Salt to the Sea - Ruta Sepetys

Nimi: Salt to the Sea

Kirjailija: Ruta Sepetys

Kustantaja: Philomel Books

Julkaisuvuosi: 2016

Sivuja: 391 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Winter, 1945. Four teenagers. Four secrets.

      Each one born of a different homeland; each one hunted, and haunted, by tragedy, lies…and war.

      As thousands of desperate refugees flock to the coast in the midst of a Soviet advance, four paths converge, vying for passage aboard the Wilhelm Gustloff, a ship that promises safety and freedom.
      Yet not all promises can be kept.

      Inspired by the single greatest tragedy in maritime history, bestselling and award-winning author Ruta Sepetys (Between Shades of Gray) lifts the veil on a shockingly little-known casualty of World War II. An illuminating and life-affirming tale of heart and hope.

Ajatukseni: Voin jo tässä vaiheessa sanoa, että Salt to the Sea on parhaita tänä vuonna lukemiani kirjoja. Upea teos. Kerta kaikkiaan upea.

Neljä eri tilainteista lähtöisin olevaa nuorta yrittävät selvitä toisen maailmansodan kaaoksesta ja löytää tiensä Wilhem Gustloffin, valtavan evakointialuksen, luokse. Joana on liettualainen tyttö, joka ajaa takaa valtava syyllisyyden tunne. Florian on itäpreussilainen poika, joka pitää hallussa suurta salaisuutta ja uskoo kohtalon ajavan häntä kohti Gotenhafenin satamaa. Emilia on 15-vuotias puolalainen tyttö, jota painaa suuri häpeä. Alfred on saksalainen matruusi, jota polttelee sisuksissa pelko mutta joka haluaa tehdä kaikkensa führerinsä ja Saksan eteen. Näiden neljän nuoren elämät kietoutuvat odottamatta yhteen, tahtoivatpa he sitä tai ei.

Kun puhutaan merillä sattuneista pahimmista tragedioita, ihmiset tuppaavat ajattelemaan ensimmäisenä Titanicia tai Lusitaniaa, mutta monille eniten ihmisuhreja vaatinut Wilhelm Gustloff on täysin tuntematon laiva. Talvella 1945 Neuvostoliiton sukellusveneen pommittama Gustloff vei mukanaan yli kymmenentuhatta evakkoon pyrkinyttä matkustajaa, joista lopulta hukkui yli yhdeksäntuhatta. Yhdeksäntuhatta. Rinnastettavissa siihen, että Titanicin onnettomuudessa kuoli noin 1500 ihmistä.

Olin lukenut Wilhelm Gustloffista tyyliin joskus jostain Historia-lehdestä, joten tiesin, mihin hahmojen tarinat vääjäämättä etenivät. Olin henkisesti niin sitoutunut hahmoihin sekä tarinaan etten melkein halunnut lukea kirjaa loppuun. Sinne pääseminen sattui niin paljon eikä kyyneliltä vältytty. Sodissa ovat nimenomaan pahimpia nämä siviilikohtalot, sillä ei he jäävät täysin poliittisen valtapelin jalkoihin. Ihmisen henki on halpa kun puhutaan sodasta eikä poliittisia päättäjiä kiinnosta siviilien kohtalo. Sadattuhannet ja miljoonat kuolleet ovat vain tilastoja enää siinä vaiheessa. Sotilaat tappavat toisiaan syistä jotka ovat täysin heidän ulottumattomissaan. Päätökset sodista tehdään täysin muualla kuin itse tantereella eivätkä nuo päättäjät ole painamassa liipasemista osoittaessaan piippua toista ihmistä kohti. Tavalliset ihmiset ympäri maailman elävät täysin samalla tavalla – tekevät töitä ja hankkivat ruokaa pöytään – mutta heidän elämiään pitävät kämmenellään kourallinen ihmisiä, joilla on hallussaan kyky tuhota miljoonia ja nykyajan teknologialla samalla koko planeetta. Such is life, vai miten se meni...

Taivas miten Salt to the Sea onnistui hahmoillaan runnomaan tunteeni niin täysin. Pidin alusta asti Florianista, Joanasta sekä Emiliasta niin paljon ja toivoin heille pelkkää hyvää. Kun saamme tietää erinäisiä asioita heistä, se sattui ihan hemmetisti. Voi luoja kaikkia näitä hahmoja, jotka tulivat niin lähelle niin nopeasti, ja joiden puolesta pelkäsin niin paljon. Niin ihania hahmoja, aina Florianista Joanaan, Emiliasta Ingridiin ja wandering boystä shoe poetiin. He tuntuvat oikeilta ihmisiltä.

Mikään ei tunnu minusta lukijana paremmalta kuin huomata, miten paljon kirjailija on tehnyt töitä maailman ja taustojen suhteen. Ruta Sepetys on nähnyt niin paljon vaivaa taustatutkimuksen tekemiseen; hän matkusti tyyliin kuuteen maahan, haastatteli kymmeniä Gustloffin kyydissä olleita ja/tai heidän jälkeläisiään kuullakseen mahdollisimman paljon tuosta tapahtumasta. Tämä myös kaikki näkyy! Yksityiskohdat tekevät tarinasta realistisen ja voisin kuvitella sen pääsevän varsin lähelle todellisuutta. Oli myös todella mielenkiintoista, että Sepetys nosti esiin tunnetumman Katynin metsän joukkomurhan sijasta vähemmän tunnetun Nemmersdorfin tapahtuman, tuoden näin esiin Gustloffin lisäksi toisen toisen maailmansodan kauhujen jalkoihin jääneen tragedian. Salt to the Sea on hyvin opettavainen lukukokemus niin monella tapaa.

Salt to the Sea on niin hieno kirja ja kaikkien vähääkään aiheesta kiinnostuneiden tulisi se lukea. Nousi ehdottomasti Code Name Verityn rinnalle kun puhutaan toisen maailmansodan kuvauksista ja suosikkiteoksista.

Minun on ehdottomasti tutustuttava Sepetyksen muihin teoksiin!

Lukunäyte: Joana, sivut 1-2

Guilt is a hunter.

      My conscience mocked me, picking fihts like a petulant child.

      It's all your fault, the voice whispered.

      I quickened my pace and caught up with our small group. The Germans would march us off the field road if they found us. Roads were reserved for the military. Evacuation orders hadn't been issued and anyone fleeing East Prussia was branded a deserter. But what did that matter. I becase a deserter four years ago, when I fled from Lithuania.

      Lithuania.

      I had left in 1941. What was happening at home? Were the dreadful things whispered in the streets true?

      We approached a mound on the side of the road. The small boy in front of me whimpered and pointed. He had joined us two days prior, just wandered out of the forest alone and quietly began following us.

      ”Hello, little one. How old are you?” I had asked.

      ”Six,” he replied.

      ”Who are you traveling with?”

      He paused and dropped his head. ”My Omi.”

      I turned toward the woods to see if his grandmother had emerged. ”Where is your Omi now?” I asked.

      The wandering boy looked up at me, his pale eyes wide. ”She didn't wake up.”