Fracture - Megan Miranda

Nimi: Fracture

Trilogia/sarja: Fracture, #1

Kirjailija: Megan Miranda

Kustantaja: Walker Books

Julkaisuvuosi: 2012

Sivuja: 262 + 28 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★★

Haastekirja 9/30

Juonikuvaus: By the time Delaney Maxwell was pulled from a Maine lake's icy waters by her best friend, her heart had stopped beating.

      But somehow Delaney survived – despite the brain scans that show irreparagle damage. Everyone wants Delaney to be fine, but she knows she's far from normal. Pulled by strange sensations she can't control or explain, Delaney now finds herself drawn to the dying, and when she meets Troy Varga, a boy who recently emerged from a coma with the same abilities, she is relieved to share this strange new existence. Unsure if her altered brain is predicting death or causing it, Delaney must figure out if their gift is a miracle, a freak of nature – or something else much more frightening...

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 4.5 tähteä.

Fracture herätti minussa niin paljon tunteita, että olen edelleen lähes sanaton. En odottanut tältä kirjalta mitään sen kummempaa – ajattelin saavani jälleen kerran yhden laiskan kolmiodraaman ja tyhjänpäiväisen paranormaalin tarinan, joka lopulta katoaisi harmaaseen massaan muiden samanlaisten joukkoon. Mutta ei, Fracture oli jotain muuta. Fracture sai sydämeni vihlomaan ja oloni tukalaksi. Fracture onnistui lumoamaan minut.

Delaney Maxwell putosi Falcon Laken jäätävän syleilyyn ja jäi pinnan alle yhdeksitoista minuutiksi. Decker Phillips, Delaneyn pitkäaikainen paras ystävä, sai hänet viimein vedettyä rannalle. Kärsittyään pitkästä happivajeesta, sydämenpysähdyksestä ja vakavasta aivovauriosta, Delaney vaipui koomaan eikä kukaan odottanut hänen enää heräävän. Tapahtuu kuitenkin ihme, ja Delaney herää. Mikään ei kuitenkaan ole enää niin kuin ennen. Delaney alkaa tuntea vetoa pian kuoleviin ihmisiin eikä hän ole koskaan ennen ollut niin eksyksissä itsensä kanssa. Voiko mikään palata enää ennalleen? Voiko hän enää koskaan tuntea itse olevansa elossa vai häilyykö hän lopullisesti elämän ja kuoleman rajamailla?

Olen edelleen aivan hämilläni. Fractured oli samaan aikaan niin voimakas, mutta myös herkkä ja säröilevä teos. Tässä pohdiskeltiin paljon elämiseen ja kuolemiseen liittyviä kysymyksiä, toisen ihmisen menetystä, mitä on elossaoleminen sekä eutanasiaa. Delaneylla oli vaikeuksia ymmärtää, mitä oli enää jäljellä hänestä ja mikä oli hänen paikkansa elämän ja kuoleman välillä.

Delaneyn vaikeuksista sopeutua takaisin elämään oli tukalaa luettavaa. Minua sekä suretti että ahdisti lukea hänen rakoilevia, katkeilevia ihmissuhteita, erityisesti hänen parhaan ystävänsä Deckerin kanssa. Minä rakastin Deckeriä. En tiedä miksi, mutta minä rakastin häntä. Heidän välinsä tuntuivat niin raa'an aidoilta. Niin paljon sanomattomia asioita oli heidän välillään eivätkä he enää osanneet palata entiseen kaiken tapahtuneen jälkeen. Vaikka Decker pelasti Delaneyn järvestä, jotain heidän välillään kuitenkin jäi veteen. Kaikki meni vain niin väärin niin monella tavalla eikä kumpikaan enää tiennyt, miten olla ja mitä sanoa. Sydäntäni vihloi heidän puolestaan.

Vaikka tässä oli tavallaan vähän sellaista kolmio-/neliödraaman tyylistä, sekään ei ollut niin kamalaa tai turhauttavaa. Delaney tapaa Troy Vargan, jolla on samanlainen kyky aistia ihmisen kuoleman oltuaan itsekin koomassa ja herättyään kaikkien ennusteiden vastaisesti. Delaney kokee voivansa avautua kokemuksistaan vain Troylle, koska tämä on käynyt läpi saman. Troyssa on kuitenkin jotain pahasti vialla. Samaan aikaan Decker on täysin eksynyt Delaneyn suhteen ja ajautuu toisen lohduttaville käsivarsille. Yhdessätoista minuutissa ehtii tapahtua ja muuttua niin paljon.

Fracture on Megan Mirandan esikoisteos ja olen täysin vakuuttunut hänen taidoistaan. Ihailen hänen kykyään kirjoittaa niin sujuvaa tekstiä, joka yhdellä hetkellä on todella voimakasta, elävää ja pelottavaa, mutta seuraavalla herkkää ja säröilevää. Miranda onnistui sitomaan tarinaansa mukaan niin paljon erilaisia elementtejä ja toi Delaneyn äänen onnistuneesti eloon.

Tarinan paranormaali osuus oli aika pieni. Fracture ei ole fantasiakirja, vaan enemmän contempotary, josta löytyy paranormaali häivähdys. Myös psykologisen trillerin piirteitä tästä löytyy. Itse asiassa tämä kirja muistutti minua luonteeltaan Kimberly Dertingin The Body Finderia, joka ei myöskään ollut liian fantasiamainen, mutta sisälsi yliluonnolisia piirteitä.

En osaa puhua tästä kunnolla tai edes kiinnostavasti. En osaa pukea tunnetilaani sanoiksi. Fracture oli vaikuttava ja koskettava. En voinut laskea tätä kirjaa käsistä. Suorastaan imin itseeni tätä tarinaa, joka sai minussa aikaan niin paljon tuntemuksia.

Suosittelen lukemaan. Aion erittäin mielelläni lukea jatko-osan, Vengeancen.

Lukunäyte: Chapter 1, sivut 6-7

”Come on, D,” Decked called. ”We don't have all day.”

      ”I'm coming, I'm coming,” I mumbled, and walked faster than I should have. And then I slipped. I reached out for Decker even though I knew he was way out of reach and took a hard fall onto my left side. I landed flat on my arm and felt something snap. It wasn't my bone. It was the ice. No.

      My ear was pressed againts the surface, so I heard the fracture branch out, slowly at first, then with more speed. Faint crackles turned to snaps and crunches, and then silence. I didn't move. Maybe it would hold if I just stayed still. I saw Decker's legs sprinting back towards me. And then the ice gave way.

      ”Decker!” I screamed. I felt the water, thick and heavy, right before I went under – and then I panicked and panicked and panicked.

      I didn't have the presence of mind to think, Please God, don't let me die. I wasn't brave enough to think, I hope Decker stayed back. My only thought, playing on a repetitive loop, was No, no, no, no, no.

      First came the pain. Needles piercing my skin, my insides contracting, everyhting folding in on itself, trying to escape the cold. Next, the noise. Water rushing in and out, and the pain of my eardrums freezing. Pain had a sound; it was a high-pitched static. I sunk quickly, my giant parka weighting me down, and I struggled to orient myself.

Fracture –sarja

    0.5 Eleven Minutes (2012)

Fracture (2012)

Vengeance (2014)