden helmiäishohtoisten persoonallisuskerrosten alle, joiden avulla teini-ikäinen yrittää suojella itseään.

      Seuraavina vuosina kovettuminen leviää keskuksesta, kun ihminen vakiinnuttaa sielunsa tilan ja ”olen olemassa” asettuu kohdalleen kuin meripihkaan kätkeytynyt hyönteinen.

      Olin kuvitellut ohittaneeni tuon vaiheen jo aikoja sitten, kadottaneeni kaiken pehmeyden ja olevani hyvää vauhtia matkalla kohti teräksenkovaa keski-ikää. Frankin kuolema tuntui kutakuinkin murtaneen minut jotenkin. Ja nuo murtumat olivat laajentuneet niin etten voinut enää kieltää niiden olemassaoloa. Olin tuonut tyttäreni takaisin Skotlantiin – tyttären, jonka luut olivat yhtä vahvat kuin ylämaan vuoristo – ja toivonut, että hänen kuorensa pitäisi hänet kasassa, vaikka ”olen olemassa” olisikin vielä hauras.

      Omasta itsestäni en sen sijaan ttiennyt. En tiennyt, mitä olin tai mitä Briannasta tulisi. Tiesin vain, mitä minun oli tehtävä.

      Sillä olinhan palannut ja nähnyt taas unta ylämään viileydessä. Sydämessäni ja korvissani kaikui edelleen unen ääni, jota nukkuvan Briannan hengitys oli entisestään voimistanut.

      ”Sää olet mun”, se oli sanonut. ”Mun! Enkä mää päästä sua koskaan!”

Outlander | Matkantekijä-sarja

    0.5 Virgins (2013)

Outlander | Muukalainen (1991/2002)

Dragonfly in Amber | Sudenkorento (1992/2003)

Voyager | Matkantekijä (1993/2004)

Drums of Autumn | Syysrummut (1996/2005)

The Fiery Cross | Tuliristi (2001/2006)

A Breath of Snow and Ashes | Lumen ja tuhkan maa (2005/2007)

An Echo in the Bone | Luiden kaiku (2009/2010)

    7.5 The Space Inbetween (2013)

Written in My Own Heart's Blood | Sydänverelläni kirjoitettu (2014/2014)

    8.5 A Leaf on the Wind of All Hallows (2012)

9. osa