Tulikivi - Douglas Preston & Lincoln Child

Nimi: Tulikivi

Alkuteos: Brimstone

Trilogia/sarja: Pendergast, #5 (kolmas suomennettu osa)

Kirjailija: Douglas Preston & Lincoln Child

Kääntäjä: Jaakko Kankaanpää

Julkaisuvuosi: 2004 (suomeksi 2011, Gummerus)

Sivuja: 695 suomenkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★★

Takakannesta: Pendergast saa vastaansa vanhan vihtahousun. 
      Long Islandilla sijaitsevan kartanon jykevien porttien takana FBI:n erikoisagentti Pendergast kohtaa kammottavan verilöylyn jäljet. Lukitulta vintiltä, tulikiven tukahduttavan katkun keskeltä löytyy taidekriitikko Jeremy Groven maalliset, kytevät jäännökset, joiden vieressä on lattiaan painautunut sorkanjälki. Näkymä muistuttaa tarunomaisia kertomuksia kauheuksista, jotka lankesivat niiden ylle, jotka tekivät sopimuksen paholaisen kanssa.

      Pendergast ei voi vastustaa murhamysteeriä, jonka ainoa looginen selitys tuntuisi olevan yliluonnollinen. Tutkinta vie hänet ja hänen apurinsa Long Islandin ylellisistä kartanoista ja New York Cityn kattohuoneistoista Firenzen sokkeloiselle kujille ja sieltä kaupungin ulkopuolelle, romahduspisteessä olevaan linnaan, johon vuosikymmeniä sitten kokoontui neljä miestä loihtimaan jotain sanoinkuvaamatonta.

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 4.5 tähteä.

Voi luoja miten paljon tykkään näistä kirjoista. Niin hemmetin hyviä!

Newyorkilaisesta talosta löytyy ruumis, joka on palannut karrelle sisältä päin. Talossa lämpotila on noussut todella korkealle, ilmassa haisee rikki ja ympäristöstä on löydettävissä tulikiveä... Mikään ei kuitenkaan saa poliiseja enemmän hämilleen kuin lattiaan palanut sorkanjälki. Voisiko todella kyseessä olla itse paholaisen vierailu? Tätä FBI:n erikoisagentti Pendergast sekä hänen viiden vuoden takainen poliisituttavansa Vincent D'Agosta alkavat tutkia. Tapauksen taustojen kaiveleminen vie aina vain erikoisemmille poluille ja kaksikolla alkaa olla kiire mysteerin ratkaisemisessa, kun toinen samanlainen ruumislöytö tehdään. Mikä yhdistää näitä uhreja ja miksi näin groteski kuolintapa? Mitä oikein tapahtui kolmekymmentä vuotta aikaisemmin Firenzessä?

Olen taas vaihteeksi totaalisesti Pendergastin vedossa (sekä kirjan että hahmon). Näiden kirjojen lukeminen on minulle kuin kotiin tulisi.

Vincent D'Agostaan on helppo tykästyä. Hän tuli ensimmäisen kerran lukijoille tutuksi sarjan suomentamattomassa ensimmäisessä osassa, Relicissä. Pendergastista voi saada edellisten osien perusteella vähän etäisen kuvan, mutta tässä osassa ystävyys D'Agostan kanssa avaa tuota mysteeristä hahmoa lukijalle enemmän. Minusta oli niin kiva lukea heidän ystävyyttään, koska se tuo Pendergastista rennomman puolen esiin eikä hän ei vaikuta enää niin järkkymättömältä. Useat heidän kohtauksensa nostivat hymyn huulilleni:

    Mies perääntyi ihmeissään ulos. D'Agosta kääntyi Pendergastin puoleen ja näki, että tämä ponnisteli – turhaan – tukahduttaakseen perin epätyypillisen huvittuneisuuden puuskan.

    ”Mikä nyt on niin hauskaa?” D'Agosta kysyi.

    Pendergast onnistui järjestämään kasvonsa vakaviksi. ”Vincent, en tiennytkään, että olet kielimiehiä.”

    ”Italia on äidinkieleni.”

    ”Italia? Puhutko siis myös italiaa?”

    ”Miten niin myös? Mitä helvettiä tuo äskeinen sitten sinun mielestäsi oli?”

D'Agostan rosoisuus täydentää Pendergastin hienostuneisuutta, ja voi miten sainkaan nauraa heidän maailmansa törmätessään aina silloin tällöin:

    ”Tuossa ne neljä seisoivat, Vincent”, hän [Pendergast] sanoi suihkulähdettä osoittaen. ”Ja tuolla, taustalla, on Palazzo Guadagni, nykyään opiskelijoiden pensione. Käymme huomenna kysymässä, muistaisiko joku siellä ystäviämme, vaikka se ei kovin todennäköiseltä tunnukaan. Mutta nyt syömään. Minulle taitaisi maistua linguini valkoisten tryffelien keralla.”

    ”Minulle taas juustohampurilainen ja ranskalaiset.”

    Pendergast kääntyi hänen puoleensa kauhistunut ilme kasvoillaan. D'Agosta hymyili vinosti takaisin. ”Pilailin vain.”

Nämä kaksi ovat kultainen parivaljakko. Olen aivan äärimmäisen kiinnostunut lukemaan Relicin, sillä haluan nähdä Pendergastin ja D'Agostan ystävyyden juuret. Juuri tästä syystä on valitettavaa ettei sarjan suomentamista aloitettu alusta. Missaamme tärkeää henkilöhistoriaa, erityisesti D'Agostan osalta!

Vaikka osasin suunnilleen arvata mysteerin varsin alussa, en kuitenkaan tiennyt tarkalleen miten ja vielä vähemmän miksi. Siksi olikin niin mielenkiintoista seurata Pendergastin ja D'Agostan tutkimustyötä ja taas kerran spekuloida mahdollisesta yliluonnollisesta. Nämä kirjat eivät siis ole yliluonnollisia, mutta antavat vaikutelman siitä, mikä taasen on ihan pirun loistava tehokeino mysteerin syventämisessä. En osunut arvaukseni suhteen ihan nappiin, sillä veikkaukseni oli aika korkealentoinen. Oikealla suunnalla sentään olin...

Ensimmäisellä lukukerralla en pitänytkään tästä osasta niin paljon mitä kahdesta edellisestä, mutta näin toisella kerralla pidin tästä melkein enemmän... melkein. Kahta edellistä osaa on minun silmissäni vaikea ylittää, mutta Tulikivi pääsee lähelle, ellei jopa rinnalle asti. Pidin paljon siitä mysteerin spekuloinnista tässä osassa ja johan pääsin pyörittelemään päätäni sille hihhulismille, joka kuolemien johdosta oli valloillaan.

Tulikivi aloittaa Diogenes-trilogian tämän sarjan sisällä enkä ole seuraavaa osaa, Veljensä Vartijaa, lukenut, joten odotan todella innolla mitä se tuo tullessaan. Tässä osassa meille esitellään (tai pikemminkin mainitaan) eräs hahmo, joka ainakin tämän kuvauksen perusteella on hiuksianostattavan hullu. Kaverini on ihan innoissaan tästä hahmosta, mutta hän tykkääkin nimenomaan pahiksista ja psykopaateista. Kuulemma mitä hullumpi, sen parempi... Jep.

Ja oumaigaad tämä loppu. Shit's about to hit the fan...

Pendergast-sarja, rakkaat ihmiset, on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Anna mahdollisuus, mikäli et vielä ole tutustunut!

Masentaa etten edelleenkään ole saanut tätä osaa omaan hyllyyni. Kerään tätä sarjaa kovakantisina, joten en voi pokkaria hankkia pilaamaan riviä, mutta kovakantisia taasen ei löydy yhtään mistään. Toistan: Ei. Yhtään. Mistään. Olen kolunnut läpi kolmen kaupungin antikvariaatit ja niin monet kirpparit puhumattakaan Punaisen ristin konteista, yrittänyt netin kirppiksistä ja kaikista mahdollisista etsiä, mutta ei vain löydy. Niin syvältä... En usein kerää suomenkielisiä sarjoja omaan hyllyyni (varsinkaan kovakantisina), mutta Pendergast-sarja on todellakin poikkeuksellinen. Tulikivi where art thee... :(

Lukunäyte: Luku 2, sivut 19-20

Ylikonstaapeli loi mieheen katseen, joka sulki hänen suunsa. Auopa vielä päätäsi, niin joudut käsirautoihin.

      ”No niin. Etunimi?”

      ”Aloysius.”

      ”Miten se kirjoitetaan?”

      Mies saneli kirjaimet.

      ”Sukunimi?”

      ”Pendergast.”

      Ylikonstaapeli alkoi kirjoittaa sitäkin muistiin. Sitten hänen kynänsä pysähtyi. Ylikonstaapeli kohotti hitaasti katseensa. Mies oli ottanut lasit silmiltään ja ylikonstaapeli huomasi tuijottavansa kasvoja, jotka tunsi perin hyvin: vaaleat, lähes valkoiset hiukset, harmaat silmät, hienot veistokselliset piirteet, iho kalpea ja läpikuultava kuin Carraran marmori.

      ”Pendergast?”

      ”Omassa persoonassani, rakas Vincent.” New Yorkin korostus oli poissa, ja sen tilalle oli tullut sivistynyt etelävaltioiden murre, jonka ylikonstaapeli muisti hyvin.

      Vincent D'Agosta tunsi punastuvansa. Tavatessaan Pendergastin edellisen kerran oli oli ollut uljas New Yorkin poliisin komisario. Ja nyt hän oli Paskahamptonissa ylikonstaapelissa, koristelemassa pensaita poliisiteipillä.

Pendergast –sarja

Relic (1995)

Reliquary (1997)

The Cabinet of Curiosities | Ihmeiden kabinetti (2001/2009)

Still Life with Crows | Kuoleman asetelma (2003/2010)

Brimstone | Tulikivi (2004/2011)

Dance of Death | Veljensä vartija (2006/2012)

The Book of the Dead | Kuolleiden kirja (2006/2013)

The Wheel of Darkness | Pimeyden pyörä (2007/2015)

Cemetery Dance | Kuoleman naamio (2009/2016)

Fever Dream (2010)

Cold Vengeance (2011)

Two Graves (2012)

    12.5 Extraction (2012)

White Fire (2013)

Blue Labyrinth (2014)

Crimson Shore (2015)

The Obsidian Chamber (2016)