Outpost - Ann Aguirre

Nimi: Outpost

Trilogia/sarja: Razorland, #2

Kirjailija: Ann Aguirre

Kustantaja: Feiwel & Friends

Julkaisuvuosi: 2012

Sivuja: 317 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★☆☆☆

Juonikuvaus: Deuce's whole world has changed since readers first met her in Enclave. Now living topside in a community called Salvation, she has a new set of problems. Down below, she was considered an adult and she contributed to the enclave. Now above ground, she's viewed as a brat in need of training by the people in Salvation. She doesn't fit in with the other girls: She hates cooking, sewing, and school. Deuce only knows how to fight.

      To make matters worse, her Hunter partner, Fade, keeps Deuce at a distance. Her feelings for Fade haven't changed, but he seems not to want her around anymore. Confused and lonely, she starts looking for a way out.

      Deuce pursues a chance to serve in the summer patrols – those resposible for making sure the growers and planters can work the fields without danger of Freak attack. It should be routine, but things have been changing on the surface, just as they did below ground. The Freaks are smarter. They're watching. Waiting. Planning. The monsters don't intend to let Salvation survive, and it may take a girl like Deuce to turn the tide.

Ajatukseni: Outpost, en oikein tiedä, mitä sinusta sanoisin. Toisaalta sinulla oli hienot hetkesi, mutta sitten taas minulla oli niin paljon ongelmia kanssasi, että lukeminen oli kuin tervanjuontia pahimmillaan. Minä yritin parhaani, lupaan sen, mutta en voinut sille mitään, että Grand Canyonin kokoiset aukot logiikassa ja selityksissä häiritsivät minua. En osannut pitää sinusta, Outpost, enempää.

Deuce, Fade, Stalker ja Tegan ovat asettuneet Salvationiin, muurien ympäröimään kaupunkiin, jossa vallitsevat todella konservatiiviset sukupuoliroolit ja raskaasti uskonnollinen ilmapiiri. Salvationin ihmiset ovat jo vuosisadan ajan käyneet sotaa Friikkien, zombimutanttien, kanssa ja tähän asti onnistuneet pitämään ne loitolla. Mutta kun nuo olennot alkavat osoittaa pelottavia merkkejä strategiasta ja suunnittelusta, alkaa Salvationin ihmisillä olla hikiset paikat. Deuce ei osaa sopeutua uuteen elinympäristöönsä, jossa häneltä kielletään taisteleminen ja pakotetaan pukeutumaan mekkoon ja käyttäytymään kuin naisen pitäisi. Deuce keksii lopulta keinon päästä mukaan toimintaan, mutta pian meno muuttuu vaarallisemmaksi kuin kukaan olisi voinut koskaan kuvitellakaan.

Minä en pidä Deucesta. Vaikka hänellä on hienot badass-hetkensä, en silti pidä hänen hahmostaan. Ymmärsin häntä kyllä silloin, kun hän kärsi tilanteestaan Salvationissa ja kuinka hän ei sopinut ”normaalin naisen” kenkiin, mutta hän ei tehnyt mitään parantaakseen tilannettaan, valitti vain. Deuce puhuu kovasti sukupuolitasa-arvon puolesta ja siitä, että kyllä nainenkin voi tarttua aseeseen ja puolustaa kotiaan Friikeiltä – mutta tämä tasa-arvo päti vain, kun kyseessä on Deuce itse. Deucen mielestä kaikki muut Salvationin tytöt ja naiset ovat pinnallisia, hyödyttömiä ja avuttomia, jotka eivät osaa muuta kuin ommella ja pukeutua mekkoon ja kaakattaa muun kanalauman mukana. Deuce on niin ylimielinen eikä kukaan pääse lähellekään hänen hyväksyntäänsä.

Fade oli minulle ihan yhdentekevä hahmo, aivan kuten hän oli Enclavessakin. Hänestä tulee tässä osassa todella mustasukkainen ja omistushaluinen, ja hänen ja Deucen romanssi oli todella rasittavaa luettavaa. Pelkkää draamaa ja imelyyttä. Stalker on Stalker, ja tulee aina olemaan. Eli vaikka hänen hahmoaan yritettiin kiillottaa tässä osassa, hän on silti aina raiskaaja ja murhaaja, vaikka millaisen en-ole-enää-sama-henkilö-herätyksen kokisi. Ei yksi hyvä teko riitä korvaamaan kaikkea sitä pahaa ja kärsimystä, mitä on muille aiheuttanut. Minä en ole Stalker-fani.

Suurin ongelmani on Salvationin kaupunki. Kirjailija ei kuluttanut ollenkaan aikaa selittääkseen kaupunkia, sen toimintaa tai mitään muutakaan. Pennsylvanian amishit ovat vaeltaneet pohjoisempaan ja perustaneet kyseisen kaupungin, joka on viimeisen vuosisadan ajan selvinnyt keskellä ei-mitään muurien sisällä loputtomien Friikki-hyökkäysten armoilla. Kaupungissa vallitsevat todella konservatiiviset arvot, paikka on vahvasti uskonnollinen ja jokaista hiemankin erilaista (eli Deucea) syytetään jumalanpilkasta ja tuomitaan helvettiin.

Minä en jaksa uskoa, että kaupunki voisi kaiken tapahtuneen jälkeen jatkaa enää tuolla linjalla. Kaupungilla tuntui olevan loputtomat lähteet puhtaaseen veteen, kankaisiin, metalleihin, puuhun ja muuhun. Kaupunkilaiset lähtevät hyvin harvoin muurien ulkopuolelle, koska se tarkoittaisi todennäköistä kuolemaa Friikkien kourissa. Silti heillä löytyy loputtomasti kaikkea. Tämä vaivasi minua myös edellisessä osassa, mutta en jaksa edes takertua siihen.

Muutamaa kaupunkilaista lukuun ottamatta kaikki tuntuivat olevan metsän lahoimmasta puusta veistettyjä pölvästejä, likaisia pervoja ja naurettaviin sukupuolirooleihin takertuvia tolloja. Jos ollaan tilanteessa, jossa jokaista kynnelle kykenevää tarvitaan suojelemaan kylää mutanteilta ja silloinkin meinaa puolustus murtua, niin eikö kävisi järkeen kouluttaa kaikki taistelemaan ja käsittelemään aseita välittämättä siitä, onko tämä mies vai nainen? Miten Salvation voi olla enää edes pystyssä, kun kaupungin vartiosto koostuu idiooteista. Nämä tollot nukahtavat kesken vartioinnin, jonka seurauksena Friikit onnistuvat tekemään yllätyshyökkäyksen. Kahdesti. He eivät ilmiselvästi ota tilannettaan tarpeeksi vakavasti.

Tässä osassa ei tapahtunut juuri mitään. Varsinaiseen juoneen pääsemme käsiksi vasta jonkun 150 sivun jälkeen ja nekin tapahtumat ovat melko nopeasti läpi kaluttu. Oli tässä kirjassa kuitenkin hyviäkin asioita. Toimintakohtaukset olivat jännittäviä ja intensiivisiä, ja mutantit olivat kuvattu hyvin. Erityisesti yksi kohtaus sai karvat nousemaan pystyyn karmivuuttaan. Lisäksi yhden hahmon kohtalo oli todellinen isku vasten kasvoja.

Vaikka minulla oli niin paljon ongelmia tämän kirjan kanssa, silti haluan lukea viimeisenkin osan, Horden. Vaikken pidä päähenkilöstä tai jaksa välittää muistakaan hahmoista ja vaikka minä ja tämä kirja emme kohdanneet kunnolla, haluan silti tietää, miten kaikki tulee päättymään. Jotain koukuttavaa tässä trilogiassa on.

Post scriptum: Jos ihmettelette, miksi minusta ei ole hirveästi kuulunut, se johtuu siitä, että olen hukuttanut itseni pääsykoemateriaaleihin enkä ehdi lukea juurikaan muuta. Tätä kihnuttamista tulee kestämään sinne kesäkuun alkuun asti, jonka jälkeen julistaudun vapaaksi kaikista arjen huolista ja stressistä. Kesällä aion lukea aivan hulluna.

Lukunäyte: Nightjar, sivu 14

Morning came after a night of devastating dreams, most of them true, and with a dull, throbbing headache. Still shaking, I sat up and rubbed my eyes. Everything has a price, and this was mine. During my waking hours, I could be calm and in control, but at night, my fears crept in on quiet feet, haunting my sleep. Sometimes my past felt like a heave chain about my neck, but a Huntress wouldn't let it prevent her from moving forward and taking action.

      Exhausted, I crawled out of bed, washed up in cold water, and got ready for school. As I trudged down the stairs, I shook my head at the waste. What did I need to learn that I didn't know already? But there was no convincing anyone of that. Apparently, it was a rule that I had to attend until I was sixteen – at which point I could remove myself. If Momma Oaks had anything to say about it, I would work with her full time, making clothes.

      Sometimes I'd rather go back down below.

Razorland –trilogia

    0.5 Foundation (2012)

Enclave (2011)

    1.5 Endurance (2012)

Outpost (2012)

    2.5 Restoration (2013)

Horde (2013)